Sotkun yhtälö: y(ax-b)
No niin, tässä se tulee: olen ratkaissut sotkun yhtälön! Jotta ongelman voisi ratkaista, täytyy ymmärtää sen sisin. En olisi maisteri enkä mikään, jos en kotitöiden tehostamista suunnitellessa miettisi, mistä sotku ylipäätään saa edes alkunsa. Ihan oikeasti olen pysähtynyt miettimään, että miten olohuoneen nojatuoleilla voi olla taas kasa vaatteita, vaikka vasta eilen illalla järjestin kaikki paikalleen. Tai miksi tiskipöytä on taas räjähtänyt iltapäivällä, vaikka aamulla siivosin keittiön? Samalla olen hämmästellyt sotkun syntymisen nopeutta ja tullut siihen tulokseen, että sotkun syntymisnopeus on suoraan verrannollinen lasten yhteenlaskettuun liikkumisnopeuteen.
Mutta sotkun anatomia. Tai kutsukaamme sitä epäjärjestyksen anatomiaksi. Epäjärjestyshän muodostuu kolmesta asiasta tai pahimmassa tapauksessa (kuten minun tapauksessani) näiden kolmen yhdistelmästä. Monilla on yksinkertaisesti liikaa tavaraa. Silloin on ihan sama, kuinka hienosti järjestää tavarat, koska jos tavaraa on liikaa suhteessa käytettävään tilaan, lopputulos on toivoton. Kaapit pursuilevat ja tasot näyttävät epäsiisteiltä. Bonuksena itsellä menee hermot. Toinen melko yleinen ongelma lienee myös se, että kaikille tavaroille ei ehkä ole selkeää paikkaa. Silloin tavarat vaeltavat ympäriinsä ja ovat yleensä hukassa. Tämä ei välttämättä aiheuta suoranaista sotkua, mutta häiritsevää epäjärjestystä kylläkin. Tai mikä nyt ketäkin häiritsee, minua tämä ärsyttää. Kolmas ongelma on ehkä suurin kaikista ja se saa yksinäänkin aikaan valtavaa epäjärjestystä. Se on tietysti tavaroiden paikalleen viemättä jättäminen. Eli suomeksi sanottuna: et vie tavaroita paikalleen käytön jälkeen.
Siinäpä se. Epäjärjestyksen anatomia. Kaavana se taipuu näin:
y(ax – b)
ax ovat säilytystilan arvoja. a on konkreettinen käytettävissä oleva säilytystila, joka kerrotaan tilankäytön tehokkuuskertoimella x. Tehokkuuskerroin voi saada minkä tahansa positiivisen arvon riippuen siitä, kuinka tehokkaasti hyödynnät käytettävissä olevan tilan. Säilytystilasta tietysti vähennetään tavaramäärä b. Koko komeus kerrotaan vielä tavaroiden paikalleen viemis -kertoimella y. Kertoimen nimi on sikäli harhaanjohtava, että se saa arvonsa sen mukaan, kuinka usein tavarat jäävät viemättä paikoilleen, mutta se vasta olisi ollut kömpelö nimi (tavaroiden paikalleen viemättä jättämis -kerroin). y voi siis saada arvoja 0 ja 1 välillä, joka on prosentuaalinen osuus (jaettuna 100:lla) siitä, kuinka usein tavarat jätetään muualle kuin omalle paikalle.
Oman kotini epäjärjestyksen määrä näin nopeasti laskettuna on… hallitsematon kaaos. Ei tosin ollut laskinta käytössä, joten voi heittää muutamalla desimaalilla, mutta jota kuinkin hallitsemattoman kaaoksen verran on epäjärjestystä. Nyt kun epäjärjestys on pilkottu osiin, on aika selvää, mitä ainakin pitäisi tehdä. Tavaraa meillä on varmasti liikaa, ihan riippumatta säilytystilan määrästäkin. Ei kukaan tarvitse näin paljon tavaraa. Joten sitä ainakin pitäisi karsia. Tilankäyttö on myös vähän ontuvaa, mitä yritän ratkaista pikku hiljaa samalla kun karsin tavaraa. Suurin ongelma lienee kuitenkin tavaroiden ajelehtimaan jättäminen. Sen lisäksi, että tavaroita on joka paikassa, ne ovat myös aina hukassa. Jotenkin paradoksaalista, mutta totta. Pitäisi ryhdistäytyä siinä, että palauttaisi käyttämänsä tavaran sinne, mistä otti, riippumatta siitä, onko tavaralla varsinaisesti omaa paikkaa. Pysyisi kaaos ainakin jotenkin hallinnassa. Nytkin tuossa tuolin reunalla näyttää olevan kahdet farkut (minun). Miksen voinut vaan viedä niitä kaappiin?
Ensimmäiset askeleet ainaisen sotkun taltuttamiseksi on otettu. Tästä on suunta ainoastaan mihin tahansa. Mutta tavoitteena tietysti onnistuminen ja viihtyisämpi ympäristö. Kohti järjestystä!
-D