Tiedättekö sen ihmisen teidän ystäväporukassa, joka on aina myöhässä. Kaikillahan meillä on sellainen. Jos nyt mietit, ettei sinun ystäväporukassasi ole sellaista, luultavasti olet itse juuri se ihminen.

Myöhästyminen silloin tällöin on täysin normaalia. Inhimillistä. 5-10 minuutin myöhästyminen aikataulutetusta tapaamisesta, ei ole ongelma minulle. Ongelma syntyy, kun joku on jatkuvasti 15, 30 tai jopa 60 minuuttia myöhässä. Pahinta on, kun myöhästymisestä ei edes ilmoiteta. On inhimillistä myöhästyä joskus. Varsinkin lapsiperheessä lähteminen saattaa viivästyä ja aikataulut eivät pidä. Matkalla saattaa tapahtua myöhästymistä aiheuttavia asioita. Mutta jos ja kun aikataulu menee uusiksi, on mielestäni asiallista ilmoittaa siitä tapaamisen toiselle osapuolelle.

”No, sellainen se Lisa on. Aina myöhässä, hehe”. Jos joku on jatkuvasti myöhässä, miksi siitä pikkuhiljaa kasvaa hyväksyttävä tapa? Ihan kuin jatkuva myöhästely, olisi osa jonkun DNA:ta. ”Niin, tiedättehän Lisalla on se tietty geeni, joka aiheuttaa myöhästymistä. Se kulkee heillä suvussa.”. Ei, minun maailmassani tämä ei mene läpi. Lisa ja muut aikaoptimistit saavat tyytyä samoihin rajallisiin 24 tuntiin vuorokaudessa, kuten me muutkin. Ja opetella ajankäyttöä.

Kuvat: pexels.com

Toisten ihmisten ajan arvostaminen, ei koske pelkästään tapaamisia. Mielestäni se koskee myös puhelimen käyttöä. Koska teknologia on niin läsnä meidän jokapäiväisessä elämässämme, olemme jatkuvasti tavoitettavissa. Normaalit ajat sille, koska olemme tavoitettavissa, tuntuu olevan vain muisto mennesyydessä. Harvoin kukaan edes koski lankapuhelimeen öisin. Tänä päivänä puhelinta selataan ja sillä viestitellään pitkään yöhön. Itse pyrin siihen, että 21.00-06.00 välisenä aikana, en ole tavoitettavissa siinä mielessä, etten vastaa soittihin, sähköposteihin tai viesteihin. Miksi? Koska on yö! Jos kyse ei ole hätätapauksesta, ehdit kertoa minulle asiasi normaaliin päiväsaikaan. Ja mahdolliset hätätapaukset, ovatkin ainoa syy siihen että pidän puhelinta yöpöydälläni. Ja joka kerta kun se pitää ääntä yön aikana, säikähdän. Enhän minäkään ilmesty sinun ovesi taakse 23.30 vain näyttääkseni videopätkää laiskasta kissasta, joten en itsekään halua sellaisia videoita puhelimeeni 23.30.

Monet tuntuvat myös ajattelevan, että koska olen kotona lasten kanssa ja minulla ei ole herätyskelloa soimassa aamulla, olen tavoitettavissa ympäri vuorokauden. Asiahan on kuitenkin niin, että kahden pienen lapsen kanssa yöunet ovat usein katkonaisia ja sitä suuremmalla syyllä olisi mukavaa jos ihmiset antaisivat minun nukkua edes ne muutamat tunnit yön aikana, jotka lapset tutin metsästyksen, syöttämisten ja pahojen uniensa välissä minulle suovat.

Ajoissa saapuminen sovittuihin tapaamisiin ja yörauhan antaminen, kertoo toisen ihmisen ajan arvostamisesta. Itse asiassa, se kertoo toisen ihmisen arvostamisesta.

Kuva: pexels.com