Isän oikeus ja kohtuus

Kun ero esikoiseni isän kanssa tuli puheeksi, hän sanoi pelkäävänsä, että ”vien” lapsen häneltä. Minä tuohduin ja totesin, että et tosiaan tunne minua ollenkaan. Tasa-arvoinen vanhemmuus on minulle tinkimättömän tärkeä arvo. Vasta jälkeen päin olen tajunnut, että miehen pelko oli todellinen ja oikeutettu. Niin pieniin rakoihin ja ahtaalle isiä eron jälkeen poljetaan, kenenpä muiden kuin äitien toimesta.

Kun pissatikku nro 1 näytti  aikoinaan kahta viivaa, ensimmäinen asia, josta sovittiin, oli että tuleva isäkin olisi vuorollaan kotona pienen lapsen kanssa. Ne kuukaudet olivat miehen mukaan onnellista ja mukavaa aikaa. Puhuin kaikkien kanssa ratkaisustamme, joka siihen aikaan vielä herätti keskustelua, ihastustakin. Tunsin ylpeyttä siitä, että olimme suorastaan roolimalleja tasa-arvoisuudessa. Vuosia ei tuosta ole kulunut kuin viisi, mutta isän hoitovapaasta on sinä aikana tullut paljon tavallisempaa. Se on hienoa! Edelleen kannustan kaikkia isiä jäämään joksikin aikaa kotiin pienen lapsen kanssa. Sillä voi olla ratkaiseva vaikutus siihen, millainen suhteesta omaan lapseen muodostuu. Tänä päivänäkin olen suunnattoman iloinen siitä, miten tärkeä ”isi” esikoiselleni on.

Ensimmäinen asia, josta eron koittaessa sovittiin, oli että lapsi olisi vuoroviikoin molemmilla. Enemmän vaatiminen itselleni ei rehellisesti sanottuna koskaan edes käväissyt mielessäni. Lapsi on puoliksi meidän molempien, niin olen aina sanonut ja siitä pidän kiinni hamaan loppuun saakka. Huoltajuuskiistoista kuuleminen ja sellaisten isien haastattelut, joissa kerrotaan, kuinka vähän he saavat olla läsnä lastensa elämissä, tekevät minulle kurjaakin kurjemman olon.

Eron jälkeen yhteisen lapsen hyvinvointi oli tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Isänä ex-mieheni on aina ollut loistava, omistautuva ja todella läsnä. Tyttäremme on paras asia, mitä saimme aikaiseksi. Puheissani en koskaan arvostele esikoisen isää hänen kuullensa. Päin vastoin. Koska esikoiseni rakastaa isäänsä, myös minä sanon hänelle, että isi on ihana. Varsinkin silloin, kun ikävä iskee kesken äitiviikon. Isille saa aina soittaa tai lähettää viestin. Minun kaunoillani ja katkeruuksillani ei ole mitään tekemistä esikoiseni ja isänsä välisen suhteen kanssa.

Lapsen ja huoltajuusasioiden ei tarvitse olla minkään näköisiä pelinappuloita erottaessa, jos vain molemmat aikuiset ovat täysjärkisiä.

Mahdollisen uuden kumppanin kelpaavuus ”isäpuoleksi” oli ehdoton vaatimukseni. Siinäkin mielessä nykyinen mieheni on jättipotti. Koska hänellä oli lapsi ennestään, tiesin hänen tietävän, mitä vanhemmuus on. Ymmärtävän, että lapsi tulee kaikessa ensin. Kun hän näytti ensimmäisenä yhteisenä aamunamme kuvia siitä, miten oli viettänyt lapsensa kanssa pehmolelujen synttäreitä, sydämeni sanoi ensimmäisen kerran poks. Siitä lähtien se onkin poksunut jatkuvasti, sydänparka.

Hyvää isänpäivää kaikille iseille! Ilman teitä ei olisi meitä.

T: Ihme