Hykerryttävä Julia Donaldson (ja KIRJA-ARVONTA)

Tein taannoin pientä gallupia suomalaisten äititovereiden keskuudessa ja hämmästykseksi huomasin, ettei Suomessa tunneta vielä laajalti täkäläisen lastenkirjapuolijumalan Julia Donaldsonin tuotantoa. Jotkut sentään tuntevat Mörkylin (engl. The Gruffalo), joka Donaldsonin teki täälläkin alun perin tunnetuksi, mutta sen jälkeen häneltä on ilmestynyt niin monta muutakin alle kouluikäisten suosikkikirjaa, että pikkulapsiperheissä hän alkaa olla luottokuvittajansa Axel Schefflerin kanssa aikamoisessa J.K. Rowling -kulttimaineessa.

image.jpeg

Meillä on Donaldsonin lorukirjoja vino pino englanniksi ja aina, kun olen löytänyt, olen ostanut suomennoksiakin. Pienempänä Eddien lemppari oli eksyksiin joutuneesta apinanpoikasesta kertova Monkey Puzzle (suom. Apinan arvoitus), sitten tuli Mörkylin ja Reino Raitakatin (engl. Tabby McTat) vuoro, sekä suomeksi että englanniksi. Yhdessä vaiheessa Edgarille ei kelvannut iltasaduksi kuin merelliset The Snail and the Whale tai Tiddler (edit: suomennokset unohtuivat! Nämä ovat Etana ja valas maailman merillä sekä Oiva Sintti) , ja nyttemmin lapsukainen osaa jo ulkoa noitatarina Room on the Broomin (suom. Onko luudalla tilaa?) ja The Gruffalo’s Childin (suom. Urhea pikku Mörkyli). Tarinat ovat oivaltavan lorumuotoisia ja ilo lukea, ja Schefflerin kuvitus on toisaalta selkeä, toisaalta ihailtavan yksityiskohtainen; esimerkiksi lontoolaisen katukissan Reino Raitakatin kuvituksesta tunnistaa oikean Lontoon katunäkymät. 

image.jpeg

Suomennoksista meillä on ”vasta” edellämainitut Mörkyli ja Reino Raitakatti sekä Sepe Superliero (engl. Superworm), jotka kaikki on suomentanut eri kääntäjä. Heistä suosikkini on Sepe Superlieron kääntänyt Raija Rintamäki, joka Donaldsonin suomalaisen kustantajan mukaan onkin nyt heidän vakikääntäjänsä Donaldsonin hulvattomille riimeille. Mitäs tykkäätte vaikka tästä käännösparista:

Superworm is super-strong!
Superworm is super-long!
Watch him wiggle! See him squirm!
Hip hip hooray for Superworm! 

Raija Rintamäen suomennoksena:

Ken on letkein liero päällä maan?
Kuka muskelimatona tunnetaan?
Liukkaasti hän luikertaa, sukkelasti suikertaa. 
Sepe Superliero on mahtimato verraton!

image.jpeg

Kuten harmittavan monesti suomennetun lastenkirjallisuuden kohdalla, suomennosten taso tuntuu Donaldsonin kirjojenkin kohdalla vaihtelevan – ja onpa vastaan jopa tullut pari loru- ja läppäkirjaa, jotka on suomennettu laiskasti proosamuotoon ilman riimejä! Kaikkia suomennoksia ei myöskään näytä olevan tällä hetkellä painossa, mutta kirjastoista niitä toivottavasti löytää laajemmalti.

Julia Donaldsonin suomalainen kustantaja Kustannus-Mäkelä on ystävällisesti lahjoittanut Raija Rintamäen suomentaman Linnunpelättien häät (engl. The Scarecrows’ Wedding) lukijoideni kesken arvottavaksi. Kustantaja kuvailee viime vuonna ilmestynyttä kirjaa näin:

”Heinä-Heino oli ammatiltaan linnunpelätti.
Variksia hätyytellen itsensä hän elätti…

Kun Kaura-Laura ilmaantuu pellolle, Heino hullaantuu häneen ensi silmäyksellä. Ja pian suunnitellaankin jo häitä, näyttäviä ja tyylikkäitä. Mutta miten käy juhlien, kun kilpakosijaksi ilmaantuu kreivi Ylermi?

Iloisesti riimitelty kuvakirja kertoo sympaattisen tarinan uskollisuudesta.” 

image.jpeg

Osallistuaksesi arvontaan kommentoi tätä kirjoitusta paljastamalla, mikä on teidän perheenne tai lähipiirisi lapsien suosikki ei-suomalaisista lastenkirjoista – siis suomennetuista tai vieraskielisistä, jos niitä lähipiirissänne harrastetaan. Jos kirja on sopivasti hollilla, mielelläni kuulisin myös, kuka sen on suomentanut (jos on), sillä taitavat kääntäjät varsin harvoin saavat ansaitsemansa huomion!

Osallistumisaikaa on viikko, eli 31. maaliskuuta puoleenyöhön (Suomen aikaa) asti. 

EDIT: Koska Lily-portaali ikävästi kaatui juuri pääsiäispyhiksi (argh!), jatketaan osallistumisaikaa tämän viikon loppuun, siis 3.4. puoleenyöhön (Suomen aikaa) asti.

Kiitos jo etukäteen vastauksistanne, odotan niitä innolla! 

***

Eddie and I both love the super-popular Julia Donaldson’s children’s books, so I was surprised to hear she is not well known in Finland yet, despite many of her books having been translated into Finnish. To address the imbalance, Ms Donaldson’s Finnish publisher agreed to donate the Finnish translation of The Scarecrows’ Wedding to be raffled amongst my readers. Yay! Participation is by commenting which is your (children’s) favourite non-Finnish children’s book. 

Kulttuuri Lasten tyyli Kirjat Suosittelen

Kaikenlaisia merkkipäiviä

…on tullut vietettyä viime aikoina.

Anoppi täytti jo 80, ja ajettiin yhdeksi viikonlopuksi juhlimaan häntä sukulaisten ja naapureiden kanssa. Eddie käyttäytyi juhlissa jopa hämmentävän hyvin (iPad- ja pikkuautoviihdykkeillä oli toki osuutensa asiassa) ja hurmasi muun muassa Miehen lapsettoman tädin, joka asuu niin syvällä Pohjois-Walesin vuoristossa, että minäkin tapasin hänet vasta ensimmäistä kertaa. Poikasen ja isotädin rakastuminen toisiinsa oli kuitenkin sitä luokkaa, että luvattiin tulla keväämmällä road tripille lohikäärmeen maahan. Jännää!

IMG_4978.JPG

Eddie perehdytti juhlissa serkkuja Angry Birdsin saloihin. Heja Finland!

IMG_4995.JPG

Mummilareissulla käytiin katsomassa mangusteja (as you do).

Ystävänpäiväkin oli ja meni. Minä oikeastaan juhlin nimenomaan ystävänpäivää jo edellisenä viikonloppuna, jolloin lennähdin korskeasti Suomeen bailaamaan bloggarikaveriporukalla. Norppaemo oli ehtoisa emäntä (mitä ihmettä tuo sanonta on muuten tarkoittavinaan, toivottavasti ei mitään kovin törkeää?!) ja hänen kotinsa syötävän suloinen, mutta suloisia olivat muutkin juhlijat, ja jestas sitä syötävän määrää ja laatua! Blinejä, macaroneja, aamupalaksi vohveleita. Uuuh. Naurua, puhetta, poseerausta, saunaa; ihan parasta.

image.jpeg

Valentinenpäivän romantiikka meni siipalta ja minulta anopin synttäritohinoissa ohi; ostettiin kortit ja suklaata (jotka Mies sitten unohti äitinsä luo). Kyllä meillä pussaillaan muinakin päivinä vuodessa, emme ehkä tarvitse kauppoja ja naistenlehtiä patistamaan siihen.

Laskiaistiistaina ei päästy liukumäkeä jännittävämpään mäenlaskuun, mutta iltapalaksi sentään Mies teki lettuja, kuten täällä tapana on (Pancake Day). Heitti ensimmäisen (huonosti onnistuneen) letun kiukuspäissään seinään, mikä suututti Eddien (ja minut, mutta itse en alkanut parkua), minkä jälkeen lapsikulta kieltäytyi maistamastakaan herkkuja. Jälkikäteen nauratti.

image.jpeg

Siskoni täytti 40 vuotta. Syksyllä isämme täyttää 70, käly 50 ja useampi ystävänikin tänä vuonna sen nelikymppisen. Jopa on juhlavuosi.

Viimeisimmän työpaikkani (siis sen, josta lähdin äitiyslomalle Eddieä odottamaan) viimeisinkin työkaverini vietti läksiäisiään; nyt siellä on töissä vain tuntemattomia. Tosin tässä välissä järjestö itsekin on yhdistynyt toiseen ja vaihtanut nimeä. Tuntuu silti oudolta, lopulliselta. Pitäisi ehkä järjestää reunion entisten työkavereiden kesken.

Täkäläinen äitienpäivä oli viime viikonloppuna. Mies on tylsästi jymähtänyt siihen näkemykseen, että koska en ole hänen äitinsä, päivää ei sen kummemmin tarvitse juhlia ennen kuin Eddiellä on aiheeseen jotain sanomista. Jassoo. Kortin sentään sain, ja päiväkodissa tehtyjä suklaakarkkeja. Ensi vuonna taidan alkaa painostaa edes aamiaistarjoilua sänkyyn. (Samoin Mies on vakaasti sitä mieltä, että äitienpäivä on tosiaan vain äideille, ei esimerkiksi isoäideille; kun olen ehdottanut edes korttia Edmundolta Grandmalle, ei, Mies haluaa lähettää omansa. No, omapahan on asiansa. Toukokuussa muistamme kyllä Eddien suomalaista mummoa.)

image.jpg

Kansainvälistä naistenpäivää täällä ei näy kuin Facebook-päivityksissä.

Henkilökohtaisesti merkittävin merkkipäiväni taisi kuitenkin olla viime viikon torstai: loppui siristely ja toinen silmä ummessa lukeminen. Sain moniteholasit. Oumaigaad.

image.jpg

***

No week without a special day or two: Mother-in-law’s 80th birthday, which was followed by my sister’s 40th. Pancake Day, Valentine’s, a weekend away partying in Finland with fellow blogger Mums. Mothers’ Day, even, and the International Women’s Day. The farewell party for my last remaining colleague in my last job. Personally, however, the most momentous day of late was the Thursday I got my first varifocals. Blue rinse, here I come.

Suhteet Ystävät ja perhe Lasten tyyli Vanhemmuus