We will Survive!!

Kyllä me vielä hengissä ollaan!! Hetki onkin kulunut viimeisimmästä kirjoituksesta, mutta ei viime päivinä ole tapahtunut meillä kovinkaan montaa juttua. Yksi asia on hallinnut elämäämme tiistaista asti ja ajattelimmekin, että ette varmaankaan halua kovin yksityiskohtaista kuvausta siitä lukea. Olimme siis vatsataudissa afrikkalaiseen tapaan eli tauti veti melko veteläksi… kaikin puolin. Tai mitäpäs sitä vielä imperfekti muotoon laittamaan, sillä vielä emme aivan täysin terveiksi itseämme voi kutsua. Emmekä nyt puhu meidän henkisestä puolesta vaan pelkästä fyysisestä. Vaikka paikallaan olo ja sängyssä makaaminen onkin outoa meidän mielelle niin kestimme sen kohtuudella… paitsi ainiin.. eihän meillä mikään mene kohtuudella. Olemme kuitenkin paranemaan päin.

 

Tänään kuitenkin päätimme sitten lopulta lähteä käymään lääkärissä… ihan kaiken varalta. Meille oli jo maalailtu piruja seinille kaikista alkueliöistä, madoista, malariasta ja kaikesta mahdollisesta. Lääkärissä käyntikin tapahtui odotetusti hyvin afrikkalaisesti. Hoitajan huoneessakin ovi oli täysin auki kun olimme tutkittavana. Huoneessa kävi jos minkä näköistä tyyppiä ja samalla siinä sitten itse yrität selittää, että meillä kun tuo maha on ollut vähän löysällä nyt viime aikoina.. Verenpaineetkin mitattiin niin, että ei käsi ollut edes lepoasennossa. Mikäpä se täällä olisi niin justiinsa. Tavattuamme kuusi eri ihmistä vastaanottovirkailijasta sairaanhoitajaan sekä lääkäreistä laborantteihin ja käytyämme erikseen kolme kertaa maksamassa maksutiskillä erinäisiä juttuja saimme vihdoin vastaukset. Olimme PUHTAITA KUIN PULMUSET, mitä tulee bakteereihin. Hyvä! Jes! Emme kuitenkaan täyttä ymmärrystä saaneet siitä mitä lääkäri suustaan päästi mutta jospa se ei ollut mitään tärkeää.. Saimme silti paria lääkettä sekä näin perjantai illan kunniaksi meidän käskettiin sekoittaa vihreästä pussista litran verran nesteytys lientä. Nimitimme sen heti perjantai-cocktailiksi. Odotimme jo innolla, että pääsisimme sekoittamaan perjantai-drinkkimme ja arvailimme miltä se tulisi maistumaan. Toivoimme sen maistuvan edes Hart-Sportille, mutta kun kielemme ja drinkki kohtasivat, oli maku ihan jotain muuta. Pettymykseksemme perjantai-drinkkimme maistui suolaiselle ja oli älyttömän pahaa. No, mutta muumimammakinhan sen sanoi että ” Hyvänmakuiset lääkkeet eivät tehoa!” Tämän olisi parempi siis auttaa 😀

 

Tämä Millan ja hänen perheensä koti on antanut meille viikoksi ihanan majapaikan. Jos jotakin hyviä puolia nyt mietimme siitä, että sairastimme juuri tämän viikon niin olipahan meillä ainakin kaksi vessaa. Ollaan me kuitenkin eläimet jaksettu huolehtia vaikka olemmekin täällä puolikuolleen näköisinä vaellettu sängyn ja vessan väliä. Eilen illalla naurettiin vedet silmissä kun papukaija nauraa käkätti jatkuvasti. Välillä sen jutut sattuu kyllä niin osuvasti oikeaan kohtaan. Saatoimme jopa luulla, että se meinasi ratketa riemusta meidän huumorivitsejä kuunnellessa.

 

Tänään saimme kuulla vähän ikäviä uutisia. Suurlähetystö on antanut varoituksen Ugandaan kohdistuvasta terrori-iskusta. Sairaalasta tullessamme huomasimmekin kaupungissa olevan enemmän liikettä, aseistettuja vartijajoukkoja ja tiet ruuhkautuivat helposti. Meitä on neuvottu tarkkailemaan kokoajan ympärillä liikkuvia ihmisiä kun jonnekin menee ja pysymään poissa ihmismassoista. Meille on myös kerrottu, että on hyvä pitää passin kopioita kokoajan mukana kun nyt niin helposti saatetaan pidättää valkoisia ihmisiä terrorismiin epäiltynä. No sehän tästä vielä puuttuiski. Saattais englannin kielen taitokin tuntua aika puutteelliselta siinä vaiheessa.. Toivotaan nyt kuitenkin parasta, ettei täällä tilanne räjähdä käsiin ja saamme turvallisesti suorittaa tämän kolmen kuukauden harjoittelun loppuun saakka. Alkoi täällä päässä meillä vähän puhelimet laulaa kun tämä varoitus oli kiirinyt Suomen uutiskanaville. Ihana tietää, että meistä huolehditaan ja läheiset elävät hengessä mukana kun me täällä ollaan henkemme uhalla!

 

                                               http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013101817624527_ul.shtml

 

Huomenna on kuitenkin taas lauantai ja kaikkihan jo tietääkin mitä se meidän kohdalla tarkoittaa.. Muuttopäivä! Mikäpä muukaan.. Huomenna siis pakkaamme taas kaiken omaisuutemme selkään ja siirrymme kohti Tim-Tom guest housea. Se on se sama paikka missä edellisenkin viikon asuimme. Tarkalleen ottaen se on se paikka missä muurahaiset syö meidät elävältä, suihkusta tulee kylmää vettä silleen pikku lirun verran, ei oo vessanpöntön kantta ja lavuaarista valuu vedet suoraan lattialle.. Samalla saamme siis varpaiden pesun (likaisella vedellä) kun pesemme kädet.. Saattaa tuntua vähän karulta paluu todellisuuteen kun on saanut viikon asua täällä luksus hienossa omakotitalossa lämpimän suihkun ja kokin tekemien ruokien äärellä.

 

 

Yritämme päivitellä blogia taas useammin, nyt emme vain ole kyenneet siihen sairastelun ja huonovointisuuden takia. Terveisiä kaikille sinne ensilumen keskelle!! Nyt on kuukausi reissua takana ja vielä kaksi kuukautta edessä!  xoxoxo

 

 

 

 

 

Kommentit (2)
  1. Apua, pitäkää huoli ittestänne! Käsikynkässä <3 ps. unohdin todistaa olevani ihminen ja tämän kommentin lähettämisestä tuli yllättävän vaikeaa!

    1. Joo! Kyllä tässä pitää nyt vähän aikaa todellakin miettiä missä kulkee. Nyt asustelemme onneksi hieman syrjemmässä, joten luulis olevan turvassa. Toivotaan, ettei iskua tulisi ollenkaan. Jännät ovat ajat. Ihmisyydessä on hyvät puolensa ja joskus sitä joutuu todistelemaankin 😉 Toivottasti Suomessa kaikki hyvin! 🙂

      – Anni ja Jenna-

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *