Puolison kynästä: Vauvalupa 2025

Vuoden 2025 Sosiaali- ja terveysministeriön ehdotuksen pohjalta tehty esitys on nyt hyväksytty eduskunnassa ja uusi, lasten hankkimista suunnittelevien yksilöiden tai pariskuntien esitieto- ja hyväksyntälomake tulee käyttöön välittömästi. Lomake on täytettävä ja allekirjoitettava ennen lisääntymistä ja se on sitova. Mikäli henkilö tai pariskunta rikkoo lomakkeessa hyväksyttyjä ehtoja, rangaistuksena voi olla enimmillään täysi vieraantuminen omasta lapsesta vuosien varrella ja vähimmillään kevyt huono omatunto. Lomake on tarkoitettu molemmille vanhemmille, sukupuolista riippumatta. Mikäli kaikki sujuu hyvin ja lapsen hankkineet pääsevät puhtain paperein toiseen ikävuoteen asti, he saavat täytettäväksi vastaavan hyväksymislomakkeen ikävuosille 2-7.

Tulosta siis oheinen lomake ennen lapsen hankkimista, hyväksy kaikki kohdat ja laita se kirjekuoreen. Tarkista aina välillä, mihin on tullut lähdettyä.

Minä, ______________ lupaan ymmärtää seuraavat asiat lapsenhankintaan ja perhe-elämään liittyen ja hyväksyn, etteivät ne tule aikanaan yllätyksenä.

[  ] Hyväksyn, että raskausaika voi pahimmillaan olla täysin perseestä. Hyväksyn aamupahoinvoinnit, päiväpahoinvoinnit, iltapahoinvoinnit ja yöpahoinvoinnit. Hyväksyn sen, että lasta odottavan keho muuttuu (niin kuin luonnollista on) ja sen, että välillä pinnaa tuntuu kiristävän ihan kaikki tai että pikavippi- tai levitemainos voi aiheuttaa lasta odottavassa suunnattoman tunnemyrskyn. Hyväksyn lasta odottavan mahdollisen jatkuvan väsymyksen/voimattomuuden/ärtymyksen. LUPAAN olla armollinen ja ymmärtäväinen kaikelle sille, mitä raskausaika tuo tullessaan.

[  ] Hyväksyn, että synnytys voi olla pahimmillaan olla täysin perseestä. Vähimmilläänkin synnytys ja sitä edeltävät tunnit ovat erittäin epämukavaa aikaa synnyttäjälle. Hyväksyn, että lapsen syntymä on stressaava tapahtuma kaikille osapuolille, myös syntyvälle lapselle. Hyväksyn myös seuraavat asiat, koska esimerkiksi kaikkea tätä voi tapahtua synnytyksen aikana:
                           – Synnyttäminen sattuu, pahimmillaan tosi TOSI paljon
                           – Synnyttäjä pissaa synnytyspöydälle
                           – Synnyttäjä kakkaa synnytyspöydälle
                           – Synnyttäjä huutaa, itkee ja kiroilee
                           – Väliliha leikataan, että vauva mahtuu ulos (pitkä paranemisaika)
                           – Synnytys voi kestää useita tunteja (kts. yllä kohdat ”kipu”, ”huuto” ja ”itku”)
                           – Vauva otetaan ulos keisarinleikkauksella, eli sektiolla (pitkä paranemisaika)
Hyväksyn, että synnyttäjän tehtävä on synnyttää ja tukihenkilön tukea synnyttäjää tehtävässään.
Lupaan tehdä tehtäväni niin hyvin kuin ikinä mahdollista.

[  ] Hyväksyn, että ensimmäiset pari viikkoa uuden perheenjäsenen kanssa menevät täydessä usvassa ja sen, että synnyttänyt henkilö sulkeutuu pikkuruiseen kuplaan, johon ei mahdu juuri muuta hänen itsensä ja uuden vauvan lisäksi. Hyväksyn myös sen, että juuri synnyttänyttä eivät seksihommat kiinnosta mahdollisesti pitkään aikaan, missään muodossa. Hyväksyn, että synnyttänyt tarvitsee koko tänä aikana silti kehuja ja tsemppausta, sekä itseltään että kumppaniltaan. Hyväksyn, että kotityöt ja muut arjen askaret siirtyvät pääosin kumppanin hoidettavaksi mahdollisesti vähän pidemmäksikin aikaa ja ymmärrän, että synnyttänyt tarvitsee vauva-ajan aluksi runsaasti aikaa uuden lapsensa kanssa. Kumppanina lupaan tukea synnyttäjää parhaani mukaan heti alussa ja jätän illat kavereiden kanssa tai puistofutiksen pudotuspelit vähemmälle, koska ne eivät ole yhtä tärkeitä asioita kuin synnyttäneen tukeminen ja varhaisen vuorovaikutuksen luominen uuteen tulokkaaseen.

[  ] Hyväksyn, että alun ihanan rauhallinen ja seesteinen vauva-aika voi olla vain harhaa. Ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana uusi vauva tosiaan nukkuu lähes koko ajan ja hereilläoloajan se kuluttaa synnyttäneen rinnalla aterioiden tai jollei maitoa heru, erilaisia korvikkeita tai lahjoitettua äidinmaitoa nauttien. Tähän liittyen hyväksyn myös sen, ettei synnyttäneen rinnoista tule maitoa tai vauvan on muutoin hankala oppia imemään kunnolla, mikä jälleen aiheuttaa runsaasti kipua ja turhautumista. Hyväksyn, että noin kolmen kuukauden kuluttua syntymästä vauvalle voi puhjeta koliikki, mikä käytännössä tarkoittaa yhtäjaksoista itkua seuraavan kolmen kuukauden ajan, noin puolen vuoden ikään asti. Vaikka koliikkia ei tulisikaan, vauvojen unirytmit vaihtelevat rajusti ja yksilökohtaisesti. Yhden yön aikana vauvalla voi olla yli kymmenenkin syöntihetkeä ja äidin unet voivat jäädä tästä johtuen vähiin. Hyväksyn sen, että äiti voi olla toisinaan vähän väsynyt ja lupaan suhtautua tähän ymmärtäväisesti ja täydellä tuella.

[  ] Hyväksyn, että lapsen saaminen muuttaa arjen totaalisesti. Synnyttänyt on käytännössä kokonaan sidoksissa uuteen vauvaansa ja kaikki muu siirtyy tärkeysjärjestyksessä sen taakse. Synnytyksen jälkeen vauva on kaikessa mukana, ihan koko ajan, päivin ja öin. Hyväksyn, että yksinkertainen kaupassa käynti muuttuu pitkälliseksi operaatioksi muistettavine ja suoritettavine asioineen (vaipat mukaan, harsot mukaan, varavaatekerta mukaan kakka-katastrofia varten, riittävästi vaatetta päälle, vaipan tsekkaus ja vaihto ennen lähtöä, tutit mukaan jne jne). Koska vauva on aina ja kaikessa koko ajan mukana, sitoudun antamaan kumppanilleni hengähdystaukoja aina, kun mahdollista. Sekä synnyttänyt että puoliso tarvitsevat välillä omaa aikaa ja sitä olisi myös saatava ilman, että sitä tarvitsee erikseen vaatia.

[  ] Hyväksyn sotkut kaikissa muodoissaan ja sen, että uuden tulokkaan muutama ensimmäinen vuosi tulee olemaan täynnä sotkua jos jonkinlaista. Vauvasta irtoaa paskaa, kusta ja puklua ja kaikkea tätä valuu sohvalle, matoille, vaatteille ja kaikkialle muuallekin. Hyväksyn, että koko omaisuuteni on nyt sotkettavissa, revittävissä, kolhittavissa ja päälle pissattavissa ja lupaan olla pahoittamatta mieltäni, jos uusi tulokas virtsaa korvaamattoman arvokkaan persialaismaton läpimäräksi tai jos television ruudusta tai kissan turkista löytyy mangotöhnää. Ymmärrän, että toisinaan vauvavuoden aikana kotini saattaa olla sotkuinen, koska en ole sitä jaksanut siivota ja lupaan antaa itselleni anteeksi paljon pesemättömiä pyykkejä, imuroimattomia nurkkia ja einespäivällisiä. Lupaan myös suhtautua myötämielisesti kiinteitä ruokia syömään opettelevaa uutuus-ihmistä kohtaan, koska heitellessään sotkemansa maksalaatikko-maito-mansikkahillosekoituksen ympäri keittiön lattioita, pöytiä, verhoja ja huoltajansa merkkivaatteita hän ei tiedä tekevänsä väärin.

[  ] Hyväksyn ja yritän opetella tunnistamaan negatiivisetkin tunteet itseäni, puolisoani ja uutta tulokasta kohtaan. Ensimmäinen vuosi on yksi vaikeimmista ja sen aikana koetaan rutiinien alle musertumista, ikuista sekasotkua, väsymystä, kyllästymistä, seksittömyyttä, epäreiluutta, vihaa, vitutusta, epätyytyväisyyttä omaa kehoa kohtaan, epätyytyväisyyttä puolison typerää naamaa kohtaan, epätyytyväisyyttä taas jotain vaativaa imeväistä kohtaan ja suoranaista epätoivoa kun taas se puklasi kaula-aukosta sisään jumalauta. Lupaan käsitellä näitä tunteita ja sanoittaa niitä puolisolleni ja mahdollisille vertaisilleni. Ymmärrän, että varsinkin tässä tilanteessa kommunikaatio on tärkeää ja että kauniit sanat ovat erityisen elintärkeitä itselle JA mahdollisen parisuhteen toiselle osapuolelle. Muistan, että olen tärkeä, kaunis, haluttava enkä yhtään niin hullu kuin miltä välillä saattaa tuntua.

[  ] Lupaan yrittää rakastaa itseäni, puolisoani ja vauvaa. Lupaan olla uudelle ihmiselle niin hyvä vanhempi kuin mahdollista ja ymmärrän, että lopulta minun raskas, itseään toistava ja kuluttava arkeni on minun lapseni yksi ja ainoa lapsuus. Lupaan ymmärtää, että vaikka välillä kaikki tuntuu lopulliselta ja siltä, etten enää koskaan saa nukkua riittävästi, kaikki menee yllättävän nopeasti ohitse, vaikka välillä tuntuisi siltä, että tällaista tämä elämäni nyt sitten on, ihan loppuun asti. Yritän muistaa niinä kaikkein pahimpina hetkinä kolmelta aamuyöstä, kun vauva rääkyy kuudetta tuntia, että vielä tulee päivä, jolloin kaikki on helpompaa ja että sadat miljoonat muut ihmiset ovat käyneet ihan saman rallin lävitse ihmiskunnan historian aikana. Lupaan pyytää apua läheisiltäni tai ammattilaisilta ilman kasvojen menetyksen pelkoa, jos tarve tulee, ja sehän tulee.

[  ] Lupaan pitää huolta parisuhteesta, vaikka edes ihan pienillä eleillä ja teoilla. Lupaan suukotella puolisoani ja kertoa tälle, että hän on ihana. Lupaan huolehtia siitä, että saamme tuntea itsemme parisuhteessa oleviksi edes muutamana iltana silloin tällöin. Ymmärrän, että hyvä parisuhde helpottaa vauva-arkea huomattavasti ja että molempien osapuolien pitää tehdä asian eteen joskus jotakin.

[  ] Hyväksyn ja ymmärrän, että uusi ihminen mullistaa maailmani monella tapaa, eikä elämäni enää koskaan tule olemaan ennallaan. Hyväksyn, että tätä uutta ihmistä kohtaan tuntemani rakkauden laatu ja määrä on jotain sellaista, jota en ole koskaan osannut kuvitella. Se on jotain usein ristiriitaista mutta samalla niin kovin mutkatonta. Se on ehdotonta, ikuista ja ikiaikaista.

Tämän täysin fiktiivisen lomakkeen täyttämällä ja kaikki kohdat hyväksymällä olet vuonna 2026 voimaan tulevan, täysin fiktiivisen lain mukaan kelvollinen hyväksi vanhemmaksi. Allekirjoittamalla tämän lomakkeen vakuutat sisäistäneesi kaiken yllä mainitun ja ymmärrät, mihin olet ryhtymässä.

Mutta vakavasti puhuen, lapsen hankkiminen on yhtä aikaa hirvittävän karsea ja maailman mahtavin kokemus, eikä siihen oikeasti voi mitenkään järkevästi valmistautua, paitsi ehkä materiaalitasolla (sitterit ja muu sellainen).

Jos olet hankkimassa lasta, anna mennä vain mutta suhtaudu projektiin riittävällä vakavuudella, huumorilla ja maalaisjärjellä. Voit lukea aiheesta kymmeniä kirjoja, vierailla kymmenillä nettifoorumeilla lukemassa vauvajutuista ja vaikka täyttää kuvitteellisia vauvalupa-lomakkeita blogeissa, mutta ihan yhtä yllättäen se kaikki tulee joka tapauksessa.

Yritä nauttia matkasta, sillä siitä tulee ihana, pitkä, kamala, mullistava, mahtava, epätodellinen ja ihmeellinen.

kuva.jpg

 

Perhe Lapset Raskaus ja synnytys Vanhemmuus

Seksikäs läski!

Painoni on vaihdellut aikuisiällä paljon. Ensimmäinen raskaus toi vain kymmenen lisäkiloa, joista pääsin nopeasti eroon lapsen synnyttyä. Siitä noin kolmen vuoden kuluttua koittanut avioero se vasta hoikistikin. Innostuin liikunnasta, sain valtavasti energiaa ja aloin pukeutua seksikkäämmin. Kun tapasin elämäni suuren rakkauden, olin omalla mittapuullani aika kuuma kissa. 

Rakastuminen saa ihmisen usein vähän lihomaan, koska uuden kullan kanssa on ihanaa käpertyä sohvan nurkkaan herkuttelemaan ja katsomaan hyviä leffoja. Ekat rakkauskilot kerättyäni tulin yllättäen raskaaksi, ja keräsin varteeni viitisentoista kiloa lisää. Ne eivät ole suostuneet lähtemään yhtä helposti kuin ensimmäisellä kierroksella. En toisaalta edes väitä yrittäneeni vielä kunnolla. 

Tällä kerralla välitän painostani paljon vähemmän kuin viimeksi. En edes omista vaakaa. Vaikka minulla on kurveja, muhkuroita ja makkaroita, tunnen oloni tosi paljon seksikkäämmäksi kuin 5, 10 tai 15 kiloa sitten. Seksikkyys tulee sisältä päin. Seksikkyys tulee siitä, että tykkää itsestään ja kantaa itsensä ylpeästi. Seksikkyys on selittämätöntä hehkua kasvoilla ja pilkettä silmissä. Se on rentoutta ja varmuutta olemuksessa. 

Mieheni rakastaa vartaloani, ja kertoo sen minulle joka päivä. Hän osaa kauniisti eritellä, miten paljon pitää hiusteni ja kaulani tuoksusta ja miten ihanan pehmeä ja vaalea ihoni on. Hän silittää ja hyväilee jokaista kohtaa minusta suurella rakkaudella. Varmuus hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisesta kaiken painoisena takaa sen, että tunnen itseni seksikkääksi myös tällaisena väsyneenä lähiömutsina ruuhkavuosipuristimessa. 

Jokin aika sitten selasin sattumalta vanhoja kuvia avioeron jälkeisiltä ajoilta ja hämmästelin pienuuttani. Kuvasin itseäni silloin paljon, sillä olin huumaantunut hoikistumisestani. Laihtuminen oli myös makea kosto ex-miehelle, joka ei arvostanut tai kehunut vartaloani juuri koskaan. Sekin oli hienoa, miten helpolta tuntui mennä baarissa juttelemaan tuntemattomille miehille, koska hoikistunut kroppa kohotti itsetuntoa.

Sain kuitenkin arvokkaan opetuksen erään yhden illan jutun myötä. Olin valinnut baarin komeimman miehen, Arielin prinssi Erikin näköisen tyypin, jolle menin sydän jännityksestä pamppaillen jutustelemaan, varmana rukkasista. Halusin kuitenkin koittaa ”mitata markkina-arvoni”. Minua onnisti, ja sain hurmattua hänet (lähinnä kattavan Studio Julmahuvi -tietouteni ansiosta). Seuraavana aamuna mies kertoi, ettei voinut uskoa tuuriaan, kun tulin juttelemaan hänelle. Hän oli ujo, epävarma ja viimeksi harrastanut seksiä kuukausia sitten. Yhtäkkiä minä olinkin se rohkea, itsevarma ja seksikäs tyyppi. Minä, joka olin ollut lapsena pulska ja koulukiusattu. Minä, jonka seksialoitteet ex-mies oli torjunut lukemattomia kertoja. Minä, joka olin aiemmin kertonut itselleni olevani epävarma luuseri. 

Opin, ettei ulkonäkö kerro mitään siitä, miten ihminen itsensä kokee. Disney-prinssikin voi olla epävarma viehätysvoimastaan ja kokenut kovia lemmenrintamalla. Kaikki me olemme ihan vaan ihmisiä, eikä meitä voi luokitella voittajiin ja häviäjiin, kauniisiin ja rumiin. 

Kun tapasin aviomies nro kakkosen, ihastuin saman tien hänen uskomattomiin silmiinsä, intohimoisiin suudelmiinsa ja turvan tunteeseen, joka minut valtasi hänen syleilyssään. Hän on käsittämättömän komea, hauska, fiksu ja huomaavainen, sekä täydellisen taitava rakastaja. Hän myös tituleeraa itseään isoksi pojaksi. 

En ole ennen elämäni suurta rakkautta ollut viehättynyt isokokoisista miehistä. Seurustelumme alussa sanoin itselleni, että millainen ihminen minä oikein olisin, jos antaisin kumppanin ylipainon haitata itseäni kaiken muun ollessa aivan täydellistä. Ihanteet muokkautuvat, ja nyt huomaan pitäväni nallekarhuja miehistä seksikkäimpinä. Niin kuin vaikka ihana Kasmir!

Tätä pakettia en vaihtaisi mistään hinnasta mihinkään. Täyttä kultaa. Joka päivä olen maailman onnellisin nainen, koska saan osakseni noin upean miehen rakkauden. 

Mieheni sulkee minut usein syleilyynsä ja sanoo minua pikkuiseksi. Pidän siitä, että tunnen itseni siroksi ja naiselliseksi hänen sylissään, vaikka minussa todella on, mistä ottaa kiinni. Jos jommallakummalla meistä olisi niin paljon ylipainoa, että emme pystyisi harrastamaan seksiä haluamallamme tavalla tai ylipaino aiheuttaisi terveysongelmia ja puutteita toimintakyvyssä, totta kai silloin tekisimme asialle jotakin. Mutta tuntuu turhalta stressata asiasta nyt, kun olemme onnellisia, terveitä ja hyvinvoivia. Hemmetin ruuhkavuosista huolimatta! 

Joka ilta katson isoa miestäni himoiten, kun hän tulee suihkun jälkeen alasti ottamaan lipastonlaatikosta puhtaat alushousut. Hänen jumalaisen ihanat, tummat ja tuuheat hiuksensa ovat seksikkäästi kosteat ja pörrössä. Hänen ruskettunut ihonsa on pehmeä, puhdas ja hyväntuoksuinen. Hän katsoo minua olkansa yli elämää kauniimmilla ruskeilla silmillään, virnistää riettaasti ja iskee silmää. Joka ilta haluan hyökätä saman tien hänen kimppuunsa ja syödä hänet suihini (mutta kärsivällisesti odotan lasten ensin nukahtavan…). 

Me rakastamme toisiamme kokonaan. 

inCollage_20180628_220658851.jpg

Sama nainen eri olomuodoissa. Vasemmalla avioeron jälkeen keväällä/alkukesällä 2015, tavaroiden vielä hakiessa paikkaansa sähäkän sinkkuäidin uudessa asunnossa.

Oikealla 8. kuulla raskaana keväällä 2017, mahdottoman muhkeana, mutta myös yhtä onnellisena.

Suhteet Rakkaus Seksi Mieli