Arkikatsaus ja kokemukseni hyvälaatuisesta asentohuimauksesta
Luin toimituksen blogista jutun siitä, kuinka arki jää somessa peittoon. Päätinpä sitten raottaa vähän omaa arkeani kuluneelta viikolta.
Maanantai alkoi gradusemmalla, jossa tuskastuin hiljaa itsekseni oman työni etenemättömyyden kanssa. Alustava käsikirjoitus pitää palauttaa viikon päästä, tekstiä on tällä hetkellä luvattoman vähän. (Syitä: en ole jaksanut, aloittaminen on tuntunut vaikealta, koska tuntuu etten osaa.) Viikko alkaa kuitenkin aktiivisesti, käyn kirjastossa lainaamassa kaksi graduun liittyvää kirjaa ja kolme romaania. Lisäksi tulostan noin 70 sivua luettavaa toista kurssia varten. Kotonakin saan gradua hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Illalla aloitan Helmi Kekkosen Vieraat-romaania, vaikka suunnitelmana oli lukea kirja vasta gradun palautuksen jälkeen. (Itsekuri, kaipaan sua.)
Tiistaina taisin niin ikäään edistää gradua vähän. Olin himassa, taisin nukkua päikkärit, luin Vieraat loppuun. Oli tosi hyvä, tykkäsin kauheasti.
Keskiviikkona alkoivat sitten ongelmat. Nukuin suht pitkään, reilusti yli kymmeneen, jonka jälkeen lorvin sängyssä vielä jonkin aikaa selaillen puhelinta. Yhdessä vaiheessa käänsin kylkeä, ja tsädäm – en saanut katsetta tarkennettua puhelimen näyttöön enkä mihinkään muuallekaan. Kaikki pyöri. Tätä kesti ehkä vajaa puoli minuuttia. Olo oli epänormaali koko päivän, ja jossain vaiheessa laitoin asiasta poikaystävälle viestiä. Tajusin yhdistää aamuisen pyörimishomman huonoon fiilikseen, ja muutenkin vähän miettiä omaa oloani. Kysyin hyvälaatuisesta asentohuimauksesta kärsivältä kaverilta, miltä huimauskohtaus tuntuu. Kuulosti ihan liian tutulta. Luin aiheesta lisää netistä ja tein löytämiäni kallistusharjoituksia, joista ensimmäinen laukaisi huimauksen uudelleen (kuuluu ilmeisesti asiaan). Keskiviikkona ei kauheasti tehnyt mieli syödä mitään, olo oli vähän pahoinvoiva. Illalla sain kuitenkin syötyä vähän, gradua sen sijaan en tainnut tehdä yhtään. Illemmalla olin yhteydessä vanhempiinikin, sillä myös perheessä ja lähisuvussa on tuota asentohuimausta. Kävin nukkumaan suht hyvillä fiiliksillä, vaikka vähän pelottikin miten yö menee – eka huimauskohtaus kun oli tullut nimenomaan sängyssä, ja kääntyilen nukkuessa aika paljon.
Torstai oli ihan perseestä. Heti aamusta alkaen oli todella pahoinvoiva olo. Kävellessä tuntui huimausta, ja oli vaikea kävellä suoraan. Alkuillasta tilasin pitsan, koska päättelin, että kahdeksan tunnin syömättömyyden jälkeen on varmaan nälkä (oikeasti tunsin vain pahoinvointia). Torstaina soittelin myös YTHS:lle ja päivystykseen. Molemmissa käskivät tehdä liikeharjoituksia. Tein sitten niitä, vaikkei niistä tuntunutkaan olevan kauheasti apua. Nukuin myös aika paljon päivällä, mikä kostautui yöllä. Valvoin ainakin kolmeen. Gradu ei tosiaan edistynyt lainkaan, olin melko lailla toimintakyvytön koko päivän.
Perjantaiksi olin laittanut kellon soimaan ennen kasia, tarkoituksena varata YTHS:lle lääkäriaika. Olisin halunnut saada tietää, että missä kaarikäytävässä huimauksen aiheuttama sakka on, jotta korjausliikkeiden tekeminen olisi helpompi kohdistaa oikein. Soitin YTHS:lle 8.03, sieltä soitettiin takaisin kymmenen minuuttia myöhemmin. Kaikki ajat olivat menneet. Yritin nukkua ennen kymmeneltä alkavaa luentoani, ei onnistunut. Lähdin yliopistolle, matka meni kivuttomasti. Tajusin, että torstai olisi ehkä ollut helpompi, jos olisin liikkunut enemmän. Liike selkeästi auttoi oloon. Luennolla istuminen oli tuskaisaa, huimausta oli edelleen vähän, minkä lisäksi takana oli ihan liian lyhyet yöunet. Lähdin kotiin, katsoin vähän televisiota, yritin pysyä hereillä. Jossain vaiheessa nukahdin taas, ehkä reiluksi tunniksi. Heräsin, lähdin Subiin syömään ja tulin kotiin. Sen jälkeen olin lähinnä tekemättä mitään tuottavaa. Gradua en tehnyt perjantainakaan, vaikka olotila alkoi aamupäivän jälkeen olla melko normaali.
Luulen, että pahin stressi gradun suhteen iskee torstaina. Toisaalta olen yrittänyt suhtautua asiaan stressittömästi: mun ei tarvitse saada hommaa pakettiin ensi perjantaiksi (enkä todella saakaan), voin aivan hyvin tehdä gradua vaikka koko ensi kevään jos haluan.
Huomenna on lauantai, tarkoituksena saada jotain aikaan.
(Mainittakoon, että tämä ei ollut ihan perusviikko. Joka viikko mulla ei ole onneksi huimausta – tämä oli eka kerta – mutta päiväunet ja gradun tekemättömyys ovat kyllä kuvastaneet surullisen hyvin viime aikaista arkeani.)
Mitäs muiden arkeen?
