Mitä äitiyslomalla kuuluisi tehdä, ja mitä minä olen tehnyt

äitiysloma.jpg

Äitiysloma ennen vauvan syntymää on erikoista aikaa. Toisaalta se on mahdollisuus rauhoittua ja valmistautua perheenlisäykseen, ja toisaalta taas yksin kotona hengaileminen tuntuu omalla tavallaan turhalta. Tässä vaiheessa tuskin enää jaksaisin käydä töissä, mutta haluaisin kuitenkin käyttää tämän ajan jollain tavalla hyödyksi.

Sen perusteella, mitä olen lukenut, äitiyslomalla ennen vauvan syntymää yleensä

… pakataan sairaalakassi valmiiksi

… kudotaan, neulotaan ja virkataan vauvalle sukkia, myssyjä,vaunuleluja ja vilttejä

… leivotaan ja pakastetaan valmiiksi suolaista ja makeaa vierasvaraksi, kun läheiset tulevat katsomaan vauvaa

… siivotaan koti lattiasta kattoon puhtaaksi

… tehdään valmiiksi ruokaa pakastimeen, jotta arki vauvan kanssa sairaalasta kotiutumisen jälkeen on helpompaa

… laitetaan vauvan huone tai oma nukkumapaikka valmiiksi sekä hankitaan viimeiset vauvatarvikkeet

… käyttöönottopestään ja lajitellaan vauvan vaatteet koon mukaan vaatekaappiin valmiiksi.

Minä en ole tehnyt edellä mainituista ainoatakaan. Ennen äitiysloman alkua pakkasin kyllä sairaalakassiin ainakin jotain vaatteita itselleni ja vauvalle. Lisäksi olen ehtinyt jo aiemmin pestä vauvan vaatteet.

Mitäkö olen sitten tehnyt äitiyslomalla? No, minä olen…

… tuijottanut tuntikausia Netflixiä, HBO:ta, Yle Areenaa ja muita suoratoistopalveluita

… käynyt yksin elokuvissa iltapäivänäytöksissä katsomassa mm. Bohemian Rhapsodyn, Green Bookin, Auroran sekä Hölmön nuoren sydämen

… mitannut verensokereita kyllästymiseen asti ja kellottanut syömisiäni

… yrittänyt keksiä joka päivälle jonkin askareen tai tekemisen, jotta voisin poistua kotoa edes kerran

… kahdesta edellisestä seikasta johtuen käynyt lähes päivittäin ruokakaupassa ostamassa lisää maitorahkaa, omenoita, ruisleipää ja salaattiaineksia

… keksinyt tekosyitä siivoamisen välttämiseksi

… nukkunut öisin huonosti ja siksi nukkunut lukuisia päiväunia

… kirjoittanut tätä blogia ja yrittänyt keksiä edes osittain järkeviä postausaiheita, kun yksin kotona ollessa elämä ei ole ollut kovin tapahtumarikasta.

Tämän perusteella se kuuluisa pesänrakennusvietti näyttäisi siis suurelta osin puuttuvan minulta. Tai sitten se tuli minulle jo aikaisemmassa vaiheessa, kun keskiraskaudessa innostuin vauvan huoneen laittamisesta ja vauvatarvikkeiden hankkimisesta. Nyt loppuraskaudessa minuun on ilmeisesti iskenyt jonkinlainen kisaväsymys, ja odotan vain sitä hetkeä, jolloin pääsen ensimmäistä kertaa näkemään lapsemme.

Iltaisin yleensä suunnittelen, että huomenna voisin siivota jääkaapin tai pestä uunin, järjestellä vauvan huonetta tai yrittää leipoa jotain syömäkelpoista niitä tulevia vieraita varten. Sen sijaan päivät jotenkin vain hitaasti lipuvat ohitse siten, että teen vain pakolliset kotiaskareet ja laitan illalla ruoan valmiiksi töistä kotiin palaavalle puolisolleni. Laskettuun aikaan on enää sen verran vähän jäljellä, että jos aion saada suunnittelemiani asioita tehdyksi, minulle alkaa tulla pikku hiljaa kiire. Nyt kun olen tämän julkisesti kirjoittanut, lupaan, että huomenna teen jotain kehittävää!

P.S. Pahoittelut hieman hidastuneesta postaustahdista. Se johtuu osittain myös siitä, että oma kannettavani on ilmeisesti vihdoin yli viiden vuoden uskollisen palvelemisen jälkeen sanonut itsensä irti, ja jotenkin minulla on korkeampi kynnys avata blogia ja kirjoittaa miehen koneella (en edes tiedä, mistä tämä johtuu).

Kommentit (4)
  1. Mä luulen että toi jälkimmäinen lista on todellisuudessa paljon yleisempi kuin luuletkaan 🙂 Ainakin mulla kahdessa raskaudessa. Pelkästään se, että nukuin niin huonosti loppuraskaudessa (mikä järki siinäkin on evoluution kannalta? kai sitä on pitänyt varustautua nukkumaan kevyesti savannilla ettei leijona syö kun ei pääse kovin kovaa karkuunkaan) teki päivistä sellaista ihme höttöä.

    1. Mä ainakin vahvistan että mun äitiysloma-arki on myös paljon enemmän tuota jälkimmäistä. 😀 Hyvistä unista huolimatta!

      1. Ihana kuulla! Ja kiva kuulla, että pystyt nukkumaan hyvin. Mä säälin melkein enemmän puolisoani kuin itseäni, se joutuu kärsimään mun pyörimisestä ja kuulemma olen nyt raskaana ollessani ensimmäistä kertaa ikinä alkanut kuorsaamaan 😀

    2. Ihana kuulla, etten ole yksin toimettomuuteni kanssa 😀 Ja mä olen miettinyt myös sitä, että mikä järki tässä huonosti nukkumisessa on. Joo, kyllähän se varmaan valmistaa vauvan kanssa valvomiseen, mutta toisaalta voisi kuvitella, että hyvin levänneellä äidillä olisi paremmat valmiudet valvoa vastasyntyneen kanssa. Mä oikeastaan jo odotan sitä vauvan kanssa valvomista, ainakin silloin on joku syy olla nukkumatta toisin kuin nyt ja pystyy taas nukkumaan muutenkin kuin pelkästään oikealla kyljellä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *