Olisikohan se kauan odotettu pesänrakennusvimma nyt iskenyt päälle? Tällä viikolla kun on kotona hommissa niin maalari, ikkunanluukunasentaja, pari rakennusmiestä kuin ikkunanpesijäkin.

Meillä on aivan loistava luottomaalari, jolla oli onneksi aikaa tulla laittamaan talo vähän parempaan kuosiin vielä ennen Eddien syntymää. Keittiön seinät on maalattu tällä viikolla (varsinainen keittiöremppa kun saanee odottaa vielä pari vuotta; pistämme ne rahat mieluummin Suomen kesämökkirahastoon), muutaman nostoikkunan puiset karmit on maalattu uudelleen (ei PVC-ikkunoita tähän taloon, kiitos), romukaapista on maalaamalla saatu uusi liinavaatekomero, ja yksi vielä jännempi maalausprojekti odottaa yhä listalla – siitä lisää myöhemmin.

Juuri nyt olohuoneessa paukkuu, sillä olkkarin ikkunoihin ollaan asentamassa ankeiden, entisten asukkaiden peruja olevien rullaverhojen tilalle oikeita puisia ikkunaluukkuja. Jee! Tarkoittaa toivottavasti myös hitusen parempaa lämpöeristystä – ikkunat kun ovat alkuperäiset, 1890-luvun lyijylasia ja tietysti yksinkertaiset. Kuitenkin niin kauniit, että olen toistaiseksi torjunut Miehen vihjailut uusista akkunoista. (Pihan puolelle edelliset asukkaat ovat sentään vaihtaneet tuplaikkunat, joten en voi enää haikailla lyijylasien perään.) Samaan kauppaan ikkunaluukkujen kanssa kuuluu myös uudet laskoskaihtimet makuuhuoneeseemme. Kohta saa nähdä, onnistuiko värin valinta nappiin…

Tylsät rullaverhonpuolikkaat vaihtuivat…

… hitusen tyylikkäämmiksi ikkunaluukuiksi. (Juujuu, ikkunanpesijä tulee myöhemmin viikolla, ja tuo aitakin pannaan vielä uusiksi.)

Etupihaamme on myös uudistettu – siitä myös lisää tarinaa, kunhan piha alkaa olla valmis – ja tällä viikolla sama raksaporukka on rakentamassa kattoa etupihalta takapihalle kulkevan kujan päälle. Näin saadaan lisätilaa puutarhakamoille ja Miehen fillarille – sekä sadevedenkerääjä. Kuja on nyt myös laatoitettu, ja lisäksi sinne saadaan ulkosähköt ja valot. Kävi siis kuten epäilinkin: Miehen rakas vaja on käymässä liian pieneksi, hän haluaa isomman verstastilan. 😉

Tietysti kaikki tämä hässäkkä on sattunut ajoittumaan juuri samalle viikolle, kun minulla on töissä hirveä hoppu saada duunini viimeisteltyä (enää kaksi täyttä viikkoa edessä ennen äitiyslomaa!), sijaiseni oli pari päivää opettelemassa hommia (mikä tietysti oli omista duuneistani ajasta pois), ja anoppikin on vielä tulossa parin yön yökylään Brysselin-matkansa molemmin puolin. Anoppiparka joutuu nukkumaan aikamoisen kaaoksen keskellä… emmekä me edes ehdi perhevalmennuksen takia viettää paljon aikaa hänen kanssaan, joudumme vain parkkeeraamaan rouvan illaksi telkkarin eteen (anoppi kun on jo liki kahdeksankymppinen eikä tykkää lähteä yksin Lontoon iltarientoihin). No, antaa ehkä osviittaa kaaoksesta, joka talossa vallinnee hänen seuraavalla visiitillään vauvan synnyttyä. 🙂

Vielä kun saisin itsestäni sen vaihteen irti, että oikeasti saisin vauvan huoneen järjestykseen! Kaapit tyhjäksi muusta romusta (ja muulle romulle uusi paikka), loput huonekalut maalattua (asialla en toki minä vaan Mies), hyllyt ja kuvat seinille, pinnasänky koottua. Vaatteet, liinavaatteet ja vaipat on sentään jo pesty, ja jos hassusti käy, saahan äitiyspakkauksen laatikosta ensisängyn (ja on meillä itse asiassa kälyltä saatu moses basketkin, eli rottinkinen kehto). Vielä pitäisi hommata vaunut, itkuhälytin, rintapumppu ja kantoliina/-reppu… Ai niin, ja synnytyssuunnitelmakin pitäisi kirjoittaa ylös, ja sairaalakassi pakata, ja hypnosynnytysmantroja alkaa opetella.

Huu, on tämä varmaan sitä pesänrakennusvimmaa.

P.S. Muistakaa toverit blogiarvonta! Sunnuntai-iltaan asti on aikaa osallistua.