Alkuraskauden jälkeen olotila alkaa nyt tosiaan olla paranemaan päin. Yhtäkkiä on vähän sellainen olo, että tuohan menee tuossa vaan niin kuin mukana. Alan melkein ymmärtää ihmisiä, jotka eivät huomaan olevansa raskaana. Jos ei siitä tule mitään pahoinvointia ja kuukautiset eivät yleensäkään ole säännölliset, ei kai sitä sitten mistään tiedä.

Olen aina ajatellut, että terve raskaus kestää melkein mitä vaan, mutta kun on ollut kehno olo, on myös tehnyt mieli aika paljon rauhoittaa menoa. Siksi olen lähinnä nysvännyt himassa yksin. Nyt kuitenkin on tullut vähän sellainen fiilis, että ehkä tässä kannattaa tehdä asioita. Vaikka harrastaa liikuntaa. Ihan hyvä sinänsä, koska olen tosiaan kuukauden reissussa.

Tuleehan tässä sitten uudenlaista huolta: kun raskaus ei yhtäkkiä tunnukaan miltään, alkaa tietenkin epäillä, että onko kaikki kunnossa. Kuten tavallista, vauafoorumikeskusteluissa toisen kolmanneksen raskausoireettomuus on tietenkin jonkun kohdalla ollut merkki keskenmenosta. Argh.