Mikä lapselle nimeksi?

nimipaivakalenteri.jpg

Asiat, jotka yllättivät minut lapsen saamisessa, osa 2584: nimen valitsemisen vaikeus.

Kuten varmaan monella muullakin, myös minulla on ollut suunnilleen yläasteiästä lähtien päätettynä, minkä nimisiä tulevat lapseni olisivat. En tiedä, onko se hyvä vai huono asia, mutta olisin edelleen valmis antamaan 15 vuotta sitten päättämäni nimet lapsilleni. Nyt vain kävi niin, että sattumalta eräs tuttuni antoi omalle lapselleen nimeksi yhden version minun suosikkinimestäni. Sehän ei periaatteessa mitenkään estä minua antamaan samaa nimeä lapselleni, mutta jostain syystä en kuitenkaan ole siihen kovin halukas. Etukäteen mietitty vaihtoehto on siis pois laskuista, ja nyt tuntuu, että melkein kaikki muutkin kivat nimet ovat jo jollain tavalla varattuja. Satun esimerkiksi tuntemaan kyseisen nimisiä henkilöitä jo valmiiksi, tai sitten nimet eivät yksinkertaisesti soinnu sukunimeemme.

Muita nimenannossa huomioitavia asioita ovat esimerkiksi nimen merkitykset muissa kielissä tai kulttuureissa sekä nimestä mahdollisesti väännettävät pilkkanimet. (Esimerkiksi oma etunimeni tarkoittaa japaniksi tynnyriä. Hyvä puoli asiassa on se, että tämä rajoittaa mukavasti vaihtoehtojani lomakohteiden valinnanvaikeuden edessä.) Viime vuosien suosituimpien nimien top-listoilla on paljon kauniita nimiä, mutta ehkä olisi helpompaa, jos lapsella ei olisi viittätoista nimikaimaa samassa päiväkotiryhmässä. Kun kaikki nämä rajoitukset ottaa huomioon, vaihtoehdoiksi jää valinta suunnilleen Gandalfin ja Niiskuneidin väliltä.

Joku voisi kysyä, miksi tästäkin asiasta pitää tehdä näin vaikeaa. No siksi! Nimi on iso osa ihmisen identiteettiä. En haluaisi olla se äiti, jonka lapsi tuntee katkeruutta vanhempiaan kohtaan huonon nimivalinnan vuoksi. Tähän väliin sivuhuomautuksena, etten tietenkään ole yksin päättämässä lapsen nimestä, vaan päätämme sen yhdessä puolisoni kanssa.

Ilmeisesti nimen antamatta jättäminen ei lain mukaan ole vaihtoehto, eikä Nimetön taida mennä nimilautakunnassa läpi. Jollain tavalla asia siis ratkeaa ennemmin tai myöhemmin (myöhemmin tarkoittaa tässä tapauksessa viimeistään kahden kuukauden kuluttua lapsen syntymästä). Ja oikeasti, maailma on täynnä kivoja nimiä. Vaikka lapselle valittu nimi tuntuisikin aluksi oudolta suussa, kyllä siihen varmasti ajan kanssa tottuu. Ja aina voi keksiä tilalle jonkun tosi kivan lempinimen.

suhteet oma-elama raskaus-ja-synnytys vanhemmuus
Kommentit (2)
  1. Hah! I feel your pain. Jos kaikki menee hyvin, nimiasia on itsellä edessä viimeistään ensi kesänä. Silti, nyt jo ahistaa se päätös. Samoja ajatuksia: en halua, että lapsella on monta etunimikaimaa, enkä haluaisi nimen tarkoittavan suoraan mitään millään kielellä. Siis jopa niin, että Kanerva, Toivo, Onni, Ilona jne on laskettu pois. Sitten vielä sukunimi, joka meillä on kaksitavuinen ja siksi toivoisin, että etunimessä olisi kolme tavua, jolloin etunimi + sukunimi soljuisi kivasti. Plus pahin: haluaisin, ettei nimestä saisi kovin helposti lempinimeä. Ellu, Pete, Sakke, Inkku….argh. Jäljelle jäävät Niiskuneiti ja Saruman.

    1. Kiitos kommentista! 🙂 Tuttuja mietteitä mullakin. Olen tosin tullut siihen tulokseen, että jostain kriteeristä on todennäköisesti vaan pakko joustaa, jos aikoo jonkun nimen löytää. Kaikki tutut kyselevät, joko nimi on päätetty, ja olen vastannut, että päätetään se vasta syntymän jälkeen. Niin todennäköisesti tullaan tekemäänkin, siltä ainakin tällä hetkellä näyttää. Ps. Mun on ehkä pakko varastaa sulta toi Saruman 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *