B-luokan elokuvasuositus nössöille (joulu)höpsöille

Toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään tästä luokittelusta, mutta koin tarpeelliseksi määritellä tällaisen elokuvanautiskelija-tyypin. Eli siis itseni. Nautin hyvästä draamasta ja toisinaan on kiva katsoa kevyitä toiminta-/scifi-elokuviakin. Laadukkaat komediat ovat olleet viime aikoina aika tiukassa, ripuli-oksennus-kännisekoilu-huumori ei oikein jaksa enää tällaista kukkahattutätiä naurattaa. Tai vaikka naurattaisi, en herkästi enää halua tuhlata arvokkaita minuuttejani sellaisten katsomiseen.

Sen sijaan kun saan telkkarin itselleni ja saan valita ihan vain itseäni ajatellen jonkun elokuvan, avaan mielelläni Netflixistä romanttiset elokuvat -kategorian eteeni. Niissä juonet harvoin ovat kovin yllättäviä tai innovatiivisia ja ehkä juuri siksi niitä on kiva katsoa silloin, kun haluaa rentoutua. Ja ihan rehellisyyden nimissä, olen niin toivoton romantikko, että imen näistä elokuvista aina sitä ihanaa elokuvarakkautta itseeni. Tietenkin kuvittelen myös itseni naispääosaan. 

Eilen illalla etsin tällaista elokuvaa ja kun jouluhöpsöilijä olen, etsin jouluista elokuvaa. Netflixissä oli nyt aika heikko valikoima ja ensin aloitin katsomaan Meret Kissmas -elokuvaa ja ei kyllä iskenyt. Jokin oli pielessä, ei vai natsannut. Joten puolisen tuntia katsottuani lähdin selaamaan uutta elokuvaa. Olin jo ensimmäisellä yrityksellä vilkuillut hiukan sillä silmällä Spirit of Christmas -elokuvaa, mutta skipannut sen, koska se oli potentiaalisesti ”paskaloppuinen”, eli elokuva, jonka loppu ei miellytä minun yltiöromantiikanjanoista sydäntäni. Feminismi ja itsenäiset naiset jeejee oikeassa maailmassa, mutta elokuvissa ja tv-sarjoissa kaipaan sitä perinteistä rakkaushömppää. Jossain vaiheessa varmasti avaan sanaisen arkkuni myös Gilmoren tyttöjen A year on Life:sta. 

Päätin kuitenkin antaa mahdollisuuden, koska en halunnut heittää hukkaan tilaisuutta katsoa hömppää itsekseni ja voi hitsi miten kiva elokuva! Vaikka elokuva sijoittuu joulunaikaan, mielestäni yhteys jouluun on silti aika löyhä, mutta romantiikanjanoiselle taattua laatua. Ja jo elokuvan ensimmäinen kohtaus jotenkin vakuutti. Nämä elokuvat, joista puuttuu biljoona-budjetit, ewanmcgregorit ja juliarobertsit ovat mielestäni toisinaan vähän kömpelöitä niin käsikirjoitukseltaan kuin näyttelijäsuorituksiltaan, mutta tämä ei mielestäni ollut. Minut vakuutti ihan täysin. Tässä oli kaikkea, vähän yliluonnollisuutta, murhamysteeri ja tietysti rakkautta. Ja miten ihana hahmo miespääosassa! Juuri se unelmieni prinssi, jonka voisin teleportata tänne todellisuuteen kun.

Mitä elokuvia te katsotte yksin?

– D