Korona-Skype

Korona-Skype on päivittyvä blogipostaus, jossa seurataan kaverusten mietteitä koronaepidemian ajan. Viikottaiset videopuhelut saivat alkunsa syntymäpäiviltäni 19. maaliskuuta 2020. Koronan vuoksi juhlat juhlittiin videon välityksellä. Asioista on hyvä puhua ääneen, ja fyysisesti toisia ei voi tavata, joten päätimme jatkaa videopuheluita viikoittain. Videopuheluun osallistujat ja jutut vaihtelevat hieman viikosta toiseen. Yhteiskunnallinen erikoistilanne koskettaa meitä kaikkia, jokaista omalla tavallaan.


Viikko 12 (torstai 19.3.)

Täytin tänään 30 vuotta, mutta koronaepidemian vuoksi kaikkea paitsi välttämätöntä liikkumista ja kokoontumista tuli välttää. Tästä syntyi idea synttäreiden juhlimisesta videopuhelun välityksellä! Videopuheluun sai osallistua kuka tahansa, ja ystäviä tuli mukaan laajalti eri elämänvaiheilta.

Seurasimme videon välityksellä Petran junamatkaa Saksasta Ruotsiin. Petra oli Saksassa yliopistovaihdossa, mutta monien muiden vaihto-opiskelijoiden tapaan myös hän päätti lähteä kotiin, tässä tapauksessa Ruotsiin Malmöön. Useiden maiden rajat olivat tuolloin jo kiinni, myös Suomen. Jännitimme, pääseekö Petra Tanskan kautta Ruotsiin, sillä Tanskan rajat olivat jo kiinni. Tanskan kieli kuulosti hassulta junan kuulutuksissa.

Osa videopuheluporukastamme oli oikeasti karanteenissa, jolloin edes kaupassa ei saa käydä. Terhi oli palannut vastikään Thaimaasta, joten hän vietti karanteenia töölöläisessä yksiössä, ja ystävälliset naapurit kävivät Terhille kaupassa.

Myös Sofia eli täydellisessä karanteenissa Turun Portsassa, sillä hän oli ollut jo pitkään kipeä. Sofian karanteenielämä oli alkanut jo ennen koronaepidemiaa. Ruoka kantautui kotiin kauppakassipalvelulla. Sofian kissat olivat hyvin tyytyväisiä pahvilaatikoiden ilmestymiseen sekä siihen, että kodin ihmiset viettivät nyt kotona huomattavasti enemmän aikaa.

Milla osallistui videopuheluun Nokialta. Milla opiskelee Gävlen yliopistossa, mutta Gävlessä häntä ei ole nähty hetkeen. Milla oli käymässä Berliinissä, kun koronaepidemia alkoi pahenemaan, ja maat alkoivat sulkea rajojaan. Berliinistä Milla ei palannutkaan Gävleen, vaan suuntasi kotiin Suomeen. Milla naureskeli, että kannatti tulla Suomeen, sillä peseytyminen kotona Gävlessä saattaisi olla haastavaa: Millan asunnossa ei ole suihkua, ja kuntosalit saattavat sulkea ovensa.

Nea elää Helsingissä eristyksissä perheestään, joka asuu Espoossa. Nean äidillä on mahdollisesti korona, joten kotiin ei ole menemistä.

Mietimme, miltä ihmiset näyttävät, kun vaara on ohi ja voimme taas elää “normaalia elämää”. Monilla kasvaa varmaan koronaparta, ja hiuksia, ripsiä tai kynsiä ei kauheasti nyt huolleta. Toiset ehkä innostuvat kotijumpista, toiset sipsipussien kanssa sohvalle linnottautumisesta. Meissä taisi olla enemmän jälkimmäisiä.

Syntymäpäivän Skypeen osallistui vaihtelevasti ihmisiä – ja eläimiä.


Viikko 13 (perjantai 27.3.)

Petra on päässyt turvallisesti Ruotsiin! Petra kokee elämän oudoksi, sillä Ruotsissa koronaan suhtaudutaan hyvin eri tavalla kuin Suomessa. Kahden maan täysin erilaisia uutisia seuratessa pää ei meinaa pysyä perässä. Ruotsissa kadut kuhisevat ihmisiä ja terasseilla istutaan vieri vieressä. Kokoontua saa, kunhan paikalla on alle 500 ihmistä.

Suomessa korona vaikuttaa jo talouteen. Monien työpaikoilla on käyty lomautuskeskusteluja. Töitä pitäisi tehdä nyt ”talvisodan meiningillä”.

Sofia toteaa olleensa nyt kipeänä 22 päivää.

Uusimaa eristettiin. Mikäli haluaisimme tavata, olisi se mahdotonta, sillä asumme eri puolilla Suomea, ja Petra Ruotsissa. Kaikkea välttämätöntä liikkumista on jo pitkään kehotettu välttämään.

Itseäni ahdistaa, että rakas mökki jää nipin napin rajan väärälle puolelle Päijät-Hämeeseen. Mökeille pakenijoita ei katsota hyvällä, mutta olisin päässyt mökille autolla tunnissa, ja tietysti pysähtymättä missään. Ymmärrän kyllä rajoitusten tarpeet, mutta toivon, että kesällä mökille pääsisi. Asun Helsingin keskustassa 13 neliön miniasunnossa, joten kaipuu väljemmille laitumille on kai ihan normaalia. Tädilläni on kaksi asuntoa, joista toinen on Helsingissä lähes naapurissani. Täti oleilee nyt muualla Suomessa, ja sanoi, että voin majailla myös hänen Helsingin asunnossaan, mikäli seinät alkavat kaatumaan päälle minikodissani. Tällä kertaa osallistuinkin videopuheluun tädin asunnolta. Maisemanvaihtelu todella tekee ihmeitä.

Mietimme jälleen jo viime puhelussa mainittua ulkomuodon muuttumista, ja toivomme ettei diabetes iske, vaikka sokeria kuluu nyt melkolailla. Suklaa kuuluu olennaisena osana karanteeniin.

Veera kokkasi videon aikana tuttuun tapaan. Essi jatkoi puhelun jälkeen perheen kanssa saunomaan. Elämä jatkuu erilaisista oloista huolimatta.

Vallitseva tilanne aiheuttaa moninaisia tunteita, joita on hyvä käsitellä viikottaisissa puheluissa.

Viikko 14 (perjantai 3.4.)

Minä ja Sofia miettimme hiuksiemme leikkaamista itse. Petra on värjännyt hiuksensa kotona Malmössä poikaystävän avustuksella. Uudet hiukset ovat ihanan raikkaat ja keväiset ja keräävät kehuja kanssaskypettelijöiltä. Edellisestä kotivärjäyksestä on vuosia, mutta karanteenissa on aikaa leikkiä kotisalonkia.

Vaikka olemme suhteellisen nuoria, kolmenkymmenen molemmin puolin, niin yhdellä jos toisella meistä on ollut erinäisiä oireita. Essi on pysytellyt nyt kuukauden kotona. Ruoka saapuu kätevästi kotiovelle. Kerralla Essi tilaa isomman satsin, joten usein ei tarvitse olla ruokakauppaan tilausta näpyttelemässä. Essin kotoilu alkoi flunssasta, mutta nyt hän voi jo paremmin. Essi pysyy kotona, koska haluaa vierailla vanhempiensa luona. Essin äiti kuuluu riskiryhmään, joten Essi minimoi kaiken ulkona liikkumisen, ettei tuo mukaan epätoivottua tuliaista.

Myös Sofian kotoilu on täyttänyt kuukauden. Toisin kuin Essillä, Sofian tauti ei valitettavasti ole vielä voitettu. Sofia herää öisin siihen, ettei saa henkeä. Yöt käyvät ahdistaviksi ja usein aamuisin olo on kauhea ja lakanat hiestä märät. Sofia kertoo vaikeuksista saada apua: työterveyteen hän ei ole tervetullut, ennen kuin koronavaihtoehto on poissuljettu. Julkisesta terveydenhuollosta sanotaan, että hänen pitäisi ensisijaisesti asioida työterveydenhuollossa. Päivystyksestä todetaan, että pystyt vielä tuottamaan lauseita. Jos puhekyky lähtee, niin soita uudelleen.

Koronan testaamiskapasiteettia on nostettu Suomessa. Yhä useampi oireellinen pääsee nyt testattavaksi. Myös Sofia pääsi testeihin, ja nyt odotellaan tuloksia.

Minuakin pelottaa itse tautia enemmän Suomen terveydenhuolto. Tiedän sen olevan ensiluokkaista, mutta valitettavasti minullakin on negatiivisia kokemuksia siitä, kun ei oteta tosissaan, ja kuinka itse joutuu taistelemaan saadakseen apua. Miten käy heille, joilla ei ole voimia taistella?

Viime viikolla lomautukset olivat vielä puheen tasolla, tällä viikolla ne ovat jo käytäntöä.

Ruotsissa kokoontumisluku on laskettu viidestäsadasta viiteenkymmeneen. Ruotsi jatkaa omalla, hyvin erilaisella strategiallaan taistelua koronavirusta vastaan. Petra on lopettanut Suomen uutisten seuraamisen, sillä ristiriita Suomen ja Ruotsin välillä on niin suuri, että se aiheuttaa enemmän ahdistusta kuin mitään hyvää.

Veera syö ja toteaa, että tänään olisi hypätty junaan kohti Lappia. Lapin loma jäi nyt väliin.

Viikottaisista videopuheluista on tullut henkireikä. Tärkeä ase koronaa vastaan on pitää yhtä ja yhteyttä.

Viikko 15 (perjantai 10.4.)

Pitkäperjantaita vietettiin porukan kesken pitkällä videopuhelulla. Sofian viime viikolla otettu testitulos osoittautui negatiiviseksi, ja viimeviikkoisen puhelun jälkeen hän vietti yön pitkästä aikaa ilman hengenahdistusta. Voisiko puheluilla olla rauhoittavaa vaikutusta?

Pitkäperjantain puheenaiheena on koronan sijaan enemmän pääsiäinen ja erilaiset pääsiäisperinteet tai niiden puute. Minä ja Sofia olemme molemmat kurkkineet ikkunasta, millaista pääsiäissisustusta vanhemmillamme on. Olen myös päätynyt napsaisemaan saksilla hiuksiani.

Osalla työviikko oli hyvin raskas, ja pieni loma tuli todella tarpeeseen.

Lähes viiden tunnin videopuhelun aikana pelasimme myös Aliasta ja kokeilimme virtuaalibaaria.

Aliaksen peluu onnistuu hyvin myös etänä!

Viikko 16 (perjantai 17.4.)

Koronan aikaan kannattaa olla varuillaan – vaara voi vaania myös omassa keittiössä. Terhillä aamiaispuurossa ollut siemen lohkaisi hampaan. Hammaslääkärin päivystykseen ei ole asiaa, sillä tällä hetkellä hoidetaan vain erittäin akuutteja tapauksia. Terhi paikkasi hampaansa itse apteekin paikka-aineella ja Googlen ohjeistuksella.

Myös Veera on liittynyt kotikampaajien joukkoon ja leikannut hiuksena kevätmittaan.

Sofia on edelleen kipeänä. Välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia. Yöllisiä hengenahdistuksia ilmaantuu edelleen.

Siitepölykausi aiheuttaa myös oireita, joista osa meistä kärsii, minä mukaanlukien.

Elämä ja tunteet tuntuvat menevän nyt melkoista vuoristorataa.

Viikko 17 (perjantai 24.4.)

Tällä viikolla pohdimme lähestyvää vappua. Miten sitä tulisi viettää tai olla viettämättä? Milloin on OK nähdä perhettään? Näihin kysymyksiin ei kellään ole vastauksia.

Keskustelimme koronatestien epävarmuudesta. Negatiivinen testitulos ei takaa sitä, ettei henkilöllä ole koronaa. Taudin voi toki saada milloin tahansa, vaikka heti testin ottamisen jälkeen.

Uudenmaan eristys on nyt purettu, mutta milloin Terhi voi tai pystyy lähtemään kotikonnuilleen Raumalle, ja miten?

Olen saanut kuulla hyviä uutisia: sain unelmieni työpaikan, ja muutan Joensuuhun jo viikkojen sisällä!

Viikottaiset videopuhelut toimivat myös nauruterapiana.

Viikko 18 (perjantai 1.5.)

Korona-Skype goes vappupiknik! Monen tunnin vappubrunssin aikana ehdimme syömään monenmoisia herkkuja sekä vaihtamaan kuulumisia ja ajatuksia. Vaikka koronakriisi ei ole ohi, niin asenteiden muutosta on aistittavissa. Eristäytyminen alkaa monia jo ärsyttämään, eikä virusta jakseta pelätä enää samalla tapaa. Liikuntakeskus Elixia on avannut ovensa kuuden viikon tauon jälkeen, ja Veera on uskaltautunut salille aamuvarhain.

Videopuheluun mahtuu paljon hyviä uutisia: osittain lomautetun Terhin töitä pystytään lisäämään, ja Veera on puolisonsa kanssa myynyt asuntonsa, ja lähtee kohti uusia unelmia!

Tänä vuonna vappu oli #etävappu, mutta tunnelma oli silti katossa!

Viikko 19 (perjantai 8.5.)

Koronakriisi vaikuttaa lähes kaikkeen. Tällä viikolla pohdimme matkailun tulevaisuutta: Tuleeko matkustamisesta jälleen mahdollista vain varakkaille? Toivomme junamatkustamisen lisääntyvän ja kehittyvän.

Elämä alkaa kuitenkin pikkuhiljaa normalisoitumaan. Hallitus kaavailee rajoituksien asteistaista vähentämistä, ja meidänkin puheenaiheissa korona vilahtelee huomattavasti harvemmin.

Terhi on päässyt äitienpäiväviikonlopuksi kotiseudulle Raumalle, ja Veera suuntaa mökkeilemään. Petra on palannut Saksaan, jossa on vaihto-opiskelijana. Sofia voi jo paremmin, muttei ole vieläkään täysin terve.


Viikko 21 (perjantai 22.5.)

Viikolla 20 videopuhelu jäi harvinaisesti välistä. Olin tuolloin muuttopuuhissa, ja muilla oli myös kaikenlaista. Kahden viikon jälkeen oli extraihanaa päästä juttelemaan!

Asiat etenevät ja muuttuvat – Terhi on päässyt hammaslääkäriin, ja lohjennut hammas on nyt paikattu ammattilaisten toimesta. Minä olen muuttanut Pohjois-Karjalaan! Muutto keskellä koronakriisiä oli kieltämättä omanlainen kokemus. Onneksi Uudenmaan raja oli jo avattu, niin mukaani pääsi muuttoapureita.

Uudessa asuinkaupungissani olen pysytellyt lähinnä kodissani sekä liikkunut lähiluonnossa. Toisin kuin Helsingissä, täällä mahtuu reippailemaan rauhassa! Kaupassa olen käynyt kerran, juuri ennen sulkemisajankohtaa, mikä Googlen mukaan oli hiljaisinta aikaa.

Sofia on käynyt ensimmäisen kerran kaupassa koronan aikana! Ruuat kotiin tulee edelleen kotiinkuljetuksella, mutta keväisenä päivänä kaupasta tuli haettua extempore jäätelö. Sofia on käynyt lääkärissä, sillä hän ei ole edelleenkään täysin terve.

Ensi viikolla Veeralla on vuorostaan muutto edessä! Veeralla on muitakin hyviä uutisia: hänen lomautuksensa loppuu, ja työt jatkuvat taas normaalisti!

Korona näkyy vielä kaikkien arjessa, mutta ilmassa on siitepölyn lisäksi toiveikkuutta.


Viikko 22 (Pe 29.5.)

Tällä viikolla sanan korona maininnat pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Vaikka korona ei ole kadonnut ja täyttää yhä uutisotsikot, niin meidän elämässä riitti paljon muuta juteltavaa.

Monen tunnin videopuhelu olisi voinut olla puhtaasti siitä syystä, että välillämme on useita satoja kilometrejä.

Minulla oli takana ensimmäinen työviikko ja Terhillä täydellinen lomautuspäivä. Videopuhelussa piipahti Veera, jolla oli muuttopuuhat käynnissä, sekä Essi, jonka kauppakassitilaus oli mennyt sekaisin ja Sofia, johon punkit olivat hyökänneet. Oli ihana nähdä ystäviä edes vilaukselta!

Elämä rullaa ja jatkuu, kaikkine muuttujineen.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *