Olen kirjoittanut blogia jo muutaman vuoden ajan. Aloitin aikoinani ruotsinkielisessä portaalissa nimeltä Sevendays. Silloin kirjoitin paljon keskosuudesta ja siihen liittyvistä ajatuksistani. Sitä kautta pääsin keskustelemaan muiden samaa kokeneiden äitien kanssa. Pikku hiljaa blogista kehkeytyi kotiäitiys blogi ja siirryin ruotsalaiselle alustalle nimeltään vimedbarn.se. Kun vaihdoin kirjoituskieleksi suomenkielen, alustaksi valikoitui lily.fi

Koska kirjoitan äitiysblogia ja pohdin paljon kaikkea lasten kasvatuksen ympärillä, on sanomattakin selvää että myös lukijakuntani ovat suurimmaksi osaksi perheellisiä ihmisiä. Suurin osa myöskin äitejä. Koska kirjoitan keskosuudesta, keskoslasten vanhemmat seuraavat blogiani. Koska kirjoitan arjestamme, sukulaisemme ja ystävämme lukevat kirjoituksiani. Tästä syystä, olen aina asettanut myös tavoitteekseni päästä kirjoittamaan portaaliin joka keskittyy juuri äitiyteen, vanhemmuuteen ja lapsiperhearkeen. Nyt, lähes kaksi vuotta siitä kun aloitin bloggaamisen, olen vihdoin päässyt tavoitteeseeni.

Kiitos lily.fi, nyt matkamme jatkuu eri suuntiin. Tästä päivästä lähtien kirjoitan iloisena, kiitollisena ja ylpeänä blogia Kaksplussan verkostoblogiportaalissa. Ja vihdoin uskon, että oma blogikotini on löytynyt. Täällä tulen varmasti viihtymään pitkään! Niin, ja uuteen blogiin pääsette TÄSTÄ. Tervetuloa mukaan!

Siitä lähtien kun muutimme taloomme, olen pohtinut sopivaa taulua käytävälle jonka varrella makuuhuoneemme ovat. Pohdin useita eri vaihtoehtoja mutta mikään ei tuntunut sopivalta. Tiesin että halusin taulun jonka sisältö olisi tärkeä meille ja lopulta päätin ostaa tyhjän canvastaulun ja sormivärejä.

Muutama viikko sitten pidimme yhteisen taidehetken koko perheen voimin ja maalasimme yhdessä taulun. Väinö oli todella innoissaan ja maalasi eri väreillä, käyttäen pensseliä työvälineenään. Jaakko ja minä maalasimme sormilla ja kirjoitin sukunimemme tauluun. Mitään ei oltu suunniteltu ennalta. Kaikki valmistui siinä hetkessä ja yhteisillä päätöksillä. Jokainen perheemme jäsen jätti oman merkkinsä tauluun; Jaakon käsi kuvastaa isän suojelevaa kättä, minun piirtämä sydämeni kuvastaa äidin rakastavaa sydäntä ja poikien painaumat heidän jaloistaan, kuvastavat pieni vauhtivarpaita eli heitä.

Itse olen todella tyytyväinen enkä usko että olisin mistään löytänyt parempaa taulua kotiimme. Taulun tekeminen oli helppo ja halpa toteuttaa. Lisäksi se on erittäin merkityksellinen ja säilyy hyvänä muistona, ei pelkästään valmiin taideteoksen muodossa vaan myös miellyttävänä yhdessä tekemisenä. Lopputuloksen näette alla olevista kuvista. Varsinaisesta valmistusprosessista ei ole kuvia, sillä keskityimme hetkessä olemiseen ja yhdessä tekemisen iloitsemisesta.