Tulinkohan huijatuksi

Tehdään alkuun tunnustus, olen hevoshullu. Pahimmanlaatuinen hevoshullu ja hevoskärpänen on päässyt puraisemaan jo aivan pienenä. Minulla on ollut omia hevosia sekä kimpassa omistettuja hevosia. Kolmeen kokonaiseen vuoteen minulla ei ollut omaa eikä kimppahevosta. Oman ostaminen ei ole tässä elämäntilanteessa vaihtoehto joten ostin tai siis me ostimme kaksi osuutta eräästä ravurista.

Miten sitten päädyimme ostamaan minulle ja miehelle kummallekin oman osuuden kimppa ravurista. Halusimme päästä seuraamaan miten ”oma” hevonen kehittyy aikuiseksi ja mahdollisesti päästä seuraamaan sen uraa kilpailuissa odottamatta siltä varsinaista menestymistä.

Valitsimme aloittelevan naisvalmentajan kimpan koska naisvalmentajia on vähän ja naisten tuntuu miesvaltaisessa lajissa olevan vaikeaa saada valmennettavia / ajettavia hevosia. Toinen asia mikä vaikutti valintaamme, oli se että hevonen oli mielestämme suvullisesti ja ulkonäöllisesti hyvä ja toki osuuden hankinta kulu sekä päälle tuleva kuukausimaksu tuntui meistä kohtuulliselta. Tärkeää oli myös se että kimppa esitteli itsensä avoimelta pohjalta toimivaksi ja tiedossa piti olla yhtä sun toista kimppa tapaamista niin raviradoilla kuin hevosen luona vieraillen. Kuukausittain piti tulla 2-4 sähköpostia hevosen kuulumisista. (Mainitaan tässä nyt vielä että annoin osuudet ostaessani varmuudella kimpalle yhteystietomme oikein.) Osuudet on maksettu kohta 1,5kk sitten ja emme ole saaneet yhtään sähköpostia kimpalta emmekä vastausta valmentajan tai kimpanvetäjän suuntaan lähetettyihin viesteihin. Lyhyesti sanottuna olo on kusetettu.

Ymmärrämme toki että niin valmentajalle kuin kimpanvetäjällekin voi tulla elämässään vastaan tilanne jossa ei voimat / aika riitä osakkaille viestittelemiseen pidemmälti mutta luulisin että tällaisessa tilanteessa pitäisi ymmärtää laittaa vaan se lyhytkin viesti kimppalaisille esim ole estynyt kertomaan hevosemme kuulumisista ja palaan asiaan kahden vko kuluttua.

Tällainen radiohiljaisuus saa miettimään että onko hevonen mahdollisesti loukkaantunut ja sitä ei syystä taikka toisesta uskalleta kertoa omistajille. Hevoset on isoja eläimiä joiden kanssa voi sattua tapaturmia ja hevosta joka ei olisi elämänsä aikana jostain kohden loukkaantunut ei ole olemassa kuin kirjakerho Polluxin öö luokan opuksissa. Ja jos hevonen nyt on vaikka todettu jo tässä vaiheessa niin lahjattomaksi tai muuten raviurheiluun soveltumattomaksi niin sekin olisi reilua kertoa omistajille. Osa omistajista olisi ehkä jopa jäämään kimppaan mukaan jolla on hevonen, joka on ns ”pulla” heppa.

Lopuksi

En minä haluaisi tällaista kertoa julkisesti mutta koska raviurheilu on ihan syystäkin saanut kuluneen 24kk aikana paljon paskaa niskaansa, on aika tehdä lajin maineelle jotakin. Tähän lajin maineen puhdistamiseen kuuluu myös se että lajin parissa toimivat toimijat toimii rehelliseltä pohjalta. En vielä tässä kohtaa tuo valmentajan nimeä, hevosen nimeä en edes kutsumanimeä enkä kimpan nimeä tai mitään muutakaan tarkempaa yksityiskohtaa. Mutta kyllä sekin päivä tulee eteen,  jolloin paljastan valmentajan, kimpanvetäjän ja hevosen virallisen nimen jos ei ala hevosesta kuulumaan mitään.

koti vastuullisuus
Kommentit (1)
  1. Toi on kyllä sanonko mitä, en taida kyllä sanoa…. Kyllä sopimusta pitäis noudattaa , ja tiedottaa edes jotain ja laajemmin ajan kanssa.
    En minä ravureista tiedä mutta olen pyörinyt talleilla missä on puskaponeja, ne ovat turpaterapeutteja vailla vertaa…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *