Hah, raskaus on kyllä salakavala tekosyy kävellä huoltikselle, kun sillai vähän tekee mieli suklaata.  Olen kyllä ihan saletti, että sikiö voi hyvin ilmankin suklaapähkinäsuklaata ja mäkin olisin pärjännyt, mutta jotain pitää tehdä kun ei röökilläkään voi käydä. Omiin mielitekohinsa suhtautuu itse (ja muut suhtautuvat) jotenkin sellaisina hellyyttävinä ja tarpeellisina.

Raskaudessa yksi piirre onkin taantumus. Eilen söin ravintolassa jälkiruuaksi jugurttijäätelöä (en sentään tavallista jäätelöä, vaikka siltä se näytti) kun muut joivat cocktaileja. Baarissa join kokista, josta en edes pidä. Tunsin itseni varhaisteiniksi aikuisten illanvietossa. Seurueemme olikin pääsosin omien vanhempieni ikäisiä, että oikeastaan tunne oli kotoisa. On vaan vähän hassua, että se asia, minkä pitäisi kasvattaa mut aikuiseksi tekee tavallaan jotenkin lapsen kaltaiseksi. 

Juttelimme tytöttelystä ja tädittelystä. Sanoin, että olen joskus viitannut itseeni tätinä, kun olen puhunut lapselle. Ja ajattelin, että ehkä kohta viittaan itseeni jollekin äitinä. Ihan käsitämätön ajatus.