Asiat, joita kaipaan raskaana ollessa

ruoka.jpg

Ihmisen psyyke on siitä jännä, että se tuntuu haluavan aina sitä, mitä ei voi saada. Ainakin minulla tämä mekanismi on ollut viime aikoina hyvin vahva. Raskausaikana elämässä on joitakin rajoituksia, ja olen huomannut, että moni sellainen asia, joka normaalisti on minulle melko yhdentekevä, on muuttunut kovin haluttavaksi nyt kun en voi sitä saada. Listasin omalla kohdallani näitä asioita erään Facebookin vauvaryhmän keskustelun inspiroimana.

Syöminen. Ennen raskausdiabetesdiagnoosia ikävöin lähinnä lakritsia ja salmiakkia sekä feta-, aura- ja muita kiellettyjen listalla olevia juustoja. Nyt raskausdiabeteksen myötä syömiseni on pikku hiljaa rajoittunut yhä enemmän ja enemmän. Aluksi jäivät kaikki sokeriset herkut pois, sitten kaikki muut paitsi täysjyväviljat. Tällä hetkellä hiilihydraateista pystyn syömään täysjyväruista, -kauraa ja -riisiä sekä lisäksi satunnaisesti perunaa ja bataattia. Hiilihydraatteja rakastavalle ihmiselle siis melko paljon rajoitteita. Raskausdiabeteksessa ärsyttävää on se, että pelkästään ruokavalion sisällön tarkkailu ei riitä. Lisäksi, että joutuu miettimään lähes jokaisen suupalan sisältöä, täytyy miettiä myös sitä, mihin kellonaikaan syö. Verensokerin vuoksi ateriavälit eivät saa olla liian pitkiä tai liian lyhyitä, joten päivät pitää suunnitella sen mukaan, mitä ja milloin syö.

Nukkuminen. Sen jälkeen, kun vatsani alkoi kasvaa, en ole pystynyt nukkumaan kuin yhdessä asennossa – oikealla kyljellä. Raskausvatsan takia selällään tai vatsallaan nukkuminen ei onnistu, ja vasemmalla kyljellä nukkuessa vasen käsivarsi puutuu. Lisäksi olen alkuraskaudesta lähtien käynyt joka yö vessassa. Raskausdiabeteksen takia taas en voi nukkua aamuisin niin pitkään kuin haluaisin, sillä muuten paastoaika iltapalan ja aamupalan välillä venyisi liian pitkäksi. Raskaushormonit ovat aiheuttaneet sen, että nukun muutenkin paljon kevyemmin kuin normaalisti ja havahdun useamman kerran yössä. Varmaan tämä on luonnon tapa valmistaa minua vauvan syntymän jälkeiseen aikaan.

Liikkuminen. En todellakaan laske itseäni liikunnalliseksi ihmiseksi, mutta raskausaikana esimerkiksi hiihtäminen, jumppaaminen, lenkkeily ja seinäkiipeily ovat tuntuneet yllättävän houkuttelevilta ajatuksilta. Monet äidit pystyvät osaa edeltä mainituista lajeista harrastamaan lähes läpi koko raskauden, mutta itselläni pelkkä kevyt kävely aiheuttaa kipua ja vedon tunnetta vatsaan, joten olen suosiolla jättänyt kaikki sitä rankemmat liikuntamuodot välistä. Raskausjoogaa olen tehnyt kotona Youtube-videoiden avulla, mutta se ei ole lajina ainakaan toistaiseksi innostanut minua. Iso vatsa myös rajoittaa osittain ihan päivittäistä liikkumista, kuten kenkien ja sukkien pukemista sekä kumartelua.

Omat vaatteet. Jostain syystä päätin olla tässä asiassa ekologinen ja hankin hyvin vähän äitiysvaatteita. Varsinaisia äitiysvaatteita minulla on kolmet farkut, kaksi lyhythihaista paitaa ja kaksi pitkähihaista paitaa (sekä äitiystalvitakki, jota olen käyttänyt syyskuun puolelta lähtien). Omista vanhoista vaatteistani pystyn käyttämään lähinnä neuletakkeja ja muutamaa löysää paitaa. Tästä syystä joudun jatkuvasti käyttämään ja pesemään samoja vaatteita, mikä alkaa vähän jo kyllästyttämään. Kaiholla katselen vaatekaappini toppeja, paitoja ja housuja, joita toivottavasti pääsen taas käyttämään pian synnytyksen jälkeen.

Mitä asioita te muut kaipaatte tai kaipasitte raskaana ollessa? 

Kommentit (4)
  1. Mua ahdisti raskausaikana toi liikunta. Kun tuntuu että nyt on vallalla sellainen fit mama-ajattelu, että kyllä kaikkea pystyy jatkamaan niin kuin ennenkin. Ja tietysti on hyvä että kannustetaan liikkumaan ja jos vointi on hyvä niin mikäs siinä, mutta kun kaikilla ei todella ole. Koin sen vähän painostavana, ehkä osittain kuviltetuna, mutta en todella pystynyt jatkamaan juuri mitään entisiä tai oikein mitään liikuntaharrastuksia pahoinvoinnista, liitoskivuista ja supistelusta johtuen. Tokalla kierroksella osasin ottaa vähän rennommin, että nyt ei pysty kun ei pysty. Mutta kyllä silti vähän verenpaine nousee kun joku hehkuttaa että olen kyllä jatkanut kaikkia harrastuksiani ja mikä siinä painonnousun ehkäisyssä on niin vaikeaa 🙂

    1. Kiitos paljon kommentistasi! Ihana kuulla, että jollain muullakin on samanlaisia ajatuksia. Mä olen miettinyt juuri samoja asioita ja tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, etten ole pystynyt liikkumaan. Radi-diagnoosin jälkeen kävin diabeteshoitajan vastaanotolla ohjauksessa ja sain noottia siitä, etten ole liikkunut tarpeeksi, ja neuvolan perhevalmennuksessa tunsin piston sydämessäni kun tuli puhe siitä, että fyysisesti hyvässä kunnossa olevat äidit pärjäävät paremmin synnytyksessä ja palautuvat nopeammin. Asiaa ei helpota yhtään se, että puolisoni on himoliikkuja ja nyt raskauden myötä ero meidän liikuntatottumuksissamme on vain korostunut. Mulla liikunnan esteenä on ollut juurikin nuo samat syyt kuin sulla, eli alkuraskaudessa väsymys ja pahoinvointi ja myöhemmin liitoskivut ja supistelut/vatsakivut. Tuntuu, että kun yritän selittää jollekin toiselle, että pelkkä ostoskorin kantaminen ruokakaupassa on liikaa, en tule täysin ymmärretyksi. Mutta kiitos vielä kommentistasi, se piristi päivääni! 🙂

  2. Minulla kun ei ole ollut ruoka-allergiota koskaan, en ole tottunut tällaiseen raskausajan syynäämiseen. Olen ennen valinnut ruokia puhtaasti sillä perusteella, mikä maistuu hyvältä ja ei ole ihan sika kallista.

    Ja nyt on ihan tosi vaikeaa, ihan ilman radi-diagnoosiakin! (Ei vielä testattu sitä.)

    Ahdistaa jossain kahvilassa alkaa sitäkin miettimään, että onko voileivissä tuorejuustoa, tai salaattibuffassa töissä että mitenkähän nämä porkkanat on pesty. Tai uutenavuotena pohtia kaupan perunasalaateista että onko niissä majoneesissa kananmunaa, ja onko se suomalaista tai pastöroitu. Ei sanottu, en ostanut.

    Olen jättänyt syömättä kaiken mikä vähänkin jännittää ja syönyt välipalaksi kahviloissa ehkä jotain pasteijoita vaan. En ymmärrä, mitä voin syödä ulkona sitten jos/kun se radi-diagnoosi tulee.

    1. Siis mä voin niin samaistua suhun! Mullakaan ei ole ruoka-aineallergioita enkä ole koskaan ollut minkäänlaisella dieetillä. Olen aina syönyt just sitä mitä on mieli tehnyt, joten nämä rajoitteet tuntuu kyllä tosi vaikeilta. Tiedän, että tämä on first world problem, mutta ei voi mitään 😀 Radi-diagnoosin jälkeen oon syönyt kaksi kertaa ravintolassa, ja silloinkin annoksiin on kuulunut valkoinen riisi, mitä en periaatteessa saisi syödä. Nyt loppuaikana en ajatellut syödä enää ulkona. Kärvistelen nämä loppuviikot, ja synnytyksen jälkeen sitten herkuttelen juustoilla, karkilla, pikaruoalla ja mitä näitä nyt on 😀

      Tsemppiä sulle hirmuisesti, toivotaan, ettei radi-diagnoosia sulle tulisi! Mutta jos tulee, niin kyllä sen kanssa selviää. Välillä voi vähän hajoilla kaikkiin ruokarajoituksiin, mutta itse selviän sillä ajatuksella, että tämä on onneksi vain väliaikaista. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *