Elokuu, ja minä olen hiljaa

Koko elokuu meni ilman, että olisin vilkaissutkaan Lilyyn. Oho. Ja anteeksi, jos siellä enää ketään lukijoita on. 

Syy radiohiljaisuudelleni tapaa olla se ja sama: tekniset ongelmat, eli iPad vetelee viimeisiään eikä puhelimella jaksa tekstejä naputtaa. Pöytätietokone on hankalassa paikassa, välikerroksen työhuoneessa, johon en voi vetäytyä kirjoittamaan kuin Eddien päiväuniaikaan tai iltamyöhällä – ja ne päiväuniajat alkavat olla sellaista harvinaisuutta, että silloin mieluiten itsekin torkahdan tai ainakin teen jotain vielä blogiakin tärkeämpää, kun taas päivät kolmevuotiaan kanssa ovat semmoista haipakkaa, että iltaisin olen jo rättipoikki… 

Saa nähdä, miten tämän blogin käy – mutta ihan vielä en kuitenkaan tahtoisi sille virallisia hyvästejä heittää. Katsotaan. Ensi kuussa ipanainen aloittaa kaksi täyttä päivää päiväkodissa (plus keskiviikkoiltapäivät), joten jospa silloin löytäisin taas hetken kirjoittaakin…? Asiaa kyllä olisi, kun vain ehtisi siihen keskittyä.

Joka tapauksessa: elokuumme on ollut aika intensiivinen ja ihana. Heinä-elokuun vaihteessa olimme taas kolme viikkoa mökillä, jonne ensin pistäytyi vieraiksi ystäväperhe Lontoosta ja sitten Miehen siskon perhe viikoksi. Mustikat ja kanttarellit saatiin omasta metsästä, puolukoita emme ehtineet jäädä odottamaan, mutta hurja sato oli kyllä äidilleni ja siskolleni luvassa. Käytiin Helsingissä, Tykkimäessä, lavatansseissa ja upealla Pulsan asemalla. Eddie oli ensimmäistä kertaa yökylässä mummolassa ja päästi vanhempansa Lappeenrannan villiin yöelämään (maanantai-iltana…) juhlimaan kahdeksatta hääpäiväämme. Luokkakokoukseenkin ehdin. 

Sinilevävaroitus… Ei sitä sinilevää lopulta onneksi meidän rantaan ajautunut, mutta ostimme vesipedollemme varmuuden vuoksi kahluualtaan, jonne sai letkulla kaivoveden.

Nyhtökauraa, Kyrön lonkeroa ja Aperol Spritziä Löylyssä – voiko trendikkäämmin kesälauantaita Helsingissä viettää? 

Tekstiilikaksoset Teurastamolla, karjalainen ja karjalais-kreikkalainen väritys. Ihan totta ei ihanan HelloAochin kanssa koodattu etukäteen, mitä kumpikin laittaa päälleen! 

Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunki! <3 Menkää ihmessä, se on ilmainenkin vielä.

Lappeenrannan satama. Hito hyvä.

Lappeenrannan sataman jokakesäisen hiekkalinnan tämänvuotinen teema oli ritariaika…

…ja kuinka ollakaan, kivenheiton päässä hiekkalinnasta oli meidän brittivierainemme sinne osuessa käynnissä Medieval Combat -turnajaiset! Aikamoista.

Pulsan asema <3 Tänne on vielä palattava.

Viimeisellä Suomen-viikollamme ilmassa alkoi jo olla syksyn tuntua ja niinpä kotiinpaluu sujui pahemmin haikailematta, sillä Lontoossa oli vastassa huikea 30 asteen helleaalto, ja kesä on jatkunut näihin päiviin. Olemme juosseet leikkipuistojen sprinklereiden, maauimalan ja kavereiden kahluualtaiden väliä, ja Eddie on hionut kukkienkastelutaitoaan. En valita. Loppuu tämä kohta kuitenkin. 

Täällä ei tunneta käsitettä venetsialaiset, mutta vietimme elokuun viimeisen viikonlopun hyvinkin kesänlopetustunnelmissa anoppilassa Länsi-Englannissa. Eddie pääsi höyryveturin kyytiin sekä polskimaan (yllättävän lämpimään!) Irlanninmereen. Me vanhemmat kaivelimme anopin ruokakomeron kätköistä 20 vuotta vanhoja viinejä ja joimme ne pois, koska kukaan muu niitä ei kumminkaan juo. (Anoppi ei ruokanirsoutensa lisäksi myöskään juo kuin Rieslingiä.) Hyvää oli.

Törmäsimme anoppilan lähellä myös 800 vuotta vanhaan luostariin, Cleeve Abbeyyn. Ei siellä enää sentään munkkeja asusta, rakas Mieheni siinä vain kaavussa pelottelee lapsia.

Nyt on aluillaan viimeinen lomaviikko ennen Eddien paluuta päiväkotiin, joka on koulujen tavoin pitänyt kesälomaa heinäkuun puolesta välistä. Hoitotunnit lisääntyvät kolmesta aamusta kahteen ja puoleen päivään, mikä jännittää äitiä varmasti enemmän kuin poikaa: kahtena päivänä eväät mukaan, argh, ja muistaakohan ipana innoissaan ilmoittaa vessahädästä, kun kotona se on vielä aika sattumankauppaa? Isompien ryhmäänkin Eddie siirtyy kavereittensa mukana ja joutuu samalla vaihtamaan ”luokka”huonetta ja omahoitajaa. Onneksi kaikki Eddien Montessori-päiväkodin hoitajat ovat aivan ihania, luotan heihin kyllä sataprosenttisesti – mutta muutokset ovat ylipäätään naperollemme välillä hankalia, joten pitkää pinnaa ehkä vaaditaan parilta tulevalta viikolta. 

Sellaista tänne. Nyt tsekkaamaan, mitä Lily-kavereille kuuluu. Ei siellä olekaan kuin 167 lukematonta päivitystä, äkkiäkös ne tästä lukaisee. o _O

***

Thankfully I don’t have anything graver than technical problems to blame for yet another long absence. But let’s see if anything improves once Eduardo starts two and a half days at the nursery next month! Won’t promise anything. Our August, in any case, has been busy and lovely: three weeks in the summerhouse, guests from England, nights out in Helsinki and Lappeenranta, bilberry and chanterelle picking, the usual. Left Finland just in time when the weather was turning autumnal, and have been enjoying the August heatwave in London since then. Popped in to see the mother-in-law in the west of England, where DH attempted (and miserably failed) at a vow of silence at a monastery, Eddie (Thomas the Tank Engine #1 fan) got a trip on a steam train, and we all had an almost sunny day out on the beach.