Juhannuksen viettoon vedin päälle lähes samat vaatteet kuin vuonna 2009. Farkuissakin sama malli, sama koko vain väri on eri. Aihetta vaatekriisille? No ei kai, kun on kyse vaan mökkijuhannuksesta perheen kesken.

Kaikki muu vaatteita lukuun ottamatta onkin sitten muuttunut. Ja siihen liittyykin suurempi henkilökohtainen kriisi kuin vaatetukseen. Tuo kesä 2009 oli varsinainen festarikesä, aivan huikee sellanen! Eikä tuolloin ollut aavistustakaan, että se jäi viimeiseksi.. 

Kyse nyt ei toki ole ainoastaan festareista. Valehtelisin jos väittiäisin, ettei välillä ole ikävä elämää ennen vanhemmuutta. Vastaavaa huolettomuutta ja hetkessä elämistä ei saa enää takaisin, kun on kerran (kahdesti heh) äidiksi tullut. Ei ole vastuussa enää vain itsestään. Ei voi kiertää kesää tapahtumasta toiseen; napata junaa ilta yhdeltätoista toiselle puolelle Suomea vain koska juna sattui pysähtymään sopivasti kohdalle; lähteä seuraavan päivän äkkilähdöllä ulkomaille vain reppu selässä; nukkua rannalla, koska hotellin hinta ei miellytä…

Tiedän – on tuolla iälläkin paljon tekemistä. Ei vanha vaan jaksa samanlailla 🙂 vaikka ei lapsia olisikaan. Kyllä sitä pitää vähän vastuullisemmin elää ilman lapsiakin (kuulemma). Mutta äitiyden piikkiin on kuitenkin kivempi laittaa nää haikailut kuin vanhuuden. Lisäksi kyllähän se fakta lapsettoman ja lapsellisen välillä on se, että lapseton voi toteuttaa asiota hetken mielijohteesta ihan eri tavoin kuin lapsellinen. 

Palataan tähän juhannukseen. Kyllä meinaan näillä keleillä teltassa nukkuminenkin vituttais. Ja kylmyys kolottaisi luita. Onneksi voi mennä mökille ja olla koko perhe lämpimästi tuulipuvuissa kaminan lämmössä 😀                                                                 2015                                                                      2009