5 syytä siihen, miksi Skam on parasta tv:tä just nyt

skam.jpg

Kuva: NRK

Somessa on jo jonkin aikaa pöhisty norjalaisesta nuortensarjasta nimeltään Skam, eikä syyttä. Skam keskittyy seuraamaan viittä lukioikäistä nuorta naista: Vildeä, Evaa, Nooraa, Sanaa ja Chrisiä. 

Sarjaa on ilmestynyt kolme kautta, ja jokainen kausi kerrotaan yhden henkilön näkökulmasta. Ensimmäisellä kaudella näkökulmana on Eva, toisella Noora ja kolmannella viisikon kaveripiiriin kuuluva Isak. 

Skam on mielestäni mahtava sarja, vaikka en sen kohderyhmään (15-vuotiaat) kuulukaan. Tässä viisi syytä siihen, miksi ajattelen näin.

1. Tyttöjen välinen ystävyys. Skamissa keskiössä on viiden nuoren naisen ystävyys. Kun jollain menee huonosti, muut ovat tukena. Asiat sanotaan silti useimmiten suoraan. Vaikka Skamissakin on jonkin verran kyräilyä eri klikkien välillä, käy sarjassa selväksi, että tyttöjen pitää pitää yhtä. 

2. Käsitellyt aiheet. Ystävyyden lisäksi sarjassa käsitellään esimerkiksi seksiä ja parisuhteita, seksuaalista hyväksikäyttöä ja syömishäiriötä. Kolmannella kaudella myös homoseksuaalisuutta. Aiheet ovat universaaleja ja aina ajankohtaisia. Asioiden käsittelytapa on kaunis alleviivaamisen tai saarnaamisen sijaan. Esimerkiksi Vilden ja Nooran tapa puhua syömishäiriöstä ja tukea toisiaan on mielestäni yksi sarjan parhaista kohdista. 

3. Aitous. Hahmot ovat erehtyväisiä. Esimerkiksi feministi-Noora (tässä muuten yksi syy tykätä sarjasta: kuinka monessa teinisarjassa käsitellään asioita avoimen feministisesti?!) kokee häpeää sammumisestaan ja muistinsa menettämisestä. Teinit esitetään fiksuina, ajattelevina tyyppeinä, joiden ajatukset kuitenkin pyörivät usein vastakkaisessa sukupuolessa ja seksissä. 

4. Huumori. Suosikkini on Sana, joka laukoo vakavalla naamalla joitain parhaista sarjan sutkautuksista. Muutkin ovat kyllä hauskoja.

5. Sosiaalinen media. Sarjan hahmoilla on omat profiilit Instagramissa, jonne päivitetään kuvia silloin, kun sarja tulee. Skam on nettisarja, jonka jokainen jakso koostuu useasta eri osasta. Osat puolestaan sijoittuvat eri päiviin, ja ne julkaistaan kunakin päivänä (esimerkiksi keskiviikkopätkä julkaistaan keskiviikkona). Kokonainen jakso julkaistaan perjantaisin. Sarjan verkkosivuilla julkaistaan jaksojen lisäksi myös hahmojen tekstiviestikeskusteluja. Sarjaa mainostettiin yhtä tv-haastattelua lukuun ottamatta pelkästään somessa. Sarjan luoja Julie Andem on kertonut, että nuorten haluttiin löytävän sarja itse, ilman vanhempiaan. Tässä myös onnistuttiin, ja nuorten mukana vanhemmatkin alkoivat seurata sarjaa. 

Skamin kaksi ensimmäistä kautta löytyvät Yle Areenasta JA kolmas kausi ilmestyy sinne huomenna perjantaina! Parasta, olen odottanut sitä tässä nyt huimat, ömh, kaksi tai kolme viikkoa. Sarjan neljäs kausi ilmestyy Norjassa tänä keväänä. 

Kulttuuri Suosittelen

La La Land palautti uskon unelmointiin

Vuosien varrella olen haaveillut kirjan kirjoittamisesta, elokuvien kirjoittamisesta, erilaisista toimittajan töistä. Viimeistä olen jonkin verran tehnytkin, mutta omien unelmien saavuttaminen on silti tuntunut vaikealta. 

Erityisen vaikealta tuntui viime vuonna, vajaa vuosi sitten, kun tuntui että mikään ei onnistu, mihinkään en pääse enkä koskaan ole tarpeeksi hyvä. Viime vuoden lopulla päätin, että tänä vuonna teen asennemuutoksen. Jatkan yrittämistä, enkä vaivu epätoivoon. Ennen kaikkea: mietin mitä haluan, todella haluan, ja yritän parhaani mukaan mennä sitä kohti. (So far so good: neljä ”Kiitos hakemuksesta, mutta valitettavasti…” -viestiä kahden viikon aikana saaneena on hyvä huomata, että edelleen pääsen sängystä ylös aamulla, eikä uuden hakemuksen täyttäminen ärsytä juuri yhtään.)

Mutta niin, siihen elokuvaan.

la_la_land.jpg

La La Land -elokuvassa näyttelijäksi tahtova Mia (Emma Stone) työskentelee baristana Warner Bros. -studioilla, juoksee koe-esiintymisissä ja saa hylkäyksiä hylkäyksen perään. Hän tutustuu omasta jazz-klubista haaveilevaan pianisti-Sebastianiin (Ryan Gosling), joka kannustaa Miaa kirjoittamaan oman näytelmänsä ja esittämään sen.

Elokuvassa epäillään omia kykyjä, saadaan hylkäyksiä ja tehdään kompromisseja unelmien takia – voin samaistua. 

En ole musikaaligenren asiantuntija, mutta kyllähän elokuvan musiikkikohtaukset sykähdyttivät. Erityisesti pidin vauhdikkaammista ja menevämmistä kappaleista, mutta hitaammat toivat syvyyttä tarinaan. Ja varoitus lienee paikallaan: ainakin minulle eniten soitetut melodiat jäivät päähän pitkäksi aikaa. Vaikka elokuva monin paikoin henkii vanhaa Hollywoodia – varsinkin Emma Stonen monet asut sopisivat myös muualle kuin nykypäivään – on tarina hyvin moderni. Yhtymäkohtia nykypäivän uusliberalistiseen meininkiin on löydettävissä juonesta, joka keskittyy yrittäjyyteen ja itse tekemiseen. Toisaalta myös kapinoidaan uusliberalismiin liittyvää individualismia vastaan, sillä Mian ja Sebastianin toisilleen antama tuki on keskeisessä osassa elokuvassa.

Emma Stone ja Ryan Gosling tekevät vahvat suoritukset, mutta itselleni leffa on silti enemmän Emma Stonen vetämä ja johtama. Gosling jää paitsioon valovoimaisen Stonen vierellä. Ehkä myös Sebastianin hahmo on enemmän Mian tukena elokuvassa, työntämässä häntä oikeaan suuntaan.

La La Land ei ehkä olisi kolahtanut samalla tavalla minuun, jos en olisi itsekin tilanteessa, jossa omien unelmien tarkastelu ja se, mitä elämältä haluan, on läsnä vahvasti. La La Land muistutti unelmoinnin tärkeydestä, mutta ennen kaikkea se muistutti tekemään töitä unelmien eteen. 

 

Ja niin muuten, en vieläkään aivan ymmärrä tätä Gosling-hypeä? Onhan hän hyvä näyttelijä ja komea myös, mutta mikä hänestä tekee niin sykähdyttävän? Palopuhe, anyone?

Kuva: imdb

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen