Imettäminen – hyvän äitiyden mittari?

imetys.jpg

Minulta kysyttiin vähän aikaa sitten neuvolassa, minkälaisia odotuksia minulla on vauvan syntymän jälkeisestä ajasta. Mielikuvani siitä ovat toistaiseksi hyvin konkreettisia: vauvan hoitoa, vaippojen vaihtoa, nukuttamista, pesemistä ja erityisesti imettämistä. Mutta entä, jos imetys ei onnistukaan?

Vaikka imetyksessä on kyse maailman luonnollisimmasta asiasta, se on hirveän herkkä paikka niin henkilökohtaisella kuin yhteiskunnallisellakin tasolla eikä lainkaan niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella. Imetys yhdistetään hyvään äitiyteen ja monet äidit tuntevat syyllisyyttä, jos eivät yrityksestä huolimatta onnistu imetyksessä.

Osana terveydenhoitajaopintojani sain virallisen imetysohjaajapätevyyden. Kuulostaa hienolta titteliltä, mutta en siitä huolimatta todellakaan koe olevani imetyksen ammattilainen. Tiedän toki teoriassa imetyksen hyödyistä ja mekanismeista ja olen opiskellut kikka kolmosia oikean imuotteen löytämiseen ja rintatulehduksen ehkäisemiseen, mutta en siitä huolimatta ole yhtään vakuuttunut, että oma imetykseni olisi helppoa tai välttämättä onnistuisi ollenkaan.

Imetys vaatii opettelua sekä vauvalta että äidiltä. Joskus se sujuu heti ensi-imetyksestä lähtien omalla painollaan, mutta usein etenkin ensimmäisen lapsensa saanut äiti tarvitsee siihen aluksi ammattilaisen ohjausta. Terveydenhoitajana suosittelen vahvasti ottamaan imetyksen mahdolliset haasteet puheeksi synnytyssairaalassa ja neuvolassa. Kätilöt ja neuvolaterveydenhoitajat pystyvät antamaan konkreettisia vinkkejä imetyksen onnistumiseksi, ja tarvittaessa ainakin pääkaupunkiseudulla on mahdollisuus päästä imetysohjaajan vastaanotolle. Uskon, että monessa tapauksessa imetys olisikin voinut onnistua, jos äiti olisi saanut enemmän ammattilaisten tukea imettämisen alkutaipaleella. Yksi mahdollinen aputaho on myös Imetyksen tuki ry. Voittoa tavoittelematon yhdistys tarjoaa paljon tietoa ja muun muassa imetystukipuhelimen ja -chatin. Yhdistyksellä on myös Facebookissa aktiivinen ryhmä.

Joskus imetys ei silti syystä tai toisesta onnistu, vaikka äiti haluaisi imettää ja saisi siihen riittävästi tukea. Vaikka imetyksellä on tutkitusti monia hyötyjä, niin ihan yhtä lailla korviketta saavat vauvat kasvavat terveiksi ja hyvinvoiviksi lapsiksi ja aikuisiksi. Tuntuu, että imetyksestä on tehty jostain syystä hyvän äitiyden mittari. Ei siis ihme, jos äidit tuntevat tästä(kin) asiasta paineita.

Viime aikoina seuraamissani blogeissa ja medioissa on julistettu muun muassa #maharauhaa ja #kasvurauhaa, ja samassa hengessä toivoisin myös kaikille äideille #imetysrauhaa. Sitä, että jokainen äiti saisi tehdä imetyksen suhteen omat päätöksensä ilman kenenkään muun arvostelua, ja että jokainen saisi imetykselle sellaista tukea, jota tarvitsee. Ja ettei äitejä ja vauvoja suljettaisi imettämään ravintoloiden vessoihin.

Ostin muuten kuvassa näkyvän rintapumpun käytettynä. Uhka vai mahdollisuus?

Kommentit (2)
  1. Sivuhuomiona muuten tuohon vessassa imettämis-keskusteluun, mulla oli silloin todella aktiivinen vauva jonka oli hankala keskittyä syömään jos ympärillä oli puhetta tai ääntä. Silloin toivoi että meillä olisi useammin erillisiä paikkoja imettämiseen, vaikka noin muuten olen sitä mieltä että imettää voi missä vaan mutta joskus se on lapsi joka tarvitsee vähän yksityisyyttä 🙂

    1. Totta, tärkeä näkökulma tuokin! 🙂 Olisi tosiaan kiva, jos julkisilla paikoilla olisi myös yksityisempiä mahdollisuuksia imettää, jos äiti tai vauva sitä tarvitsee. Vessakommentilla viittasin siihen, että monet paheksuvat julki-imettämistä. Oman kokemukseni mukaan harva imettävä äiti iskee tissejä tiskiin hyvin näkyvästi julkisilla paikoilla, mutta jos joku haluaa niin tehdä, mielestäni ulkopuolisten ei siitä tarvitisi pahoittaa mieltään. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *