Kestävän ja onnellisen parisuhteen ”salaisuus”
En todella ymmärrä, minkälaisia taikakeinoja toimittajat kuvittelevat saavansa selville kysyessään pitkään yhdessä olleilta pareilta heidän parisuhteensa kestävyyden salaisuutta. Onko se vain uteliaisuutta ja puhdasta mielenkiintoa vai onko kysyjä ihan pihalla? Oli miten oli, hyvän parisuhteen, eli sellaisen, joka kestää eliniän ja jossa molemmat osapuolet ovat onnellisia, ainekset ovat mielestäni aika simppelit ja universaalit. Ei siinä mitään poppakonsteja tai lemmenjuomia tarvita. Eikä loputtomia lehtiartikkeleita aiheesta ”näin pidät poikaystävän” tai ”älä tee näitä virheitä parisuhteessa”. Joskus nuorena ihan oikeasti luin Cosmopolitanista, kuinka ajella säärikarvat viettelevästi ja se oli vain jäävuoren huippu kyseisessä artikkelissa. Jos uskoo parisuhteensa kestävyyteen vaikuttavan sen, minkälaisessa solmussa sääriään sheivailee, on ehkä syytä käydä lukemassa pari niitä alussa turhana pitämääni lehtijuttua pitkistä parisuhteista.
Koska jos nyt laskeudutaan ihan niiden perusjuttujen äärelle, toimivassa ihmissuhteessa tärkeintä on vastavuoroisuus ja kommunikointi. Sinä puhut, minä kuuntelen, minä puhun, sinä kuuntelet. Puhutaan sen verran samaa kieltä, että viesti tulee oikein ymmärretyksi ja kysytään, jos sittenkin jäi jotain epäselväksi. Ei oleteta eikä arvailla, ei odoteta toisen lukevan ajatuksiamme. Sen lisäksi minä teen kivoja juttuja sinulle ja sinä minulle. Otan sinut huomioon, kun mietin työpaikan vastaanottamista toiselta paikkakunnalta ja sinä huomioit minut kun mietit kesälomasi ajankohtaa. Vaikka ollaan sinä ja minä, ollaan myös me.
Tärkeitä taitoja elämässä noin muutenkin on empatiakyky ja kompromissien tekeminen. Pyydän anteeksi, kun huomaan loukanneeni sinua ja sinä tulet vastaan minulle tärkeässä, mutta itsellesi vähäpätöisessä asiassa. Joskus katsotaan minun lempielokuvani, toisella kerralla sinun. Olemme molemmat arvokkaita ihmisiä itsenämme, emmekä jyrää toisiamme saavuttaaksemme omat tavoitteemme.
Kolmas aivan elintärkeä asia on sitoutuminen. Ja taas se molemminpuolisuus, ollaan yhdessä sitoutuneita siihen yhteiseen elämään. Niin lujasti sitoutuneita, että ei anneta sen väistämättömän paskan rikkoa välillämme olevaa sidettä, koska se on joka tapauksessa väliaikaista. Ei unohdeta, että sateen jälkeen on aina poutasää. Valot ja varjot kuuluvat elämään ja siten myös parisuhteeseen. Jos etsii pelkkää valoa, ei kannata hakeutua parisuhteeseen, koska luvassa on joka tapauksessa paskamyrsky ennemmin tai myöhemmin. Oikeastaan kannattaa siinä tapauksessa skipata koko elämä. Paskaa sataa joka tapauksessa.
Oikeastaan kaikki muu nivoutuu näiden ympärille. Annetaan tilaa toiselle toteuttaa itseään, mutta raivataan tilaa myös yhteiselle tekemiselle ja olemiselle. Ollaan kiinnostuneita toisesta, mutta annetaan myös itsestämme. Ei jätetä yksin, tuetaan tuulessa. Ollaan lähellä, niin henkisesti kuin fyysisesti. Halataan ja pussataan. Toiset lisäisivät tärkeiden listaan myös viehätysvoiman, koska sehän se kuitenkin erottaa parisuhteen muista ihmissuhteista. Ulkoiset avut ovat varmasti tärkeitä alun ihastumisessa ja viehtymyksessä, mutta pidemmällä aikajänteellä uskon keskinäisen viehätysvoiman ja kemian syntyvän ja säilyvän juuri näiden listaamieni asioiden myötä. Vaikka olisit ulkoisesti täsmälleen samanlainen kuin silloin kun sinuun ihastuin, mutta et kuuntele minua, salailet tekemisiäsi etkä olisi kiinnostunut yhteisestä elämästämme, en pitäisi sinua viehättävänä, en tippaakaan puoleensavetävänä. Sen sijaan, vaikka vatsasi keräisi vähän elintasopyöreyttä, tukkasi putoaisi päästä ja kasvosi rypistyisivät rusinaksi, mutta tarttuisit yhä käteeni ja haluaisit tietää kuinka päiväni sujui, olisin sinun kokonaan ja ikuisesti.
Uskonkin, että periaatteessa ketkä tahansa kaksi ihmistä voisivat saada luotua keskenään kestävän parisuhteen. Olennaista on ajoitus ja tiedättehän, timing is a bitch. Joskus on ihan mahdottoman vaikeaa saada sovittua lounastreffit ystävän kanssa, onko siis ihmekään, että uuden ihmissuhteen luominen ei sekään suju ihan mutkattomasti. Vaikka minä olisin täysin valmis sitoutumaan, jakamaan elämän sinun kanssasi ja asettamaan jonkun muunkin tarpeet omieni rinnalle, sinä et ehkä olekaan. Siitä ei saada aikaiseksi kuin särkyneitä sydämiä ja ahdistuneita mieliä. Sattumankauppaa, että kaksi samassa rytmissä olevaa kohtaavat ja tunnistavat toisensa. Mutta ei silti suinkaan mahdotonta, sitä tapahtuu joka päivä jossain.
Mutta mitäpä minä nyt vielä tästä tietäisin. Olen vasta himpun yli 30-vuotias ja ollut parisuhteessa kanssasi reilut kymmenen vuotta. Elinikään on vielä pitkä matka. Enkä todellakaan loista kaikilla listani osa-alueilla, etkä sinäkään ihan vielä selviä harjoituksitta. Toivon silti, että suhteemme perustukset valetaan näiden ympärille, eikä sitä murenna se tosiasia, että en jaksa kovinkaan montaa kertaa vuodessa tiedostaa säärikarvojani, saati ajella niitä viettelevästi tai se, että sinun partakarvojasi on aika usein minun palasaippuassani. Siitä kuitenkin olen varma, että rakkaus ei synny silmänräpäyksessä, vaan se rakennetaan nopeasti tai hitaasti syttyneen ihastuksen ympärille. Kun alkuhuuma sitten haihtuu pois, on muuten niin haurailla vetovoimalla ja läheisyydellä turvalliset ja kestävät raamit, joista ne eivät pääse kauaksi karkaamaan.
Rakkaudentäyteistä kevättä!
– D