Kaverisynttäreiden villi länsi, eli lahjat

Meillä siis vietettiin viikonloppuna kaverisynttäreitä ja tietysti pitkin vuotta omia lapsiani kutsutaan synttäreille. Lahjat aiheuttavat aina hiukan päänvaivaa. Toisaalta lahjan saaja ei ole itselle välttämättä erityisen tuttu ja aina ne lapset eivät itsekään ihan osaa sanoa, mikä sille kaverille olisi mieluinen. No toinen haaste on tietysti hinta. Itse olen asettanut rajaksi noin 10 euroa. Siinähän saakin sitten laittaa välillä mielikuvituksen tosissaan lentämään. Joskin tänä syksynä pistin merkille, että nyt esikoiseni on siinä iässä, että lahjapakettiin löytyy muutakin käärittävää kuin niitä ainaisia legoja, silti olematta ärsyttävää krääsää tai pelkkä jättimäinen sokeripommi. 

Lahjakortit ovat usein myös kiva vaihtoehto, mutta taitava kun olen, olen siihenkin keksinyt oman ongelman. Otetaan esimerkiksi kylpylä, mikä on kiva paikka ja hintakin on kohtuullinen lahjaksi. Jos asiaa alkaa miettiä lahjan saajan kannalta, tilanne voi äkkiä olla toinen. Eihän pientä lasta voi yksin tuupata mihinkään kylpylään päiväksi, mukaan on vähintäänkin otettava yksi aikuinen. Mahdollisesti perheessä on myös muita lapsia ja nekin olisi kiva ottaa mukaan. Vaikka tavallaan on kyse sen yhden lapsen lahjasta, mielestäni on vielä toistaiseksi kiva toteuttaa tuollaiset reissut yhdessä. Siitä kivasta lahjasta voikin tulla äkkiä iso menoerä lahjan saajan perheelle. Mietin tätä siksi paljon, että olen ollut tilanteessa, jossa sitä rahaa ihan oikeasti ei ole paljon käytettäväksi. Koskaan ei tiedä, mikä jonkun toisen perheen tilanne kulloinkin on ja haluan ottaa huomioon sen mahdollisuuden, että ehkäpä jokin perhe ei voisikaan viedä päivänsankaria nauttimaan lahjastaan, koska talous ei anna periksi.

Alussa jo mainitsin viitteellisen hinta-kipurajan lapsen kaverin lahjalle. Kaverisynttärit ovat lapsille tärkeitä tapahtumia itsessään. Kaverit ja herkut ovat havaintojeni perusteella ykkösjuttuja ja tietysti sankarista on kiva saada jotain lahjaksi. Lapset eivät tunnu kiinnittävän juuri huomiota siihen onko jonkun lahja arvokkaampi kuin toisen. Tämä toki on sikäli tilannespesifiä, että eipä nuo 7-vuotiaat muutenkaan hirveästi hahmota vielä asioiden rahallista arvoa. Aikuisena kuitenkin koen että ainakin kaverisynttäreillä on olemassa joku raja rahallisesti sopimattomalle lahjalle. Ongelma, ja ongelmahan on oletettavasti ihan omani, on siinä, että tämä sopimattomuuden raja riippuu lahjan ostajasta. Jos rahaa ylipäätään on reippaasti käytettävissä, saattaa synttärilahjankin hintaraja olla ihan jossain muualla kuin perheessä, jossa eletään tukien varassa. Omat lapseni ovat välillä saaneet mielestäni kiusallisen arvokkaita lahjoja ja vaikka ne ovatkin olleet aivan mahtavia, on mieleen väistämättä hiipinyt ajatus: älkää hyvät ihmiset tuhlatko, vähempikin riittää! Tai olenko minä nyt järjestänyt riittävän hyvät kemut, lahjan arvoiset? Tai mikä pahinta: mitä minä ostin tuolle lapselle lahjaksi?

Ehkä perimmäinen ajatukseni on se periaate ja tausta-ajatus: mitä lapset tästä oppivat? Odottavatko he tästä eteenpäin tietynlaisia lahjoja? Alkaako tästä kilpailu lasten kesken, kuka tuo minkäkinlaisia lahjoja? Osaavatko he arvostaa kaikkia lahjoja rahallisesta arvosta riippumatta?

– D