Erityisherkkyys – tältä(kin) se tuntuu

Kun tulen kylmään vuodenaikaan ulkoa sisälle, äkillinen lämpötilan muutos lähes pyörryttää. Samaan aikaan on yleensä pissahätä, jano ja vaunuissa matkaava vauva kruunaa tilanteen alkamalla parkua. Ärsykkeiden tulva ja riitasoinnut ympäristön ja oman kropan välillä saavat sisäisen painekattilani kohoamaan nopeasti kohti kiehumispistettä. Minun on toimittava silmänräpäyksessä saadakseni asiat säädettyä kohdilleen: ulkovaatteet ja suurin osa sisävaatteista saman tien pois päältä, seuraavaksi vessaan tyhjentämään rakko, hiukset ylös keskittymisnutturalle, ahnas lasillinen vettä kitusiin, syvä hengitys sisään ja ulos. Valitettavasti vasta sitten on vauvan vuoro päästä pois vaunuista. En halua tartuttaa häneen omaa hermostuneisuuttani, joka johtuu liian vahvasta ärsykkeisiin reagoimisesta. 

Säätäminen on jatkuvaa arjessani. Musiikki pitää saada pykälälleen sopivaksi, valaistusta vaihdella fiiliksen mukaan, samoja vaatekappaleita veivaan edestakaisin päälleni ja pois päältäni päivän mittaan. Varsinkin töissä ollessani minun täytyy välillä mennä istumaan ja haukkomaan happea raollaan olevan ikkunan ääreen. Kovat äänet, kirkkaat valot ja jatkuva hälinä ovat minulle uuvuttavia. Mikäli en pysty säätämään ärsykkeen voimakkuutta itselleni sopivaksi, sen sietäminen vie minulta paljon voimia. Mutta tähän olen tottunut, tämän olen hyväksynyt. Olen muodikkaasti erityisherkkää viidennestä väestöstä.

Elaine Aron on tutkinut erityisherkkyyttä vuodesta 1991 lähtien.  Hänen kotisivuillaan voi tehdä testin, joka kertoo, oletko erityisherkkä. Itse scoretan siinä reippaasti yli vaatimusten. Erityisherkkyys ei ole sairaus tai diagnoosi, vaan synnynnäinen, hermostollinen ominaisuus. Oli aikoinaan helpotus kuulla termistä HSP (highly sensitive person) ja tajuta, että en olekaan kahjo, vaan ihan vaan tosi herkkä kaikelle ympäröivälle.

Äänien, valojen ja tuntoaistin lisäksi omaan erityisherkkyyttä muiden ihmisten tunteiden ja mielialojen aistimista kohtaan. Olen hyvin herkkävaistoinen sen suhteen, onko ihmisillä ympärilläni kaikki kunnossa. Välillä tuntuu, että näen, kuulen ja ymmärrän ihan kaiken, sanattomankin  ja äänettömänkin, ihmisten välisen vuorovaikutuksen. Rivien välit ovat joillekin näkymättömiä, minulle ne huutavat. Koska ihmisten tunteet ja tarpeet näyttäytyvät minulle kirkkaina, osaan vastata niihin ennen kuin minulta edes pyydetään mitään. Se on lahja ja kirous, koska jatkuva antaminen on uuvuttavaa. Kantapään kautta olen opetellut suojelemaan ja lataamaan itseäni, jotta jaksan ammentaa itsestäni muille. Olen päättänyt, etten vapaaehtoisesti vietä vapaa-aikaani sellaisessa seurassa, joka ei anna minulle mitään, ottaa ja kuluttaa vain. Rakkaideni puolesta teen kaikkeni, mutta enää en yritä tehdä jokaisen kohtaamani ihmisen oloa paremmaksi koko ajan.

Parasta erityisherkkyydessäni on kyky innostua, liikuttua ja vaikuttua hyvinkin pienistä asioista. Pysähdyn ihastelemaan tähtitaivasta, auringonlaskuja ja tienvierustan kukkasia, koska minun on pakko. Ne ovat henkeäsalpaavan kauniita. Hyvät elokuvat, kirjat ja biisit liikuttavat minut helposti kananlihalle ja kyyneliin asti. Nautiskelen syvistä tunteistani huolella. Elämäni on aina värikästä ja kylläistä, koska silmäni ja sydämeni ovat niin auki maailmalle. 

Myös seksi oikean kumppanin kanssa on aika helvetin mahtavaa. Siinä yhdistyvät ruumis ja sielu järisyttävän upealla tavalla. Hyvä seksi täyttää herkät aistini hyvällä tavalla äärimmilleen, loistava seksi kirjaimellisesti räjäyttää koko tajuntani. Tuoksut, maut, suudelmat, kosketus ja äänet sekoittuvat taideteokseksi, joka saa pääni täyttymään väreillä ja hallitsemattomilla, jännittävillä mielikuvilla. Liu’un ääriviivojeni ulkopuolelle, osaksi alkukantaista Naiseutta. Iän myötä olen onnistunut kääntämään herkkyyteni voimavaraksi myös seksin saralla. Se on vaatinut paljon työstämistä, mutta on ollut todellakin sen arvoista. 

Herkkyys on voimaa, erityisherkkyys on supervoima. Kunhan sen kanssa oppii elämään. 

Löytyykö lukijoidemme joukosta erityisherkkiä? Olisi mukavaa kuulla teidän kokemuksianne aiheesta. 🙂 

img_4284.jpg

 

Kommentit (9)
  1. Moikka! Löysin tämän vanhan tekstin. Itsekin tämän herkkyyden kanssa elän, välillä olen enemmän sinut ja välillä vähemmän sinut tämän kanssa. Liika vatvominen, pohdinta ja tulkinnat on välillä aivan liian raskasta, kun en ole vielä oppinut/löytänyt sopivaa keinoa niiden rajaamiseen tms. Minua kiinnostaisi, oletko sinä onnellinen erityisherkkä? Kävin eräässä erityisherkkien ryhmässä, ja siellä oli monenlaisista taustoista herkkiä, ja minulle tuli sellanen tunne, että kaikki ovat kovin masentuneita tai todella painii tämän herkkyyden kanssa. Siitä tuli paha mieli, ja huoli, että tulenko olemaan koko elämän väsynyt ja huonolla mielellä tämän piirteen suhteen. Olen aina ollut suhteellisen positiivinen ja myönteinen sekä luottavainen, mutta nyt viimeinen raskas vuosi on tuonut negatiivista ajattelua, ja siksi myös tämä herkkyys tuntuu välillä vain negatiiviselta. Erityisherkkyyteni nosti myös voimakkaammin päätä vuosi sitten, jostakin syystä. Ehkä vain monen elämänmuutoksen tuloksena, kun en ehkä ollut koskaan käsitellyt näitä kaikkia muutoksia kovinkaan psykologisella tasolla (esim. Muutto kotoa opiskelemaan 16-vuotiaana, ensimmäisen vakavan seurustelusuhteen alkaminen, työelämään siirtyminen, masentuneen ystävän holhoaminen, yo-kirjoitukset, ystäväpiirien muokkautuminen jne.).
    No joka tapauksessa, minusta olisi ihana kuulla lisää elinvoimaisista erityisherkistä, jotka ovat pystyneet hyväksymään herkkyyden, ja löytäneet siitä positiiviset puolet ja tasapainon kaiken välille😊

  2. Tämän olen löytänyt itsestä juurikin hiljattain tänä vuonna. Olen kokenut olevan niin vaikea ihminen……Opettelen askel askeleelta hyväksymään itsessäni tämän puolen ja kääntämään sen vahvuudeksi. Vielä tahdon vaan olla vihainen itselle kun ”pää on sekaisin” enkä pysty ottaa rennosti. Päätäni voi vähän huijata, mutta kroppani on sairaan herkkä kaikelle ylimääräisille ärsykkeille, se reagoi välittömästi. Olen hiljattain myös poistanut ylimääräisiä some ärsykkeitä, sillä huomasin niiden tuovan vain levottomuutta. Kiitos tämä teksti tuli niin oikeaa aikaa vastaan. Hiljalleen vahvistun ja muistan taas mitä hyvää tässä erityisherkkyydessä olikaan.

    1. Kärsivällisyyttä ja lempeyttä matkallesi! mulle on tärkeää stressaavalla hetkellä pysähtyä, säätää kohdilleen se mitä voin, tai ottaa hengittelytauko vaikka avoimen ikkunan ääressä. 

      Välillä mietin, miltä arki tuntuisikaan ilman näitä herkkyyksiä. En saa koskaan tietää, miltä tuntuu olla normaali, mutta se on oikeastaan aika riemastuttava ajatus.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *