Aurinkoinen alakulo

Olen viime vuosina opetellut nauttimaan jokaisesta vuodenajasta, edes hiukan. Vaikka vaikeaahan se on ollut, kun tuntuu, että nykyään on lähinnä vain kylmää ja märkää. Sen lisäksi on aina muutama kyseiselle vuodenajalle ominainen päivä muistuttamassa siitä, millaista pitäisi olla. 

Eli todellisuudessa, samalla kun hampaat irvessä yritän löytää hyvää kuravaatteista tammikuussa ja muusta tympeästä, odotan koko vuoden kesää. Odotan valoa ja lämpöä, mansikoita ja keveää mieltä, hiekkaa varpaissa ja vehreää luontoa.

Sitten kun se tulee, tapahtuu jotain outoa. Tulee alakulo. Usein vielä alkukesä voi mennä hyvin, mitä nyt surkeat säät ottaa päähän, mutta viimeistään heinäkuussa se tapahtuu. Se vain iskee, enkä voi sille mitään.

Kesä ja aurinko edustavat minulle vapautta, iloa ja yhdessä hengailua. Jostain syystä kun se heinäkuun aurinko alkaa lämmittää hartioilla, iskee ahdistus. Missä on minun vapaus? Missä on minun ilo? Missä on minun hengailu? Tähän kohtaan nyt disclaimerina, että olen todella onnellinen perheestäni, enkä kaipaa vapautta siitä. Mitä sitten kaipaan?

Ahdistus onkin ehkä väärä sana tässä yhteydessä, tai se on enemmänkin oire. Oire yksinäisyydestä. Kesäaurinko nostaa pintaan yksinäisyyden aivan eri tavalla kuin mikään muu säätila tai vuodenaika.

Ihana kesäsää tuo mieleen täydet rannat, ystäväperheiden yhteiset mökkireissut, naapuruston takapihajuhlat jne. Tilanteita, joissa minä en ole, koska kenen kanssa minä lähtisin? Klassinen ”kaikilla muilla on kivempaa”. 

Minusta on ihana viettää aikaa perheenä ja tehdä asioita yhdessä. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että haluaisin elämääni myös muita ihmisiä. Toisaalta omia ystäviä, joiden kanssa mennä ihan vain itsekseni, mutta myös ystäväperheitä, joiden kanssa tehdä asioita porukalla. Kesällä kun muut tekevät ja menevät, tulee kipeällä tavalla selväksi, että minä en.

Yksinäisyyttä on niin monennäköistä. Helposti se mielletään yksinasuvien tai tiettyjen yhteiskuntarakenteiden ulkopuolelle pudonneiden ongelmaksi, mutta kuka vain voi olla yksinäinen. Perheenäitikin.

 

-D