Joulutunnelmissa

Joulu saapui Lontooseen pikkuhiljaa Teneriffalta palattuamme. Joulukuusi, muotopuoli ja siksi tavallista edullisempi Nordmann Fir, valittiin lähipuiston kuusikauppiaalta, josta sen kotiin asti toimitti sama yrmyinen butch kuin parina aikaisempanakin jouluna – tästähän alkaa tulla jouluperinne. Ripustelin kuuseen samat puna-valko-hopeiset koristeet kuin aina ennenkin ja yritin saada Eddieä innostumaan myös kuusenkoristelusta; mitä vielä, heppua ei voinut vähempää kiinnostaa. Jo koristellusta kuusesta on kyllä kiva repiä koristeita, vaihdella niiden paikkaa ja heitellä palloja ympäri olohuonetta.

Minulla on tapana joka vuosi lisätä kuuseen jokin uusi koriste. Tänä vuonna leivottiin ekaa kertaa ipanan kanssa soodataikinakoristeita (joita saavat lahjaksi myös mummit ja kummit, mikä yllätys). Hienosti onnistuivat, tehdään varmasti uudestaankin. Reseptin löysin Ukkonooan blogista.

Lapsukainen sai Suomesta lahjaksi partiolaisten joulukalenterin, jonka luukkujen avaamisesta on tullut iso hitti varsinkin niinä aamuina, jolloin kuvasta paljastuu kynttilöitä. (Oikeita kynttilöitä ei ipanan hereilläoloaikana ole voinut polttaakaan, sillä hassunkainen assosioi kynttilät yhä niin tiiviisti syntymäpäiviin, että kiipeää puhaltamaan ne samantien.) Hankin myös pikkulahjoja – talvisia minikirjoja sekä puisen jäätelöbaarisetin – Eddien mummon viime vuonna ompelemaan ikijoulukalenteriin – mutta pah, kuusikalenterin taskut ovat useimmille lahjoille liian pienet. Kuusi on saanut sitten roikkua pojun huoneen koristeena, ja kalenterilahjat ilmestyvät salaperäisesti äidin selän takaa, kun lapsosen silmä välttää… 

Joulutortut on leivottu, pipareitakin kolme valmistaikinaa (joista kaksi jo syöty parempiin suihin). Piparkakkutaloa en ole vieläkään uskaltanut yrittää. Muutenkin olen valmistautunut tähän Lontoo-jouluun pienimmän mahdollisen stressin kautta: en kaipaa suomalaisista jouluruuista kuin riisipuuroa (ja niitä pipareita, torttuja ja suomalaisia suklaita), joten sitä aion keittää uudella Kotiliedestä löydetyllä Chocochilin omenamantelireseptillä aaton aamupalaksi, ja muuten mennään Miehen toivomusten mukaisesti. Aatto ei ole hänelle se tärkein päivä, joten silloin syömme simppelisti västerbottenpaj’ta ja sitruunatorttua. Joulupäivänä Mies paistaa sitten lounaaksi kolmen kilon kalkkunan äidilleen, Eddielle ja suomalaiselle ystäväperheelle, joka tulee meille viettämään ensimmäistä Englannin-jouluaan. Jälkiruuaksi saamme kälyltä kunnon Christmas puddingin, minkä lisäksi olen hommannut suklaisen jouluhalon ja juustoja. Aika juustoinen joulu on itselleni tulossa, heh, sillä toivoin kalkkunan tilalle omaksi pääruuakseni paistettua camembertia… Mutta hei, joulu! 😉

Riittäisivätköhän nämä yhdeksän juhlijan joulumakeaksi?

Lahjat on ostettu ja enimmäkseen paketoitu. Mies saa minulta tennarit, riemunkirjavia Happy Sockseja, lintukirjan (vitsinä; emme kumpikaan tunne tavallisimpiakaan kaupunkilintuja) sekä Tuntemattoman sotilaan viimevuotisen uuden englanninnoksen. Eddielle emme keksineet mitään tarpeellista isompaa lahjaa (tai no, minä olisin halunnut pikkuapinalle puolapuut, mutta Mies epäilee seiniemme kestävyyttä), joten hän saa meiltä pienempiä paketteja: piirustustaulun, sormivärejä, kirjoja, ukulelen – ja halvan rannekellon. Viimeinen oli Miehen idea, sillä lapsukainen on alkanut osoittaa kiinnostusta kellonaikoja kohtaan. Minusta 3-vuotias on totta puhuen vielä liian pieni kellon orjaksi, mutta tuskinpa tuosta haittaa on – jos kyllästyy, kello hautautunee lelulaatikon pohjalle, kunnes on, heh, ajankohtaisempi.

Eddien ihanaan päiväkotiin annoimme tänä jouluna omaopelle Kanariansaarilla valmistetun aloe vera -ihonhoitopakkauksen (saatesanoina ”jos olen ikäännyttänyt sinua turhan tehokkaasti tänä vuonna, tässä siihen hoitoa”), päiväkodin johtajalle pullon cavaa ja muille hoitajille laatikollisen Fazermintejä. Osallistuimme tänäkin vuonna paikalliseen Joulupuu-keräykseen ja toimitimme 8-vuotiaalle poikalapselle lahjaksi Transformer-lelun ja joulusuklaata. Suomalaisen ystäväni kautta lähetin myös jouluisen kukkatervehdyksen yksinäiselle vanhukselle Espooseen – Stockmannilla oli kuulemma joulupuu, josta sai noukkia yksinäisen, muistamista toivovan vanhuksen yhteystiedot. Ihana idea!

Isovanhempien perinteinen ”poikakalenteri” odottaa yhä printtaamistaan, ikkunoita ei ole pesty ja silitettävien kasa on strategisesti siirtynyt vierashuoneesta toiseen pois anopin silmien alta, mutta ei haittaa. Joulu saa tulla, ja sen toivottamiseen tervetulleeksi riittää tässä tapauksessa tämäniltainen joulusauna, höyryävä glögimuki ja ensimmäinen neljästä Fazerin joulusuklaalevystä. 

Leppoisaa joulua myös kaikille ruudun sillä puolen! 

***

Santa Claus is coming to town… or failing him, Christmas most certainly has arrived, even if Father Christmas himself may stay absent from our family celebrations this year. The house is full of lights, Eddie has helped bake gingerbread and Christmas tree decorations, presents have been bought and mostly wrapped, Christmas cards written and sent. As we are spending this Christmas in London, my mother-in-law is joining us on Christmas Eve, and DH is cooking a full turkey and trimmings as the Christmas Day lunch for her, Eddie and my Finnish friends, a family that has recently moved to London and is now spending their first Christmas in the UK. Can’t wait! Happy holidays to you all too.