”This is my life, homie, you decide yours”

Tapaan tänään elämäntaidonvalmentajan. Ennen sitä pitäisi pohtia, mitä unelmaelämäni pitää sisällään. Fiilis on lähinnä tämä.

En keksi mitään. Samalla keksin liikaa: ihan niin kuin pentuna halusin tehdä päivän aikana sekä kampaajan, siivojan että ballerinan töitä, haluan nytkin kokeilla kaikkea mahdollista. En ole varma kertooko se siitä, että olen ihan saatanan hukassa vai siitä, että kaikki on oikeastaan ihan hyvin. Mutta kun vetää ressiä jo haaveilusta, niin veikkaan ensimmäistä.

Yritin pilkkoa tehtävää pienempiin osiin: Mitä mä tekisin just nyt? Kenen kanssa mä hengaisin? Minkälainen mä olisin? Ihan turhaan. Ei tuu mitään.

Mut yhden oivalluksen oon saanu. Naurettavan lyhyestä haavelistastani ei löydy parisuhdetta, vaikka työkaveri sanoikin eilen lounaalla: ”Hohhoijaa. Sitoutumiskammo on niin 2000-luvun alkua.” Seuraavaksi joku vois selittää, miksi silti revin hermoni riekaleiksi yhden ihmisen takia.

Kaiken lisäksi oon vissiin tosi väsynyt, kun oon tosissani sitä mieltä, että tää on parasta tällä hetkellä:

Kuva: Fok_it