Työn ja yksityiselämän raja on nykyään monissa ammateissa häilyvä, koska työtä ei enää säätele aika ja paikka samassa määrin kuin ennen

Näin kirjoittavat Kinnunen ym. (2016) artikkelissaan. Kyseinen artikkeli on minulle hyvinkin tuttu, sillä se oli yksi viime vuoden pääsykoeartikkeleista. Artikkelissa puhutaan työelämästä, mutta aihetta voidaan tarkastella myös pääsykokeiden kannalta, sillä muun muassa jatkuvasti ulottuvilla olevat pääsykoesovellukset ovat yleistyneet. Ne saattavat houkutella pänttäämään vuorokauden jokaisena hetkenä, mikä ei välttämättä ole kaikista järkevintä. Lukeminen haastavaan pääsykokeeseen on kokopäiväistä työtä ja siitä syystä jokainen voi omalla kohdallaan miettiä, osaako jättää työn työpaikalle ja rentoutua rauhassa vapaa-ajalla. Nyt on hyvä aika treenata työelämää varten ja ehkäistä mahdollista työuupumusta.

RAJA TYÖN JA VAPAA-AJAN VÄLILLÄ EDISTÄÄ HYVINVOINTIA

Monille koulupaikan saaminen on yksi suurimpia tavoitteita elämässä, ja sen seurauksena voi olla halu pitää nenä kirjassa ihan koko ajan. Tämä saattaa kuulostaa ainoalta vaihtoehdolta, varsinkin jos aiempina vuosina panostus ei ole riittänyt. Se ei kuitenkaan ole ainut vaihtoehto, vaan voi aiheuttaa jopa vastakkaisen negatiivisen reaktion. Ideaali tilanne on se, että opiskelet päivässä vaikka sen 6 tuntia (vaihtelee ihmisittäin) ja sen jälkeen olet vapaa tekemään mitä ikinä haluat. Et anna työn vaikuttaa yksityiselämään tai yksityiselämän työhön. Jos olet tehnyt hyvän suunnitelman ja käyttänyt tunnit tehokkaasti, tuo 6 tuntia on täysin riittävä määrä yhdelle päivälle. Toki ihan loppukeväästä voi tehdä poikkeuksia, jos oikeasti tuntuu, että aika ei meinaa riittää. Kun työpäivä on ohi, voit hyvällä omatunnolla rentoutua ja valmistautua seuraavaan päivään. Silloin tai täysin vapaina päivinä sinun ei tarvitse stressata siitä, pitäisikö tehdä enemmän.

TYÖMÄÄRÄÄ KANNATTAA SÄÄDELLÄ

No miksi ihmeessä et saisi tehdä niin paljon hommia kuin vain itse haluat? Toki saat tehdä. Riskinä kuitenkin on se, että tärkeä työ vie mennessään ilman minkäänlaisia rajoja. Sinusta voi tuntua, että jaksan ja haluan tehdä vielä muutaman tunnin alkuperäisen suunnitelman päälle. Joskus se voi olla ihan ok, mutta pidemmällä aikavälillä luultavasti väsyt. Kuten kuntoilusuorituksesta, pitää myös aivojen harjoittamisesta palautua. Ei olisi kovin hauskaa, jos sairastuisit burnouttiin kuukautta ennen pääsykoetta. Kultainen keskitie on se juttu. Se tie ei ole kaikilla samanlainen, vaan jokaisen tulee ensin määritellä tärkeät asiat elämässään. Suunnittele, miten jokainen osa-alue saa tarvittavan määrän huomiota, mutta jousta tarpeen tullen. Esimerkiksi alla olevaa piirrosta ei voi edes ajatella täysin totena, sillä myös matkoihin ja muihin asioihin kuluu aikaa. Se voi antaa kuitenkin jonkinlaista osviittaa.

PRIORISOINTI ON TÄRKEÄ TAITO PÄÄSYKOEKEVÄÄNÄ

Pääsykoekeväänä täytyy osata priorisoida. Silloin esimerkiksi kavereille tai perheelle ei välttämättä jää niin paljoa aikaa kuin ennen. Pitää yrittää muistaa, että se on vain hetkellistä. Et myöskään ole huono ihminen, jos joudut sanomaan ”ei” tärkeälle ihmiselle. Muistan itse vielä silloin tunteneeni huonoa omatuntoa siitä, että en voinut antaa siskolle ja siskon lapsille samaa aikaa kuin ennen. Sillä hetkellä prioriteettini olivat pääsykoe, liikunta ja uni, joten tärkeysjärjestystä oli hetkellisesti muutettava. Ihminen ei voi taipua kaikkeen, eikä tarvitsekaan. Varmasti myös läheiset ymmärtävät, kuinka tärkeä tavoite on kyseessä. Jos eivät ymmärrä, niin se ei ole sinun vikasi. Sinä itse tiedät, mikä sinulle on sillä hetkellä parhaaksi. Kaikkea sosiaalista kontaktia ei kuitenkaan kannata lopettaa, koska silloin tulee ihan mökkihöperöksi! Muista siis varata kalenterista aikaa myös ihmisille.

Rajattomassa työssä työntekijän on viime kädessä itse luotava psykologiset, ajalliset ja fyysiset rajat työn ja yksityiselämän välille

Kaikki pääsykoepostaukset löytyvät #pääsykoe-otsikon alta.

Kinnunen, U., Rantanen, J., De Bloom, J., Mauno, S., Feldt, T., & Korpela, K. (2016). Työn ominaisuuksien merkitys työn ja yksityiselämän välisen rajan hallinnassa. Työelämäntutkimus – Arbetslivsforskning, 14(3), 243-256.

Tsemppiä!

Katariina