Omenapiirakantuoksuinen äiti

Johtuu se sitten alitajuisesta kapinasta median jokatammikuista elämäntaparemonttirummutusta vastaan vai siitä hitusen tiedostetummasta omankilvenkiillotuksesta sen jälkeen, kun Eddien päiväkodissa on alettu pitää kodin ja päikyn välistä päiväkirjaa, mutta meikäläisestä on viime kuukausina kuoriutunut yllättävän jauhopeukaloinen äiti. Ei voi sanoa pullantuoksuinen, sillä pullataikinaa en edelleenkään ole uskaltautunut vaivaamaan (kauanko tuorehiiva säilyy pakkasessa, häh, eli onko se sen arvoista, jos lätsähtääkin?), mutta tapojeni vastaisesti olen liki joka viikonloppu innostunut leipomaan pipareita, muffinsseja, banaanikakkua, omenapiirakkaa… Kyllä joskus varmasti vielä sitä pullaakin. (Laskiainen tulossa!)

Joku vääräleuka kai tulkitsisi yllättävän makeanhimon ja käsillänäpertelyn tarpeen jonkin toisen elämänosan puutostilaksi. Höpsis.

IMG_4593.JPG

Tässä valmistuu maustekakku. Nuo mausteiden ruskeansävyt – niin kaunista! Ja se huumaava tuoksu…

Eddie ei toistaiseksi ole kiinnostunut leipurin oppipojan pestistä, paitsi silloin, kun pääsee upottamaan piparimuottinsa taikinaan, mutta elän toivossa. Ihastuksissani lueskelin juuri toisen äidin hehkutusta siitä, miten hän oli löytänyt nelivuotiaansa ”pahanteosta” keittiöstä – rikkomasta kananmunia kulhoon ja lisäämästä siihen omatoimisesti ja vapaalla kädellä maitoa, sokeria, kardemummaa, suolaa… Reippaasti oli mutsi sitten lämmittänyt taikinalle uunin ja kutsunut isänkin valmista ”pannukakkua” maistamaan. Oli kuulemma ollut ihan älyttömän hyvää! 😀

IMG_4544.JPG

Jotkut leipomukset onnistuvat paremmin, toiset… eivät ihan. Näistä piti tulla rapeita ja lehteviä mince pien moderneja versioita. Ihan hyviltä ne kyllä maistuivat.

IMG_4751.JPG

Elämäni ensimmäinen itseleivottu leipä tuloillaan (kotitaloustuntien teeleipiä ei lasketa). Jostakin on aloitettava.

Tänään yllätin itseni leipomalla ekaa kertaa sitten köksäntuntien LEIPÄÄ. (Ei pitäisi kertoa – mutta kerron nyt kuitenkin – että se oli lisää vain vesi -tyyppisestä valmispussista eikä sitä paitsi noussut tarpeeksi ja taisipa jäädä sisältä himpun raa’aksikin.) Tein myös samalla uuninlämmittämisellä pellillisen omenapiirakkaa ihan kuulkaa niiden esihistoriallisten köksäntuntien keittokirjan reseptillä, ja vieläpä jatkoin keittiöhengettärenä vielä satsilla kedgereetä (jonka sivumennen sanoen yhä raivostuttavan nirso mussukkamme muuten nyttemmin kelpuuttaa ihmisravinnoksi – huh helpotus). Kyllä ovat maailmankirjat pahasti sekaisin.

Huomenna aion palata ruotuun ja istua koko sunnuntain sohvannurkassa huutelemassa Eddielle kirjaimia. K niinkuin kakkua, P niinkuin pullaa. (Ipanaisen kaksi- ja puolivuotiskehitystarina sekä puheenkehityksen viimeisimmät pitäisi nekin ehtiä kirjata muistiin.)

IMG_4755.JPG

IMG_4754.JPG

Mutta warum and wieso on vanhaan kotitalouskirjaani joku saksantanut vieraalla käsialalla omenapiirakan ohjeen…? Ei mitään muistikuvaa!

Leivotaanko teillä? Kuka, mitä? Suolaista vai makeaa? Helpot mutta herkulliset reseptit jakoon, kiitos!

***

I’ve surprised myself by baking almost every weekend recently: biscuits, muffins, banana cake, apple pie… Very un-Katie-like! Today I even attempted a loaf of bread (won’t be trying that again any time soon). I guess I’m secretly hoping that my dear son will take a hint and wake his Mummy up one Sunday with homemade jam rolls straight from the oven? Too much to ask from a two-and-a-half-year-old, eh?

Kommentit (5)
  1. Mä oon kans vuosikaudet tehnyt omenapiirakkaa seiskaluokan köksänkirjaa soveltaen! Eri kirja kuin tuo sinun tosin ja jäi Suomeen johonkin laatikkoon. Kovin moni muu ohje ei päässyt vakiohjelmistoon kun olivat niin mauttomia ja/tai lihaisia. Pullat ei multa koulun ohjeella onnistuneet ikinä (eivät tosin millään muullakaan reseptillä).

    Muuttoa pukkaa, täytyykin yrittää tyhjentää kaappeja omenapäärynäpiirakalla. Voi tosin olla, että menee improvisaation puolelle, sen verran on sekalainen seurakunta aineksia jäljellä. (Asiasta kukkaruukkuun, tiedätkös vanhana lontoolaisena mitään huippusuperedullista minivarastoa? Tai että mikä firma vie halvimmalla Suomeen laatikon tai pari? Kyllä, olen jo sen verran paniikissa että alan kysellä satunnaisilta kylännaisilta. Vastata ei toki tarvitse. 🙂

     

    1. Oo, ootko sä palaamassa Suomeen? 

      Ootko Lontoon-suomalaisten Facebook-ryhmässä (Finnish People Living in London)? Siellä mun mielestä joku just kuikuili halvimman muutto-/kuriirifirman perään ja sai joitain varteenotettavia vastauksia. Me lähetettiin aikoinamme parit huonekalut Suomesta tänne Taxi Van Kentin kautta, mutta ne ovat sittemmin saaneet myös huonoa pressiä. Varastofirmoista me ollaan käytetty vain Accessia, mutta halvempiakin saattaa olla – eli sorry, en tiedä. Mut siellä suomalaisten sivulla saatettais tietää tästäkin – kandee ainakin kysäistä!

      Päärynäpiirakkaa, nam. Sitä pitäiskin seuraavaksi kokeilla! 

      1. Mä oon jättäytymässä vapaaksi seikkailijattareksi. :’D (Tai siis työttömänä ja apurahattomana totesin että vuokranmaksu loppuu tällä erää tähän.) Sillä tässä kutistelen ja paketoin ja varastoin vaatimatonta omaisuuttani. Laatikko sinne, toinen tänne, kuivaa komeroa vaan ei ole tässä maassa kellään, eikä kaikista kirjoista voi luopua. :/

        Ei koskaan pidä sanoa ei koskaan, mutta naamakirjaan liittyminen…kattellaan nyt vielä. 😉

         

  2. Vau – vanha köksän kirja! Mäkin muistan käyttäneeni tuota pitkään vielä yläasteen jälkeen, mutta ilmeisesti sittemmin se jäi Suomeen. Se oli niin hyvä, kun siinä sanottiin, että nyt laita se uuni päälle, tai liesi kutoselle jne. 🙂

    Mä aloin leipomaan kolmisen vuotta sitten, Koko Suomi leipoo – sarjan innoittama. Kaikenlaisia kuppikakkuja, suklaa-, porkkana-, sitruuna-, juusto-, kermakakkua on väännetty. Ja kun ohjeita noudattaa pilkuntarkasti niin suurin osa on onnistunutkin! Kunhan pääsen takaisin omaan kotiin ja keittiöön (ja jos pikkuisilta vaan aika sallii…), niin aloitan leipomisen jälleen. Lupasin nimittäin tehdä pari vuotta sitten saamani Koko Suomi leipoo – reseptikirjan kannesta kanteen..

    1. Haha, VAU! Siinäpä sulle projektia. 😀

      Juu, tuo köksänkirja on vanha mutta rakas. 😉 Just sopivan simppelit perusohjeet kaikelle joulupipareista kalasoppaan. Mun suomalaisvieraita vaan tuppaa naurattamaan, kun vedän tuon esille pitkästä rivistä fiinejä keittokirjoja…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *