Soseshow eli soseita vauvalle

20170904_184452.jpg

Koska rakastan ruoanlaittoa, olin jo ennen lapsen syntymää ajatellut, että jos vain suinkin jaksan, tekisin sille ruoat itse. Soseiden aika tulikin sitten vastaan vähän odotettua nopeammin, kun seurantapolin lääkäri käski aloittaa niiden syöttämisen jo kolmikuisena jotta lapsi kasvaisi vähän nopeammin ja ottaisi ikäisiään kiinni (lapsi on siis kasvanut aika tasaista kasvua, mutta saavutuskasvua ei ole tapahtunut, eli lapsi on edelleen käyrien alapuolella, kuten syntyessäänkin). Aloitimme kokeilut kaupan hedelmäsoseilla, koska ajattelin että ihan ensialkuun joku makea ruoka voisi auttaa lasta innostumaan syömisestä, enkä ihan heti halunnut alkaa keitellä yhtään mitään kun en tiennyt miten homma tulisi sujumaan. Viikon kokeilun jälkeen sitten päätin, että nyt olisi aika alkaa maistella jo vihanneksiakin ja ryhdyin työhön.

Näen soseiden tekemisessä itse useitakin hyviä puolia. Ensinnäkin pihi luonteeni huomaa heti, että siinä säästää rahaa. Etenkin nyt syksyllä kasvikset ovat edullisia, ja muutaman sosepurkin hinnalla ostaa aikamoiset kasat porkkanaa, kukkakaalia ja kesäkurpitsaa. Lisäksi minua ärsytti, että sosepurkeista meni aina ruokaa hukkaan (tai minun suuhuni), koska ihan alussa lapsi syö kerrallaan vain pari teelusikallista, eikä parissakaan päivässä saa purkkia tyhjäksi. Yksi iso vaikutin on myös ne itse purkit. Roskien vieminen on inhokkihommiani, enkä todellakaan kaipaa korviketölkkien loputtoman huuhtomisen ja taittelun lisäksi enää lasipurkkeja pestäviksi, säilöttäviksi ja lasinkeräykseen kiikutettaviksi. Enkä kyllä kaipaa niitä enää kaupasta kannettavaksikaan.

Tämän kaiken lisäksi on toki myös se pointti, että toivon että lapsi tottuu ennemminkin kotitekoiseen kuin teolliseen ruokaan. En itse tykkää oikeastaan mistään valmisruoista ehkä kalapuikkoja lukuunottamatta, joten tuntuisi oudolta antaa omalle lapselle vain valmisruokaa. Toisaalta aion kyllä myös niitä sille joskus syöttää, jotta lapsi vähän tottuisi purkkiruokien makuun ja voisi syödä niitä joskus vaikka reissussa. Ja ruoanlaittohan on minusta ihanaa, joten teen ruokaa lapselle ihan mielellään.

Tai siis, periaatteessa teen. Tällä kertaa kokemus oli sellainen koettelemus että aloin kyseenalaistaa koko homman järkevyyden. Lapsi oli itkuinen ja sitä piti käydä viihdyttämässä parin minuutin välein, valitsin yleiskoneesta väärän työvälineen ja sotkin koko keittiön, tiskiä tuli valtavasti ja lapsi alkoi itkeä aina kun blenderi oli enemmän kuin kymmenen sekuntia käynnissä. No, nyt minulla on kuitenkin pakastimessa soseita sen verran pitkäksi aikaa että ehkäpä tämän koettelemuksen muisto ehtii hälventyä mielestäni ennen kuin tarvitsen lisää.

20170904_184433_0.jpg

Tässä muutamia vinkkejä kasvissoseiden tekoon, jos joku muukin niitä haluaisi tehdä mutta miettisi kuten minä, että miten hommaan kannattaisi ryhtyä ja miten siitä selviää mahdollisimman pienellä vaivalla (minulle tuli jostain syystä juuri ennen projektia mieleen että voiko se oikeasti olla niin yksinkertaista kuin olisin ihan arkijärjellä kuvitellut). Kuukauden päästä voinen kertoa proteiinisoseiden teosta, sillä lapsen pitäisi alkaa syödä proteiinia viisikuukautisena.

Vinkki 1: Valitse kasviksia, jotka eivät vaadi suurta valmistelua ja jotka soseutuvat hyvin. Esimerkiksi pestyt porkkanat voi ainakin näin alkusyksystä usein käyttää kuorimatta, kukkakaalista ja parsakaalista täytyy poistaa vain lehdet ja pieni pala vartta, kesäkurpitsan voi käyttää sellaisenaan. Melkeinpä kaikki juurekset soseutuvat hyvin, samoin kukkakaali, mutta peruna kärsii pakastamisesta (voi sitä silti vähän olla soseen joukossa). Jos kotona pyörii vaikkapa paseerattua tomaattia, sitäkin voi laittaa soseen sekaan.

Vinkki 2: Pilko kasvikset ja keitä ne kerralla isossa kattilassa. Laita ensin kiehumaan pitkään kypsyvät juurekset kuten porkkana ja lisää muut kun ensimmäiset ovat hieman pehmenneet. Koska kaikki soseutetaan, ei ole kovin vaarallista jos osasta kasviksia tulee liian kypsiä.

Vinkki 3: Tee eri makuja ja maistele soseita. Vauvan makumieltymyksistä on tietysti vaikea sanoa etukäteen, mutta minä koetin tehdä erilaisia komboja, jotta ainakin osa miellyttäisi. Omaan makuuni esimerkiksi pelkkä kesäkurpitsa oli kamalaa, joten en halunnut kokeilla syöttää sitä lapsellekaan.

Vinkki 4: Tee soseesta tasaista. Ilmeisesti osa vauvoista inhoaa rakeista koostumusta, ja harmittaisi jos ruoka jäisi sen takia syömättä. Minä käytin yleiskoneen blenderiä, mutta tehokas sauvasekoitin hoitaisi varmasti asian. Kasvisten sekaan kannattaa lisätä keitinvettä jotta koostumuksesta tulee sopivan vetelä.

Vinkki 5: Jääpalamuotit ja muffinssivuoat ovat käteviä pakastusastioita. Kun ruoka on jäähtynyt, voit siirtää palat muovipusseihin.

Vinkki 6: Älä valitse tähän työhön päivää jolloin vauva on erityisen itkuinen ja itse olet väsynyt.

 

 

Perhe Ruoka ja juoma Lapset

Kantorepuista, tavarapaljoudesta ja rahasta

Kävin sovittelemassa kantoreppua. Ipanaisen superystävällinen myyjä löysi kuin löysikin minun lyhyelle selälleni ja kapeille hartioilleni sopivan mallin, joka vieläpä muutenkin vastasi toiveitani. Lapsikin tuntui viihtyvän siinä aika hyvin.

Mutta sitten tuli aika puhua hinnasta, ja kuten arvata saattaa, se täydellinen reppu ei ole mitenkään halpa. Ja tietysti se on myös niin uusi malli, ettei niitä juuri saa käytettyinäkään.

Jokainen lastentarvikkeita ostanut tietää, että niistä pyydetään aikamoisia hintoja. Toki edullisiakin vahtoehtoja on, ja paljon voi ostaa käytettynä, mutta jos jostain syystä tarvitsee tai haluaa jonkun tietyn tuotteen, tai ei ehdi tai pysty metsästämään edullista, rahaa saa kyllä kulumaan. En taida olla ainoa joka miettii siinä kohtaa, että kannattaakohan tämä. Samaan aikaan kun laskee pennosiaan, sitä miettii että mihin kaiken kaman asunnossaan tunkee.

Vaunujen kohdalla päätin, että kannattaa. Vaunuja käytetään joka ikinen päivä ja yhdistelmävaunuille tulee aika pitkä käyttöikä. Kaverini ohjeisti minua fiksusti, että jos vaunut ovat huonot työntää, se ärsyttää joka päivä. Maksoin siis siitä että sain juuri sitä mitä tarvitsin, enkä ole harmitellut.

Monen muun tarvikkeen kohdalla tilanne on ihan toinen. Minä esimerkiksi pohdin omaa silmääni miellyttävän (= yksivärisen) leikkikaaren hankintaa, mutta totesin sitten, etten viitsi hankkia sitä edes käytettynä, kun käyttöä voisi tulla todella vähän. Lapsihan viihtyy muutenkin aika hyvin lattialla ja kohta se hengailee toivottavasti jo enemmän mahallaan ja aika pian liikkuukin, eikä sitä kaarta sitten enää tarvita. Sama pätee aika moneen tavaraan: käyttöikä on niin lyhyt, että jos hankkimisessa vähän jahkailee, tarve on jo ohi. Tai jos tuotteen on hankkinut, saattaakin huomata sen jääneen kokonaan käyttämättä ja lapsen kasvaneen tarpeesta yli. Tai sitten joku tavara vain syystä tai toisesta jää käyttämättä vaikka sen olisi kuvitellut hyvin tarpeelliseksi. Esimerkiksi kantoliina on minulta jäänyt miltei kokonaan käyttämättä koska sen laittaminen tuntui liian hitaalta ja kesän hiostavina päivinä (miten tämä kesä olikin näin hiostava vaikkei ollutkaan lämmin?) sekä minä että vauva tuskastuimme liinan kuumuuteen.

Kuten olen aiemminkin todennut, olen päässyt näillä tavaramarkkinoilla aika helpolla, sillä olen saanut tarvikkeita harsoista itkuhälyttimeen ja sukista sitteriin sukulaisiltani, erittäin hyväkuntoisina. Se on paitsi ihanaa auttamista myös oikeasti taloudellisesti iso juttu minulle. Pystyn elättämään itseni ja lapsen, enkä ole lähellekään köyhin äiti tässä maassa, mutta kyllähän yhden vanhemman perheessä rahaa pitää käyttää tosi maltillisesti. Siksi nämä kantoreput ja vastaavat pistävät miettimään. Tuleeko sitä oikeasti lopulta käytettyä? Voinko säästää jostain muusta? Kehtaanko tässäkin asiassa pyytää apua vanhemmiltani? Mieleen tulee taas kerran että jos kukkaro olisi vähän paksumpi ja asunto hiukan suurempi, arki olisi helpompaa. Samalla pohdin ihan toisen tason problematiikkaa, eli repun kuosia. Koska jos pistän siihen reppuun pitkälti yli satasen, niin olisihan se kiva jos se olisi niin kiva kuin suinkin mahdollista – mutta kannattako siltikään nähdä ihan kamalasti vaivaa tilatakseen sen kivan kankaan kun ihan ok:n saisi suoraan kaupasta vaikka tänään?

On vaikeaa koettaa olla fiksu ja säästäväinen kuluttaja lastentarvikkeiden maailmassa.

Totuus on, että kyllä minä pystyn ostamaan sen kantorepun, ei meidän taloutemme ainakaan vielä ihan niin tiukilla ole. Silti rahankulu ahdistaa, kun samaan aikaan olen havahtunut siihen, että noin puolen vuoden päästä minun pitäisi olla töissä, mutten ollenkaan tiedä, mistä se työpaikka löytyy.

Ps. Ipanaisen palvelun hehkuttamisesta ei ole maksettu minulle mitään. Eikä tarvitsekaan maksaa, sillä sitä ystävällisyyttä kehun mielelläni. Plussaa myös siitä, että myyjä oli tosi ymmärtäväinen kun sanoin suoraan, että minun pitää miettiä, onko minulla varaa repun ostamiseen. Siinä tilanteessa tuotetta tuputtava myyjä olisi ahdistanut aika pahasti, ei sen oman köyhyyden mainostaminen niin kivaa ole.

Perhe Lapset Raha