Tag: lapsen ruokailusta

Eddien päiväkoti alkoi pari viikkoa sitten seitsemän viikon kesäloman jälkeen. Sama päiväkoti, mutta isompien, 3 – 4-vuotiaiden, ryhmä, jolla on käytössään kaksi pienehköä huonetta, minikeittiö sekä katettu pikkupiha, jolla voi (takapihan ulkoiluaikojen lisäksi) hyppiä trampoliinilla, roikkua puolapuissa tai piirtää isoon liitutauluun. Kaksi uutta opettajaa, joiden lisäksi päiväkodin johtaja sekä Eddien entinen omaope, päiväkodin erityislastentarhanopettaja, auttavat […]

Tammikuun alussa kaksi ja puoli vuotta täyttänyt pirpanamme puhuu vihdoin! Ei paljon, yhä enimmäkseen yksittäisiä sanoja, mutta niitä sentään tulee aika jatkuvalla syötöllä. Kerron tästä vielä tarkemmin, kunhan ehdin kirjoittaa ipanan puheterapiasta, mutta lempisanoja ovat tällä hetkellä bus, car(s), water, upstairs, kakkua (”kakkuaah!”), karhu ja hai. Kaksisanaisista lauseista suosikki on otetaan puuroa. Jässikkä tosin säästelee vokaaleja niin, […]

Mikä näissä naperon ”kehityskertomuksissa” on näin julmetun työlästä kirjoittaa… Ipanaisen kaksivuotissynttäreitä juhlittiin jo puolitoista kuukautta sitten, mutta kun ei saa aikaiseksi niin ei saa. Mutta nyt, härkää sarvista ja hampaat irvessä läpi vaikka harmaan kiven. Katsotaanpas: Kaksivuotiaana Eddie ei vieläkään puhu. Kuten ennenkin, hän ymmärtää liki kaiken englanniksi ja suomeksi, matkii eläimiä ja kulkuneuvoja, osaa […]

Onko sinullakin lapsi, joka ei suostu vilkaisemaankaan vihannesten ja juuresten suuntaan? Englantilaisella vauvanruokagurulla Annabel Karmelilla on ratkaisu: tomaattipohjainen piilovihanneskastike, josta on ainakin pastan, riisin ja kanan lisukkeeksi tai kostukkeeksi pizzan päälle. Meidän Eddie ainakin tykkää – niin hulluna, etten (tälläkään kertaa) ehtinyt edes ottaa jätkästä ruokailukuvia! Pieni ruokailija koomassa ahmittuaan kuvun täydeltä pastaa ja soossia.  […]

Pupuni, höppänäni, kikkarapääni, apinaipanani täytti puolitoista vuotta jo liki kuukausi sitten, mutta jostain syystä tätä päivitystä on ollut toooosi työlästä kirjoittaa. Kahdessa kuukaudessa jässikkä on muuttunut taas niin paljon! Viime päivityskuvissakin Eddie näyttää jotenkin paljon vauvemmalta kuin nyt. Ehkä posket ovat solakoituneet? Ymmärrys silmissä kasvanut? Pituutta ainakin on tullut selvästi lisää – koko ajan on siirrettävä […]

Eddiellä on nirsoiluvaihe (paree ollakin taas vain jokin vaihe!): jässikkä ei suostu syömään juuri muuta kuin pastaa, leipää, jugurttia ja hedelmiä. Eli mitähän minä taas ajattelin, kun väkersin tänään keittiössä savukalasta ja currytahnasta muka lastenruokaa? No, puolustuksekseni muistutettakoon, että kullanmurumme kyllä oli ennen varsin ennakkoluuloton uusien makujen suhteen, ja sitä paitsi tämänpäiväinen sapuska oli niin […]

Sitten syntymäpäiviensä pieni kikkarapäämme on oppinut mm. seuraavaa: – Kiipeäminen on parasta ikinä! Jässikkä ei edelleenkään kävele itse, mutta kiipeää kyllä apinana joka paikkaan. Yrittää kivuta pinnasänkyyn ja syöttötuoliin, konttaa itse mieluiten rappuset yläkertaan (äiti seuraa tietysti askeleen perässä). Yhtenä päivänä käänsin silmäni pojasta valehtematta alle 10 sekunniksi, ja sinä aikana se marakatti oli kivunnut […]

Lontoossa(kin) on ollut tällä viikolla niin kuuma, että olemme voineet olla Eddien kanssa ulkona pitkälle iltaan ja harjoitella samalla perheen yhteisiä aterioita. Maanantaina syötiin pastaa pestolla (Eddie myös paprika-ricotta-tomaattikastikkeella, käyttääkseen purkinpohjat vauvojen pastakastikkeesta), tiistaina fetapiirakan jämät valkopapujen, tomaattikastikkeen ja paahtoleivän kera ja keskiviikkona lohipihvejä parsakaalin ja sitruunapastan kanssa. Eddie on näköjään rakastunut pastaan. Höyrytetty parsakaali […]

Syntymäpäivien huiskeessa Eddien yksivuotiskehitysraportti on jäänyt ylös kirjaamatta; tulkoon se siis tässä, pari viikkoa myöhässä. Yksivuotias, uhuu! Joistain kehitysaskelista en ole enää satavarma, tapahtuivatko ne ihan syntymäpäivään mennessä, mutta eipä se nokonuukaa ole. Kahdentoista kuukauden kypsässä iässä Eddie… …konttaa! Vihdoinkin jätkä on päättänyt lähteä liikkeelle myös muuten kuin mahallaan ryömien. Tosin vieläkin, jos pitää päästä […]

Onpa edellisestä ruokapostauksesta jo aikaa… mikä on kai aika kuvaavaa tälle elämänvaiheelle: samoilla tutuilla mennään viikosta toiseen, kun ei jaksa vielä(kään) kauheasti ruokahifistellä kiireiltojen ja liian nopeasti ohi kiitävien viikonloppujen vilinässä. Tämänpäiväinen lounas kuuluu samojen tuttujen kategoriaan, mutta kun en ole sitä täällä vielä hehkuttanut, kirjataas ylös. Resepti on napattu suoraan Jekan blogista (kiitos!), mutta on minulla […]