Koska rakastan ruoanlaittoa, olin jo ennen lapsen syntymää ajatellut, että jos vain suinkin jaksan, tekisin sille ruoat itse. Soseiden aika tulikin sitten vastaan vähän odotettua nopeammin, kun seurantapolin lääkäri käski aloittaa niiden syöttämisen jo kolmikuisena jotta lapsi kasvaisi vähän nopeammin ja ottaisi ikäisiään kiinni (lapsi on siis kasvanut aika tasaista kasvua, mutta saavutuskasvua ei ole tapahtunut, eli lapsi on edelleen käyrien alapuolella, kuten syntyessäänkin). Aloitimme kokeilut kaupan hedelmäsoseilla, koska ajattelin että ihan ensialkuun joku makea ruoka voisi auttaa lasta innostumaan syömisestä, enkä ihan heti halunnut alkaa keitellä yhtään mitään kun en tiennyt miten homma tulisi sujumaan. Viikon kokeilun jälkeen sitten päätin, että nyt olisi aika alkaa maistella jo vihanneksiakin ja ryhdyin työhön.

Näen soseiden tekemisessä itse useitakin hyviä puolia. Ensinnäkin pihi luonteeni huomaa heti, että siinä säästää rahaa. Etenkin nyt syksyllä kasvikset ovat edullisia, ja muutaman sosepurkin hinnalla ostaa aikamoiset kasat porkkanaa, kukkakaalia ja kesäkurpitsaa. Lisäksi minua ärsytti, että sosepurkeista meni aina ruokaa hukkaan (tai minun suuhuni), koska ihan alussa lapsi syö kerrallaan vain pari teelusikallista, eikä parissakaan päivässä saa purkkia tyhjäksi. Yksi iso vaikutin on myös ne itse purkit. Roskien vieminen on inhokkihommiani, enkä todellakaan kaipaa korviketölkkien loputtoman huuhtomisen ja taittelun lisäksi enää lasipurkkeja pestäviksi, säilöttäviksi ja lasinkeräykseen kiikutettaviksi. Enkä kyllä kaipaa niitä enää kaupasta kannettavaksikaan.

Tämän kaiken lisäksi on toki myös se pointti, että toivon että lapsi tottuu ennemminkin kotitekoiseen kuin teolliseen ruokaan. En itse tykkää oikeastaan mistään valmisruoista ehkä kalapuikkoja lukuunottamatta, joten tuntuisi oudolta antaa omalle lapselle vain valmisruokaa. Toisaalta aion kyllä myös niitä sille joskus syöttää, jotta lapsi vähän tottuisi purkkiruokien makuun ja voisi syödä niitä joskus vaikka reissussa. Ja ruoanlaittohan on minusta ihanaa, joten teen ruokaa lapselle ihan mielellään.

Tai siis, periaatteessa teen. Tällä kertaa kokemus oli sellainen koettelemus että aloin kyseenalaistaa koko homman järkevyyden. Lapsi oli itkuinen ja sitä piti käydä viihdyttämässä parin minuutin välein, valitsin yleiskoneesta väärän työvälineen ja sotkin koko keittiön, tiskiä tuli valtavasti ja lapsi alkoi itkeä aina kun blenderi oli enemmän kuin kymmenen sekuntia käynnissä. No, nyt minulla on kuitenkin pakastimessa soseita sen verran pitkäksi aikaa että ehkäpä tämän koettelemuksen muisto ehtii hälventyä mielestäni ennen kuin tarvitsen lisää.

Tässä muutamia vinkkejä kasvissoseiden tekoon, jos joku muukin niitä haluaisi tehdä mutta miettisi kuten minä, että miten hommaan kannattaisi ryhtyä ja miten siitä selviää mahdollisimman pienellä vaivalla (minulle tuli jostain syystä juuri ennen projektia mieleen että voiko se oikeasti olla niin yksinkertaista kuin olisin ihan arkijärjellä kuvitellut). Kuukauden päästä voinen kertoa proteiinisoseiden teosta, sillä lapsen pitäisi alkaa syödä proteiinia viisikuukautisena.

Vinkki 1: Valitse kasviksia, jotka eivät vaadi suurta valmistelua ja jotka soseutuvat hyvin. Esimerkiksi pestyt porkkanat voi ainakin näin alkusyksystä usein käyttää kuorimatta, kukkakaalista ja parsakaalista täytyy poistaa vain lehdet ja pieni pala vartta, kesäkurpitsan voi käyttää sellaisenaan. Melkeinpä kaikki juurekset soseutuvat hyvin, samoin kukkakaali, mutta peruna kärsii pakastamisesta (voi sitä silti vähän olla soseen joukossa). Jos kotona pyörii vaikkapa paseerattua tomaattia, sitäkin voi laittaa soseen sekaan.

Vinkki 2: Pilko kasvikset ja keitä ne kerralla isossa kattilassa. Laita ensin kiehumaan pitkään kypsyvät juurekset kuten porkkana ja lisää muut kun ensimmäiset ovat hieman pehmenneet. Koska kaikki soseutetaan, ei ole kovin vaarallista jos osasta kasviksia tulee liian kypsiä.

Vinkki 3: Tee eri makuja ja maistele soseita. Vauvan makumieltymyksistä on tietysti vaikea sanoa etukäteen, mutta minä koetin tehdä erilaisia komboja, jotta ainakin osa miellyttäisi. Omaan makuuni esimerkiksi pelkkä kesäkurpitsa oli kamalaa, joten en halunnut kokeilla syöttää sitä lapsellekaan.

Vinkki 4: Tee soseesta tasaista. Ilmeisesti osa vauvoista inhoaa rakeista koostumusta, ja harmittaisi jos ruoka jäisi sen takia syömättä. Minä käytin yleiskoneen blenderiä, mutta tehokas sauvasekoitin hoitaisi varmasti asian. Kasvisten sekaan kannattaa lisätä keitinvettä jotta koostumuksesta tulee sopivan vetelä.

Vinkki 5: Jääpalamuotit ja muffinssivuoat ovat käteviä pakastusastioita. Kun ruoka on jäähtynyt, voit siirtää palat muovipusseihin.

Vinkki 6: Älä valitse tähän työhön päivää jolloin vauva on erityisen itkuinen ja itse olet väsynyt.