Arki haltuun!

Edellisessä postauksessa kerroin omasta uupumuksestani. Annoin tunteelle tilaa ja sopivan hetken tullen lähdin purkamaan tilannetta. Listasin kuormittavat tekijät ja lajittelin ne sen mukaan, mihin voin vaikuttaa ja mille en voi mitään.

En voi vaikuttaa esikoisen lukujärjestykseen, enkä keskimmäisen kerhoaikaan. En selvästikään voi kuopuksen unillekaan tämän enempää. Toista autoa meille ei nyt tule, joten poikkeuksia lukuunottamatta olemme jalkojemme tai bussiliikenteen varassa. Nämä on hyväksyttävä, mutta kaikkea sentään ei tarvitse.

Tykkään käydä kaupassa, mutta tänä syksynä siitä on tullut hirvittävä rasite. Ensinnäkin pelkästään ajankohdan suunnittelu on ollut uuvuttava. Auto on käytössä ainoastaan iltaisin ja viikonloppuisin, jolloin on paljon muutakin tehtävää ja mentävää. Joudun usein myös suunnittelemaan kauppaan lähtemisen pienimmän syömisten ja nukkumisten mukaan, koska äiti. Aika paljon muuttujia. Sen lisäksi koko kaupassa oleminen on ollut rasite, ruuhkat, jonottaminen, pakkaaminen ja kotona vielä purkaminen. Helpotusta tähän on tuonut Prisman kauppakassipalvelu. Vielä on opettelemista, kuinka paljon kaikkea pitäisi tilata, jotta pärjäisi viikon käymättä kaupassa, mutta nyt päätin ottaa sen tavoitteeksi. Nyt loppuu kauppatuskailu!

Ruokaan liittyy muitakin helpotuksia. Olen jo pidempään aikonut tehdä valmiiksi viikottaisen ruokalistan, joka poistaisi yhden päivittäisen ärsyttävän metatyön. Sen lisäksi tavoitteena on listan avulla tehdä etukäteen valmisteluja esimerkiksi viikonloppuna. Vihannesten pilkkomiset ja lihojen paistamiset voi hyvin tehdä ennakkoon. Samoin pihvit ja pyörykät sekä useimmat kastikkeet. Silloin ruoanlaitto ei veisi niin paljon aikaa päivittäisissä rutiineissa.

Tätä olen tehnyt jo huomaamattani pidempään ja nyt ymmärsin senkin olevan yksi arjen helpottaja. Viisihenkisessä perheessä nimittäin tulee aika paljon pyykkiä. Pyykkikone voisi helposti pyöriä jos ei joka päivä niin ainakin melkein. Sen sijaan olen kuitenkin pitänyt pyykkipäiviä, jolloin pesen useamman koneellisen. Silloin se ei vie joka päivältä aikaa. Saatan myös laittaa koneen illalla ajastuksella päälle niin, että pyykit ovat aamulla ripustettavissa.

Aiemmin kerroin omasta tavastani KonMarittaa ja sekin käy tähän listaukseen. Minulla on käden ulottuvilla isohko kori, johon voi tarvittaessa kerätä sotkupesäkkeet ja lajitella ne paremmalla ajalla. Todella toimiva systeemi silloin, kun on saatava nopeasti siistiä ja sotku on kertynyt suurimmaksi osaksi epämääräisestä rojusta. Toisaalta toimii myös niissä tilanteissa, kun suurin osa sotkukeskittymistä on kulkeutunut salakavalasti jälkeläisten huoneista. Korin avulla saa näppärästi vietyä kaikki kerralla ja antaa rakkauden hedelmien setviä ne oman luolansa uumenissa ihan keskenään (=minä järjestelen yö pimeinä tunteina).

Kaiken lisäksi tajusin, taas jälleen kerran, että tämäkin aika on ohimenevää. Pienin on nyt vähän raskaassa vaiheessa uniensa sekä rajattoman uteliaisuutensa kanssa, mutta ne menevät äkkiä ohi. Olen sen jo kahdesti omin silmin nähnyt. Tämä on todella äkkiä ohi. Toisaalta minä olen vahvasti tunne-ihminen ja taipuvainen masennukseen. Olen myös mieleltäni verkkainen, vaikka kädet saattavat käydä nopeasti. Se saa nopeasti olon solmuiseksi, kun ympärillä tapahtuu hirveästi, mutta mieli ei pysy perässä. Nämä ovat tosiasioita minusta, mille ei varsinaisesti voi mitään. Se ei silti onneksi tarkoita, etteikö minunlaiseni voisi säilyä toimintakykyisenä ja jopa onnellisena näennäisesti epäsuotuisassakin ympäristössä. Ne asiat, joihin voin vaikuttaa, toimivat pelastusrenkaina minulle myrskyisänä näyttäytyvässä maailmassa. Niiden avulla pysyn pinnalla ja voin ehkä jopa nauttia matkasta, kunhan niitä renkaita on riittävästi.

 

-D