Miten kohdata pettymys?

Pettymykset. Miksi kohtaamme niitä? Löysin hetki sitten Mika Poutalan tekemän videon pettymyksestä liittyen hänen epäonnistumiseen olympialaisissa. Haluan nostaa videolta esiin muutamia mielestäni hienosti sanottuja seikkoja. Eilen 120 Jyväskylän psykalle hakevaa on saanut sähköpostiinsa kutsun saapua soveltuvuuskokeisiin. Hirveästi onnea teille, olkaa ylpeitä itsestänne! Kuitenkin lähes kymmenkertainen määrä joutui ottamaan vastaan viestin siitä, että jatkopaikka ei auennutkaan, vaikka töitä oli tehty hirveästi. Pettymys on tällöin varmasti sanoinkuvaamaton.

IMG_0831.jpg

Kun kovasti odottamamme asia ei pääty niin, miten toivomme, joudumme pettymään. Puolen vuoden säännöllinen valmistautuminen kolmen tunnin kokeeseen on vaatinut henkisesti paljon, ja jokainen määrätietoisesti opiskellut tietää, että on tehnyt parhaansa. Jos tietää pystyvänsä parempaan, voi siitä ammentaa motivaatiota seuraavaan vuoteen. Tietyille aloille hakemisessa pelottavaa onkin se, että vaikka sinulla olisi kuinka hyvät mahdollisuudet onnistua tekemisen puolesta, et ole ainoa, jolla se mahdollisuus on. Tänäkin vuonna Jyväskylän suosituin hakukohde oli psykologia, johon haki 1962 hakijaa. Tietenkään kaikki eivät osallistu pääsykokeeseen tai hae ensisijaisena vaihtoehtona, mutta hakijoita on kuitenkin paljon ja kilpailu on kova.

Pettymyksen tunne on sitä suurempi, mitä isompi vaikutus sillä on elämäämme. Kun on elänyt pääsykoekuplassa viimeiset kuusi kuukautta, saattaa tuntua siltä, että elämä romahtaa. Se on inhimillinen tunne, varsinkin jos on joutunut pettymään uudelleen ja uudelleen. Mieti kuitenkin, mikä on pahinta mitä voi tapahtua, jos et nyt onnistunut tai tule onnistumaan. Luultavasti tässä tilanteessa voit vain voittaa, et hävitä. Elämäsi pysyy sellaisena kuin se oli ennen pettymystäkin. Toki ymmärrän myös sen, että jollekin elämän pysyminen samana ahdistaa eniten. Olisin itse luultavasti ajatellut tuolla tavalla. Haluan kuitenkin uskoa, että kaikella on tarkoituksensa, eikä elämän ole tarkoitus tuollaisissa tilanteissa vielä muuttua. Jos sinun aikasi ei ole nyt, sinun aikasi tulee olemaan myöhemmin.

Haluan, että jokainen tietää, että saavutukset tai muut ulkoiset seikat eivät määrittele sinua ihmisenä. Silloin kun tiedostat tämän itse, pettymyksiäkin on helpompi käsitellä. Kun suhde omaan itseensä on kunnossa, pettymykset horjuttavat ajattelua, ei itsetuntoa eli sinua ihmisenä. Sinä olet arvostettu ja rakastettu, vaikka tapahtuisi mitä. Totta kai pettymyksen tunteita saa kokea, eikä niitä pidä sulkea pois. Tunteet eivät kuitenkaan ole niin ”korkeassa asemassa”, että ne saisivat määritellä sinua epäonnistujaksi ihmisenä. Ihmisellä on tarve kokea tunteet tunteina, jotta ne voi päästää menemään. Tällöin olet vapaa jatkamaan elämää ja tavoittelemaan sitä, mitä ikinä haluatkaan tavoitella. <3 

Kehotan sinua miettimään viisi asiaa, joista olet onnellinen nykyisessä elämäntilanteessasi. Mitä hyvää voi seurata siitä, että elämäsi pysyy vielä hetken samana?

Tsemppiä!

Katariina

Kommentit (4)
  1. Täällä yksi onnekas kuka sai kutsun soveltuvuuskokeisiin! Ajatus siitä, että vielä hieman yli kolmasosa tippuu ”pelistä pois” tuntuu pelottavalta. Paineet päästä jatkoon soveltuvuuskokeista on kovat ja kaipaisinkin vinkkejä onnistuneeseen ja mukavaan soveltuvuuskoepäivään. Postausta aiheesta siis toivotaan! Kiitos vielä blogistasi, sain sinulta monia hyviä vinkkejä ja tsemppiä kirjalliseen kokeeseen valmistautuessa.

    1. Hei mahtavaa, onnea soveltuvuuskoekutsusta! Mainitsemasi ajatus todella on pelottava, mutta nyt hoidat vain projektin kunnialla loppuun saakka. Enää sinun ei tarvitse olla kuin paras puoli itsestäsi ja se riittää, jos on riittääkseen! Julkaisen luultavasti ensi viikolla postauksen valmistautumisesta soveltuvuuskokeisiin. 🙂 Huippua, että olen voinut olla avuksi! 

  2. Jos välivuosi olisi ollut sinulla viime vuonna edessä niin miten olisit sen viettänyt jos kuitenkin vielä psykalle olisit halunnut? 🙂 Eilen se hirveä tieto tuli, kun sähköpostiin kilahti viesti siitä että olisin päässyt pisteilläni sisään jos yotulokset olisivat ollut vielä vähän paremmat tai kokeessa olisi ollut vain 4 väärin :/ todella tuntuu nyt kolmannen hakukerran jälkeen siltä että elämä vaan jynnää paikallaan… Kiitos kuitenkin sulle tästä auttavasta blogista, siitä oli iloa kevään aikana 🙂

    1. Hei! Todella harmi kuulla, että soveltuvuuskoekutsu jäi pienestä kiinni… Uskon, että tuntuu tuolta. Toivottavasti kuitenkin löydät nykyisestä elämäntilanteesta joitain positiivisia puoliakin. 🙂 Jos minulle olisi tullut toinen välivuosi, olisin luultavasti hakenut töitä ja tehnyt niitä taas seuraavaan kevääseen saakka. Riippuen pääsykoeuudistuksista viettäisin tammi-toukokuun välisen ajan lukien pääsykokeeseen, sillä se olisi prioriteettini. Välivuodet kannattaa ajatella hyvänä hetkenä tienata ja säästää rahaa. Opiskelemaan lähtiessä on mukavaa, kun on säästöjä välivuosilta. Luultavasti aikataulujen salliessa tekisin myös psykan tai tilaston opintoja avoimesta yliopistosta. Toki jos säästöjä löytyy jo ennestään, myös matkustelu on hyvä vaihtoehto ennen uutta urakkaa! Ihanaa kuulla, että olet saanut iloa blogistani. 🙂 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *