Todennäköisesti epätodennäköistä

”Todennäköisesti huominen on jo parempi.” ”Todennäköisesti illalla sataa.” ”Todennäköisesti jalkaa ei tarvitse amputoida.” 

Todennäköisyyslaskenta oli mielestäni lukiossa todella kiehtovaa. Se tuntui helpolta kuin heinänteko ja konkreettisemmalta kuin yhtälöiden ratkaiseminen (johon olin koukussa sitten muuten vain). Koomisintahan on, että en tiedä onko mikään muu niin teoreettista ja kaukana käytännöstä kuin todennäköisyydet! Okei, ehkä jos otoskoko kattaisi koko maapallon kaikki ihmiset, luultavasti todennäköisyydet yhteen jos toiseen asiaan toteutuisivat juuri niin. Mutta eipä ne todennäköisyydet yksittäisen tavantallaajan todellisuutta juuri vastaa.

Teoriassahan on 50 prosentin mahdollisuus, että kengät menevät oikeisiin jalkoihin, olettaen, että koehenkilöllä on kaksi jalkaa ja molempiin jalkoihin oma sopiva kenkänsä. Koko maailman väestöä kengittäessä todennäköisyys voi ehkä toteutua, mutta ei todellakaan peruslapsiperheen tuulikaapissa. Siellä ne kengät on oikeissa jaloissa harvemmin kuin 20 prosenttia ajasta. 

”Joka toinen arpa voittaa!” Eli jos ostan neljä arpaa, on todennäköistä, että voitan edes jotain. Kissanviikset, en todellakaan voita. Luultavasti voittoarvat ei edes tule myydyksi, ei ainakaan ne suurimpien voittojen arvat.

Sekin on jännä juttu, että aika usein pidetään todennäköisenä, että ikävät asiat ei osu juuri minun kohdalle. Todennäköisyyslaskennan mustat lampaat on aina joitain muita. Todennäköisyys on toivoa täyteen ladattu tähdenlento, jonka juuri minä näen. Todennäköisyydet ovat aina jokotai ja on hirveän näppärää unohtaa se koko tai-juttu. ”Todennäköisesti me voitetaan tai hävitään” ”Todennäköisesti leikkaus menee hyvin tai huonosti.” 

Totuus onkin se, että mikäli todennäköisyys jonkin asian tapahtumiselle ei ole 100 prosenttia, sen asian toteutuminen yksittäisen ihmisen kohdalla on aina fifty-fifty. Joskus fifty-sixty. Se joko tapahtuu tai ei tapahdu. 

On kuitenkin aika vaikeaa päästää irti siitä toiveikkaasta ajatuksesta, että todennäköisestiminulle ei satu mitään ikävää. Silti voi olla todella vapauttavaa hyväksyä, että ne asiat, joihin en voi itse vaikuttaa, ovat enemmän tai vähemmän sattuman varassa, fifty-fifty, joko-tai. Murehditaan vasta, kun on murehdittavaa.

-D