”Sydänäänet näkyy”, sanoi huoliteltu virolainen gynekologi. Kai se oli se asia, mitä olin tullut yksityiselle lääkäriasemalle kuulemaan viikkoja ennen kuin neuvolassa pääsee ultraäänitutkimukseen. Sitten se kertoi, että ainakin se on kiinnittynyt ihan oikeaan kohtaan. Se ei siis ole kohdunulkopuolinen raskaus,  josta mä olen jostain syystä ollut huolissani, ilman mitään järkevää syytä.

Olin ajatellut, että kun nyt yksityiselle lääkärille maksan, kyselen siltä kaikkea mahdollista. Selitin vähän pahoinvoinnistani ja vatsakivuista eikä se oikein sanonut niistä mitään. Tiesinhän mä jo toki, että ne on ihan normaaleja. Yritin vähän kysellä, että mites se, että ennen raskaustestin tekemistä tuli ”nautittua alkoholia”. Se kertoi taas vain jotain mitä mä tiesinkin: jos siitä on tullut jotain haittaa alkiolle, raskaus menee kesken. Se tästä on mulle ainakin selvinnyt, että mitään sellaista mystistä fiilistä raskaana olosta ei tullut, joka jollain tavoilla vaikka estäisi juomasta.

Oireet muistutti täysin PMS-oireita, joiden mä ajattelin vaan pitkittyneen, koska olin ottanut jälkiehkäisypillerin. Aamu(päivä)pahoinvointi ja väsymys alkoi vasta vähän myöhemmin ja nekin muistuttaa erehdyttävästi darraa. Kuinka ironista.

Tämä teksti on oikeasti kirjoitettu jo reilu kuukausi sitten, mutta nyt vasta uskallan ryhtyä julkaisemaan näitä. Ensin tulee siis monta vanhaa tekstiä ja ehkä vasta sitten jotain uutta.