Voihan nenä

Joko mä olen täällä hehkuttanut, että muutaman päivän päästä sitä ollaan jo etelän lämmössä vanhoja (ja hyvin nuoria) luita vetreyttämässä? 

Ihan kuulkaa Teneriffalle ollaan menossa. Ei aivan kristamaisesti Thaimaahan, vaikka sitä ja Tommin innoituksesta New Yorkiakin harkittiin, mutta ehkä ei ihan vielä. Simppeli pakettimatka simppelille aurinkolomalle. Mies pääsee toivottavasti sukeltamaan ja Eddie kokeilemaan vauvauintia ulkoilmassakin.

Mutta tietysti nyt pakkausviikolla ovat sitten sekä äiti että poika syyslenssun kourissa. Jee. Vasta ollaan toipumassa kahden viikon vatsaongelmista (uusin maallikkodiagnoosi: jos se tekeekin jo hampaita? Poskia punoittaa, nyrkki on suussa koko ajan, kuola valuu – ja se kuolaneritys voi kuulemma pistää pienen mahankin sekaisin) ja nyt on päät räkää täynnä ja nenät punaisina kuin joulupukin porolla. Kiitti vaan. 

Onko kellään mitään vippaskonsteja nuhan nopeaan selättämiseen? Kuumetta ei onneksi sentään (vielä!) ole. Sipulipussia sängyn vieressä meinasin kokeilla tänä yönä. Calpolia eli paikallista vauvojen parasetamolia olen antanut. Ja apteekista on kysyttävä niitä Kristan suosittelemia puuduttavia korvatippoja – siltä varalta, että poitsun korvatkin ovat tukkeutumassa. Onneksi jätkä sentään on about oma iloinen itsensä ja kärttyilee vain, kun mutsi yrittää liian tarmokkaasti nenälle suolaliuoksen, nenäfriidan tai rätin kanssa.

Päiväuniaika. Ei meillä normaalisti sitterissä nukuta, mutta kohollaan on pienen nuhanenän helpompi hengittää. Ja unirätti on oltava silmillä.