Tag: maailmanmenosta

En saa kirjoitettua blogiin turhanpäiväisyyksiä. Ahdistaa. Viimeiset pari viikkoa Facebookini on täyttynyt kehyleikkausten arvostelusta, syyrialaisista lapsista, iPhone-miehistä, väittelystä. Arkeni tuntuu teennäiseltä kermaperseilyltä. Juon kalliilla kahvinkeittimellä keitettyä aamukahvia lämpimässä, tilavassa kodissani samalla, kun yltäkylläisyydessä elävä lapseni katsoo tabletilta lastenohjelmaa. Meillä on kaikki niin hyvin, että oksettaa. On syyllinen olo. En tee tarpeeksi. Olen liittynyt Refugees Welcome […]

Tänään on aika historiallinen päivä Ison-Britannian pienellä saarella: skotit saavat päättää, haluavatko itsenäistyä ja erota Yhdistyneestä Kuningaskunnasta (ja siinä samalla EU:sta). Yli kolmensadan vuoden yhteiselo kylki kyljessä saman parlamentin alla saattaa kohta olla muisto vain.  Minä havahduin kansanäänestykseen aika myöhässä: oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun Harry Potter -kirjailija J.K. Rowling kesällä lahjoitti miljoonan ei-kampanjalle (eli […]

Äänestetty on. Enpä taida elämäni aikana olla jättänyt äänioikeuttani käyttämättä (huh, mikä verbimuotohirviö) kertaakaan. Kyllähän yksi ääni tuntuu pieneltä ja vähäpätöiseltä, mutta hei, senkin takia ihmiset ovat olleet valmiita kuolemaan – ja kuolleetkin. Ja minusta on tylsää valittaa yhteiskunnan nykytilasta, jos siihen ei edes yritä vaikuttaa. Nukkuvien puoluetta ei ole, on vain ne nukkuvat, joiden […]

Olen feministi. Se on minulle yhtä itsestäänselvää kuin että olen nainen. En oikeastaan edes ymmärrä, kuinka joku nainen ei olisi feministi. Mitä, eikö joku muka halua samoja oikeuksia itselleen ja tyttärilleen kuin mitä miehillä on? Onko se hullu vai vähän yksinkertainen?  Niinpä on kaksi lausahdusta, jotka feministi-sanan yhteydessä saavat meikäläisen näkemään paloautonpunaista: ”En ole feministi, […]

Oijoi, minulla on paha girl crush -kohtaus: Lupita Nyong’o. Ihana. Veistoksellisen upea, tajunnanräjäyttävän tyylikäs, puoleensavetävän nöyrä, huojentavan fiksukin vielä. Uuh. Kattokaa nyt näitä: (Kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä.) Eikä se eilisen kolttukaan rumasti hänen päälleen istunut:  (Täältä.) Nyong’o kertoo kärsineensä aiemmin alemmuuskompleksista tumman ihonsa takia – kaikki ”kauniit” mustaihoiset tytöt kun olivat aina niitä maitokahvin […]

Eilen ja tänään päässäni on soinut enimmäkseen yksi biisi: Yksin tulen häpeäni kanssaYksin tulee tuomioniKohtaloni on juostaHuiputtaa lainsäätäjiäKadonneena Suuren Babylonin sydämeenKutsuvat minua laittomaksiKoska en kanna papereita  Pohjoisen kaupunkiinLähdin töihin Jätin elämäniCeutan ja Gibraltarin välilleOlen mereen piirretty viivaKaupungin aaveElämä on minulta kiellettySanovat viranomaiset… Ja sitten Suomen kunnat kieltäytyvät ottamasta vastaan edes muutamaa sataa kiintiöpakolaista vuodessa. Hohhoijaa.