Aika kypsä äidiksi

31.8.2015 katie

Noch einmal, Liebster

Liebster Award -blogitunnustus kiertää taas pikkublogeja, ja Hellanlettas-blogin louna heitti sen minullekin. Kiitos! Liebsterin ideanahan on tehdä pienempiä blogeja tunnetuiksi, ja haasteen saaneen tulee vastata haastajan 11 kysymykseen ja valita sitten 11 alle 200 lukijan blogia, jotka haastaa eteenpäin.

Edellisen kerran vastasin Liebster-kyssäreihin, siunakkoon, jo kaksi ja puoli vuotta sitten täällä.

Asiaan:

1. Minkä kirjan haluaisit lukea? Jos et pidä lukemisesta mikä leffa on seuraavana ohjelmassa?

Vaikka mitä! Oltiin juuri viikonloppua anoppilassa, ja anopin yöpöydällä odotti lukemistaan J. K. Rowlingin dekkari The Casual Vacancy. Se olisi kiva katsastaa. Harper Leen hurjasti hypetetyn Go Set a Watchmanin aion pyytää synttäri- tai joululahjaksi, ja Hilary Mantelin Susipalatsi-trilogian kolmatta osaa, työnimeltään The Mirror and the Light, odotan jo ihan hulluna. Olisipa vain aikaa lukea enemmän! Kirjan vuoden lukuhaastekin on mennyt ihan reisille…

2. Mainitse yksi asia joka tekee sinut iloiseksi.

Tällä hetkellä ilahdun eniten vähäpuheisuudestaan kuulun poikaseni harjoittelemista sanoista – edes niistä vähäisistä: car, up, ten, bye-bye. Kunpa seuraava uusi sana olisi suomeksi…

3. Jos saisit valita yhden yliluonnollisen kyvyn, mikä se olisi ja miksi?

Aikamatkustaminen voisi olla aika ovelaa.

4. Mikä biisi jää usein soimaan päähäsi?

Sattuneista syistä viime aikoina turhan usein Leijonaa mä metsästän.

5. Suosikkilapsuusmuisto:

Ehkä aika kultaa muistot, mutta jo lapsena rakastin matkustamista: kesälomareissuja Fiatin takapenkillä Ruotsiin ja Tanskaan, Kolmårdeniin, Legolandiin, Tivoliin. Nukuttiin ahtaasti nahistellen kupoliteltassa, joka vuosi sateella, ja kokattiin priimuskeittimellä nötköttiä, josta kukaan ei tykännyt.

6. Onko käsilaukussasi jotain mikä ei sinne kuulu? Mitä se jokin on?

Ööh, tällä hetkellä esimerkiksi puoli pussia ”vauvakarkkia” eli kuivattuja hedelmänpaloja.

7. Inhokkibiisi:

Onkohan minulla sellaista? Räppiä en kyllä jaksa kuunnella, melkein kaikki muu menee.

8. Onko jotain mitä haluat tehdä elämässäsi ennen kuin kuolet?

Matkustaa maailman ympäri. Asua Afrikassa ja tehdä siellä kehitysyhteistyötä. Nähdä Eddien kasvavan tasapainoiseksi ja onnelliseksi aikuiseksi.

9. Mikä on suurin pelkosi?

Että lapselleni sattuisi jotain pahaa.

10. Mistä ammatista haaveilit lapsena? Toteutuiko haave?

Ensimmäisillä luokilla haaveilin kampaaja-kosmetologin tuplaurasta, varmaan siksi, kun kauneusalan ammattilaiset olivat aina niin nättejä, laitettuja ja hyväntuoksuisia. Sittemmin haave jalostui lentoemännäksi: nättiyden lisäksi pääsisi matkustamaan ja puhumaan vieraita kieliä, voi että! Harmillista kyllä, likinäköisiä ei lentoemäntäkurssille kelpuutettu, oli pakko keksiä jotain vielä raflaavampaa. Niinpä lukioikäisenä päätin pyrkiä YK:n pääsihteeriksi.

11. Keräiletkö mitään? Jos niin mitä?

En varsinaisesti, mutta edellisessä elämässä ostin aina teatterissa (oopperassa, baletissakin) käsiohjelman ja säästin sen muistojen laatikkoon. Maita haluaisin keräillä, siis matkustamiani maita, passinleimoja. Ehkä vielä jokin päivä…

Tunnustus on kiertänyt jo niin monilla eikä itselläni ole suoraan sanoen viime aikoina ollut aikaa tutustua uusiin pikkublogeihin, että jätän haasteen jatkamisen tähän, mutta kiitos vielä lounalle tunnustuksesta!

Avainsanat: blogihaaste, omaa napaa

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

23.8.2015 katie

What, Next?

3h+kasvimaan riik kehui äskettäin löytäneensä kivoja päiväkodinaloitusvaatteita Eddieä vähän vanhemmalle pojalleen täkäläisen Nextin verkkokaupasta. Mitä mitä, ihmettelin, olenhan itse aktiivisesti ignoorannut Nextiä koko Eddien parivuotisen vaatetusprojektin ajan – niin sterotyyppisen tylsän sinistä, harmaata, ruskeaa ja autokuoseja siellä on mielestäni aina pojille tyrkytetty.

riik oli kuitenkin tilannut Nextin (Suomen) nettikaupasta niin suloisia vaatteita, että minäkin vaivauduin kurkkaamaan (britti)sivuille. Ja kas, siellähän oli vaikka mitä meikäläisenkin silmää miellyttävää! Kuten vaikka:

(Kaikki ylläolevat kuvat Nextin nettikaupasta.)

Nextin lähin kauppa on meiltä vain vartin päässä, joten jätin ipanan isänsä hoiviin ja lähdin reippain mielin ostoksille.

Kuinkas sitten kävikään?

T-paitoja en viitsinyt ostaa, koska jässikällä on niitä jo vino pino ja kesä on ihan kohta ohi.

Housuja hypistelin (sekä noita ihania sinapinkeltaisia että riikinkin kehumia verkkareiden pakettitarjouksia), mutta housujakin meillä on niin, ettei oikeasti tarvita.

Samoin huppareita.

Yöpuvut olivat kaikki puuvillapolyesteriseosta, en halua.

Pipojen akryylisyys arvelutti, en ostanut. (Eikä kaupassa ollutkaan kuin tuota mustavalkoista settiä.)

Villapaidoissa oli niin tiukantuntuiset pääntiet, etten uskaltanut kokeilematta ostaa suomalaisen isopäiselle ipanalleni.

Ihanaa valkoraitaista bretonpaitaa ja tähtikumisaappaita ei kaupassa ollut, eikä leijonapaitakaan pistänyt silmään.

Huokaus.

Noooh, en minä ihan tyhjin käsin sentään puodista poistunut. Kolme paitaa meni läpi nirson mutsin seulan.

Sataprosenttista puuvillaa, kivan syksyiset värit, edulliset hinnat.

Se kyllä pisti mietityttämään, että niin monet vaatteista olivat tekokuituseosta. Call me old-fashioned, mutta tuollaista vielä puhumatonta natiaista vaatettaessa haluan kyllä varmistaa, että varsinkin hänen yöpukunsa ovat hengittävää puhdasta luonnonkuitua. Vai olenko vain ennakkoluuloinen? Ehkä nykyiset tekokuidut ovat harpanneet useammankin askeleen oman lapsuuteni hiostavista polyesteripaidoista ja sähköisistä akryylipipoista?

Ehkä minunkin on tuolta vielä muutama t-paita hankittava ensi kesäksi varastoon. Se geometrinen sinipunavalkoinen paita ainakin kutkuttaa. Ja se ihana bretonraitainen huppari. Ja ne keltaiset housut. Hmm…

P.S. Ei yhteistyölinkkejä. Kehuin ja kritisoin ilman taloudellisia kytköksiä.

***

I have always actively ignored Next children’s clothes selection, as IMHO they tend(ed) to have such dull colours and stereotypical prints for boys. However, as another blogger mum just showed off some very cute stuff she got there for her son, I had a peek too. Oh my! Of course, in the actual store, the reality hit on and they didn’t have the loveliest items any more, and too many were a cotton – polyester mix which I try to avoid. But I did get a few rather nice basic tops for Eddie’s start of the nursery, and will probably return to buy some t-shirts for next summer too. Who would have thought?

Avainsanat: muksumuotia

Perhe Lasten tyyli