Erityisherkkyys – tältä(kin) se tuntuu
Kun tulen kylmään vuodenaikaan ulkoa sisälle, äkillinen lämpötilan muutos lähes pyörryttää. Samaan aikaan on yleensä pissahätä, jano ja vaunuissa matkaava vauva kruunaa tilanteen alkamalla parkua. Ärsykkeiden tulva ja riitasoinnut ympäristön ja oman kropan välillä saavat sisäisen painekattilani kohoamaan nopeasti kohti kiehumispistettä. Minun on toimittava silmänräpäyksessä saadakseni asiat säädettyä kohdilleen: ulkovaatteet ja suurin osa sisävaatteista saman tien pois päältä, seuraavaksi vessaan tyhjentämään rakko, hiukset ylös keskittymisnutturalle, ahnas lasillinen vettä kitusiin, syvä hengitys sisään ja ulos. Valitettavasti vasta sitten on vauvan vuoro päästä pois vaunuista. En halua tartuttaa häneen omaa hermostuneisuuttani, joka johtuu liian vahvasta ärsykkeisiin reagoimisesta.
Säätäminen on jatkuvaa arjessani. Musiikki pitää saada pykälälleen sopivaksi, valaistusta vaihdella fiiliksen mukaan, samoja vaatekappaleita veivaan edestakaisin päälleni ja pois päältäni päivän mittaan. Varsinkin töissä ollessani minun täytyy välillä mennä istumaan ja haukkomaan happea raollaan olevan ikkunan ääreen. Kovat äänet, kirkkaat valot ja jatkuva hälinä ovat minulle uuvuttavia. Mikäli en pysty säätämään ärsykkeen voimakkuutta itselleni sopivaksi, sen sietäminen vie minulta paljon voimia. Mutta tähän olen tottunut, tämän olen hyväksynyt. Olen muodikkaasti erityisherkkää viidennestä väestöstä.
Elaine Aron on tutkinut erityisherkkyyttä vuodesta 1991 lähtien. Hänen kotisivuillaan voi tehdä testin, joka kertoo, oletko erityisherkkä. Itse scoretan siinä reippaasti yli vaatimusten. Erityisherkkyys ei ole sairaus tai diagnoosi, vaan synnynnäinen, hermostollinen ominaisuus. Oli aikoinaan helpotus kuulla termistä HSP (highly sensitive person) ja tajuta, että en olekaan kahjo, vaan ihan vaan tosi herkkä kaikelle ympäröivälle.
Äänien, valojen ja tuntoaistin lisäksi omaan erityisherkkyyttä muiden ihmisten tunteiden ja mielialojen aistimista kohtaan. Olen hyvin herkkävaistoinen sen suhteen, onko ihmisillä ympärilläni kaikki kunnossa. Välillä tuntuu, että näen, kuulen ja ymmärrän ihan kaiken, sanattomankin ja äänettömänkin, ihmisten välisen vuorovaikutuksen. Rivien välit ovat joillekin näkymättömiä, minulle ne huutavat. Koska ihmisten tunteet ja tarpeet näyttäytyvät minulle kirkkaina, osaan vastata niihin ennen kuin minulta edes pyydetään mitään. Se on lahja ja kirous, koska jatkuva antaminen on uuvuttavaa. Kantapään kautta olen opetellut suojelemaan ja lataamaan itseäni, jotta jaksan ammentaa itsestäni muille. Olen päättänyt, etten vapaaehtoisesti vietä vapaa-aikaani sellaisessa seurassa, joka ei anna minulle mitään, ottaa ja kuluttaa vain. Rakkaideni puolesta teen kaikkeni, mutta enää en yritä tehdä jokaisen kohtaamani ihmisen oloa paremmaksi koko ajan.
Parasta erityisherkkyydessäni on kyky innostua, liikuttua ja vaikuttua hyvinkin pienistä asioista. Pysähdyn ihastelemaan tähtitaivasta, auringonlaskuja ja tienvierustan kukkasia, koska minun on pakko. Ne ovat henkeäsalpaavan kauniita. Hyvät elokuvat, kirjat ja biisit liikuttavat minut helposti kananlihalle ja kyyneliin asti. Nautiskelen syvistä tunteistani huolella. Elämäni on aina värikästä ja kylläistä, koska silmäni ja sydämeni ovat niin auki maailmalle.
Myös seksi oikean kumppanin kanssa on aika helvetin mahtavaa. Siinä yhdistyvät ruumis ja sielu järisyttävän upealla tavalla. Hyvä seksi täyttää herkät aistini hyvällä tavalla äärimmilleen, loistava seksi kirjaimellisesti räjäyttää koko tajuntani. Tuoksut, maut, suudelmat, kosketus ja äänet sekoittuvat taideteokseksi, joka saa pääni täyttymään väreillä ja hallitsemattomilla, jännittävillä mielikuvilla. Liu’un ääriviivojeni ulkopuolelle, osaksi alkukantaista Naiseutta. Iän myötä olen onnistunut kääntämään herkkyyteni voimavaraksi myös seksin saralla. Se on vaatinut paljon työstämistä, mutta on ollut todellakin sen arvoista.
Herkkyys on voimaa, erityisherkkyys on supervoima. Kunhan sen kanssa oppii elämään.
Löytyykö lukijoidemme joukosta erityisherkkiä? Olisi mukavaa kuulla teidän kokemuksianne aiheesta. :)