Somestrategia.

Hesarin ”datajournalisimi guru” Esa Mäkinen on kirjoittanut Totuuskuutio-blogiin lasten nettiyksityisyydestä otsikolla Innokkaat äitibloggaajat ja some-vanhemmat tärvelevät lastensa digitaalisen jalanjäljen. Jostain syystä tuo teksti ärsytti mua, vaikka siinä on ihan hyviä pointteja ja myönnän, että en varmastikaan ole ihan tarpeeksi kärryillä kasvojentunnistusteknologian kehityksestä.

Silti mun mielestä on jotenkin vammainen ajatus, että netti olisi joku muusta elämästä irrallinen sfääri, jossa ihmiset leikkisivät, että lapsia ei olisi, koska heidän yksityisyyttään pitää varjella. Ainakin mulle some on jo niin luonteva jatko sille IRL-sosiaaliselle elämälle, että en osaa nähdä sitä minään yksityisyyttä riistävänä hirviönä. Eikö tuo nyt ole aika kalkkis ajatus, vaikka Mäkinen antaa ymmärtää, että nykyvanhemmat ovat niitä kalkkiksia ja tuo niin noheva diginatiivi nykynuoriso taas osaa säädellä yksityisyyttään? Lol. Jos se keino on Snapchat niin ei ne meitä nyt ihan hirveesti oo edellä.

Moni on myös kysellyt multa ihan tosissaan, että mikä mun linja lapseni nettipresenssiin on, eli aihe on tärkeä ja mietityttää ihmisiä. Siksi ajattelinkin ottaa Esaa hieman rakentavamman lähestymistavan ja pohtia, mikä on hyvä tapa kertoa lapsen elämästä läheisille ja muille elämässä oleville (näitä voivat joidenkin tapauksessa olla esimerkiksi blogin lukijat). Listaan pari pointtia, olisi tosi mielenkiintoista kuulla, mitä muilla olisi niihin lisättävää.

• Julkaise lapsestasi aina kaikille vain hyvän maun mukaisia kuvia tai tekstejä. Miksi sitä nyt pitäisi nöyryyttää yhtään missään? Astu hetkeksi tulevaisuuden teinin tai yritysjohtajan asemaan, mutta älä ryhdy vainoharhaiseksi.
• Facebook on verrattavissa ihan julkiseen julkaisuun kuten blogiin. Mutta voihan sinne tehdä vaikka jonkun yksityisen Seuraa Saimin elämää -ryhmän kaikille niille, joita uskot sen kiinnostavan. Tai sellaisen voi tehdä Whatsappiin. Ei se oo mitenkään hölmöä, se on kätevää. Sitten vauvakuvavihaajien ei tarvi nähdä niitä kuvia ja niille joita kiinnostaa, se voi olla antoisaa. Joo, on totta, että FB varmasti omistaa kuvat sittenkin, mutta kyllä mun mielestä kommunikaation helppous ajaa edelle. 
• Instagram-tilin voi pitää myös yksityisenä tai hanki vaikka kaksi tiliä. 
• Älä käytä blogissa jne. koko nimiä ja ehkä ei sitten kasvojakaan, jos asia mietityttää. Sinulla on kuitenkin oikeus jakaa elämäsi asioita nykykanavissa, lapsista ja vanhemmuudesta keskusteleminen ja jakaminen on tärkeää, vaikkakin tällä hetkellä kaoottista ja usein tuomitsevaa. Henkilökohtainen on poliittista.

Itse hieman kummastelen tekstissä myös tuota kiusaaja-argumentin korostamista. On totta, että normaalia vauva- tai lapsikuvaa on aika vaikea määritellä ja yllättäviä kuvia voi varmasti käyttää ihmistä vastaan, mutta silti tuo on mun mielestä lähinnä ihmisten ilmaisua ja kommunikaatiota rampauttavaa. Olisin myös toivonut selvennystä siihen, että miten some tunkeutuu yksityiselämään niin paljon syvemmin kuin perinteisessä mediassa esiintyminen. Näin varmasti on, mutta olisin kaivannut tuon argumentin avaamista.

Teiltä olisi myös kiinnostavaa kuulla ihmisten raskaussomestrategioista. Itse en ole postannut mitään suoraan, mutta joku näppärä on voinut päätellä asian mun FB-päivityksistä. Osasyy, miksi aloitin tämän blogin oli se, että kun elämässä on niin iso asia, jota ei voi käsitellä somessa omalla nimellä, tarvitsen siihen jonkun kanavan ja yksityinen päiväkirja ei ole enää mun juttu. Ystävistäni tästä blogista tietää vain muutama.