Isän oikeus ja kohtuus

Kun ero esikoiseni isän kanssa tuli puheeksi, hän sanoi pelkäävänsä, että ”vien” lapsen häneltä. Minä tuohduin ja totesin, että et tosiaan tunne minua ollenkaan. Tasa-arvoinen vanhemmuus on minulle tinkimättömän tärkeä arvo. Vasta jälkeen päin olen tajunnut, että miehen pelko oli todellinen ja oikeutettu. Niin pieniin rakoihin ja ahtaalle isiä eron jälkeen poljetaan, kenenpä muiden kuin äitien toimesta.

Kun pissatikku nro 1 näytti  aikoinaan kahta viivaa, ensimmäinen asia, josta sovittiin, oli että tuleva isäkin olisi vuorollaan kotona pienen lapsen kanssa. Ne kuukaudet olivat miehen mukaan onnellista ja mukavaa aikaa. Puhuin kaikkien kanssa ratkaisustamme, joka siihen aikaan vielä herätti keskustelua, ihastustakin. Tunsin ylpeyttä siitä, että olimme suorastaan roolimalleja tasa-arvoisuudessa. Vuosia ei tuosta ole kulunut kuin viisi, mutta isän hoitovapaasta on sinä aikana tullut paljon tavallisempaa. Se on hienoa! Edelleen kannustan kaikkia isiä jäämään joksikin aikaa kotiin pienen lapsen kanssa. Sillä voi olla ratkaiseva vaikutus siihen, millainen suhteesta omaan lapseen muodostuu. Tänä päivänäkin olen suunnattoman iloinen siitä, miten tärkeä ”isi” esikoiselleni on.

Ensimmäinen asia, josta eron koittaessa sovittiin, oli että lapsi olisi vuoroviikoin molemmilla. Enemmän vaatiminen itselleni ei rehellisesti sanottuna koskaan edes käväissyt mielessäni. Lapsi on puoliksi meidän molempien, niin olen aina sanonut ja siitä pidän kiinni hamaan loppuun saakka. Huoltajuuskiistoista kuuleminen ja sellaisten isien haastattelut, joissa kerrotaan, kuinka vähän he saavat olla läsnä lastensa elämissä, tekevät minulle kurjaakin kurjemman olon.

Eron jälkeen yhteisen lapsen hyvinvointi oli tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Isänä ex-mieheni on aina ollut loistava, omistautuva ja todella läsnä. Tyttäremme on paras asia, mitä saimme aikaiseksi. Puheissani en koskaan arvostele esikoisen isää hänen kuullensa. Päin vastoin. Koska esikoiseni rakastaa isäänsä, myös minä sanon hänelle, että isi on ihana. Varsinkin silloin, kun ikävä iskee kesken äitiviikon. Isille saa aina soittaa tai lähettää viestin. Minun kaunoillani ja katkeruuksillani ei ole mitään tekemistä esikoiseni ja isänsä välisen suhteen kanssa.

Lapsen ja huoltajuusasioiden ei tarvitse olla minkään näköisiä pelinappuloita erottaessa, jos vain molemmat aikuiset ovat täysjärkisiä.

Mahdollisen uuden kumppanin kelpaavuus ”isäpuoleksi” oli ehdoton vaatimukseni. Siinäkin mielessä nykyinen mieheni on jättipotti. Koska hänellä oli lapsi ennestään, tiesin hänen tietävän, mitä vanhemmuus on. Ymmärtävän, että lapsi tulee kaikessa ensin. Kun hän näytti ensimmäisenä yhteisenä aamunamme kuvia siitä, miten oli viettänyt lapsensa kanssa pehmolelujen synttäreitä, sydämeni sanoi ensimmäisen kerran poks. Siitä lähtien se onkin poksunut jatkuvasti, sydänparka.

Hyvää isänpäivää kaikille iseille! Ilman teitä ei olisi meitä.

T: Ihme

img_4285.jpg

Kommentit (4)
  1. Vau ihailen kuinka hienosti oot pystyny hoitaan eron. Mun isä on ollut vuonna 88 mun kanssa kotona pitkään, samoin halusin nyt et mun mies jää meidän Nyytin kans kotiin olemaan mun hoitovapaan jatkoks. Oon varma, että se vaikuttaa paljon suhteeseen.
    On varmasti vaikeeta ihastella ja hehkuttaa isiä lapsen kanssa, mutta se on todella upeesti tehty! Oon sivusta seurannut kipeitä eroja, joissa on silti pystytty lapsille antaan turvallinen olo – se on kovaa työtä, että antaa sille toiselle yhtä paljon aikaa lapsen kanssa, puhuu toisesta kunnioittavasti. Se maksaa ittensä takaisin kyllä kun lapsi kasvaa. Isät on ajettu ahtaalle ja lapsen vieraannuttaminen on äideille helppoa, siksi onkin hieno lukea tällaisesta päinvastaisesta tapauksesta!

    1. Kiitos mukavista sanoistasi. 🙂 mahtavaa, että teilläkin saa iskä osansa kotielämästä pienen kanssa.

      Eroprosessi sisälsi paljon kipeitä keskusteluja, mutta niitä ei käyty lapsen kuullen. Sain silloin tyhjennettyä pahat pois itsestäni, ei ole tarvinnut yhteiselle lapsellemme isäänsä ”haukkua”. Eikä olisikaan mitään hyvää syytä tehdä niin.

      Uuden puolison kanssa on keskusteltu vanhoista huonoista suhteistamme tosi paljon, mutta aina kahden kesken. Ollaan myös todettu, ettei kaksi hyvää tyyppiä välttämättä vaan sovi yhteen. Ei meidän eksät ole mitenkään kamalia, ne ei vaan olleet meille oikeita. 😀

  2. Mun poika on puolitoista vuotta ja sen isä hatkas ku lapsi oli 3kk. Ei kuulemma kestäny pää. Nyt haluais tavata poikaa, kun pahin on ohi. Ärsyttää mut ei voi mitään kun ei ole mun asia riistää pojalta isää. Olis jatkossa edes viikonloppuja, parempi kuin ei mitään.

    Hyvä kirjoitus!

    Terveisin Sanna

    1. Ootpa joutunut olemaan vahva ja sitkeä! Ja hienosti ajattelet tilanteestasi nytkin. Isältä vaatii kärsivällisyyttä lähteä tuosta pikkuhiljaa rakentamaan suhdetta lapseensa. Toivottavasti sitä löytyy. 

      Kiitos kommentistasi ja tsemppiä jatkoon. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *