Maailma muuttuu ja ennen oli paremmin?
Käsi ylös, joka ei kertaakaan ole elämänsä aikana kuullut ”maailma muuttuu”! No nimenomaan. Itse kuulin sen taas tänään aivan uudessa yhteydessä, en yllättävässä, mutta sellaisessa, jota en sattumalta ole kuullut aiemmin. Ihan täsmällisesti juuri näin tässä muodossaan. Ainakaan muistaakseni.
Olimme iltapuuhissa isommalla porukalla, lapsia kuusi ja iltahepulia riitti pienessä tilassa neljän seinän sisällä. Muutama aikuinen, kolme sukupolvea, siinä jutteli ja muistelivat omaa lapsuuttaan ja arvaatte jo varmaan: ”ei meidän lapsuudessa lapset riehuneet vieraiden aikana. Siellä me istuttiin hiljaa”. Sitten pohdinta siirtyi siihen, miten nykyajan yltäkylläinen viriketulva tekee niin lapsista kuin aikuisista levottomia ja kyllä olisi parempi kasvaa luonnonmukaisesti maalla ilman näitä vilkkuvia telkkareita jne. Kaikki siis kuin yhdestä suusta. En todellakaan kiellä, etteikö jatkuva virikkeellisyys olisi ongelmallista, mutta mielestäni tämä on vain niin kertakaikkisen yksipuolinen näkemys.
En tiedä olenko muuten vain tällainen, mutta uskon koulutustaustalla olevan osansa. Kun on tottunut siihen, että aina on asioilla monta eri näkökulmaa, vain yksi lähde ei riitä ja jokainen mielipide on argumentoitava mahdollisimman vedenpitävästi, jotta olisit edes uskottava, se tarttuu myös muille elämän osa-alueille. Minun on itse asiassa monesti vaikea ylipäätään muodostaa mielipiteitä nopeasti, koska minun on pureuduttava mahdollisimman moneen näkökulmaan, jotta voin edes ymmärtää asiaa saati olla siitä jotain mieltä. Ja jälkikäteen ottaa päähän, kun on liian hätäisesti sanonut jotain ja hetken päästä tajunnutkin, että eihän tuo olekaan hyvä. Sanomattakin selvää, että en ottanut osaa edellä kuvaamaani keskusteluun.
Pää alkoi joka tapauksessa raksuttaa ja pyörittelin taas sitä samaa ajatusta kuin viime aikoina niin monesti: ennen oli paremmin. Mutta oliko todella? Joissain yksittäisissä asioissa varmasti, mutta aika monessa myös ei. Sitä on kehitys. Emmekä me elä tyhjiössä, jossa voimme valita kaikilta sukupolvilta ne parhaat. Lasten luomukasvatuksen 1930-luvulta, peruskoulun 2000-luvulta, naisten aseman 2100-luvulta jne. Kaikki kaukaisiltakin tuntuvat asiat ovat yhteydessä toisiinsa, koska ne ovat meidän ihmisten asioita. Meidän itsemme muokkaamia itseämme koskevia asioita. Kun teemme jotain jollain osa-alueella, se vaikuttaa toiseen, joka vaikuttaa kolmanteen jne. Olemme yksi iso maatuska.
Eikä sellaista asiaa olekaan, joka olisi vain hyvä tai huono. Kaikella on kääntöpuolensa. Tai itse asiassa monta puolta. Avokado olisi ravintokoostumukseltaan täydellinen, kaikkien pitäisi syödä niitä ja voida hyvin. Mutta niiden viljely on aivan järkyttävän epäeettistä. Sähköauto säästäisi luontoa, mutta toistaiseksi sen käyttökelpoisuus pitkillä matkoilla on heikko. Vaatteiden kierrättäminen vaatekauppojen kautta mahdollistaa raaka-aineiden uudelleenkäytön. Paitsi ettei se ole niin yksinkertaista. Käyttökelpoisia vaatteita kuskataan köyhiin maihin myytäväksi pilkkahinnalla vieden paikallisilta toimeentuloa. Digilaitteiden kehitys on tuonut levottomuutta, mutta myös kasan elämää helpottavia ja resursseja vapauttavia välineitä. Lapset saavat kasvaa vanhan mittapuun mukaan vapaammin, eikä heiltä odoteta täydellistä näkymättömyyttä ja kuulumattomuutta, mutta samalla he saavat vanhemmiltaan enemmän näkyvää rakkautta ja hellyyttä kuin koskaan ennen. Ja vaikka vanhaa kansaa saattaa epäilyttää, siinä on mahdottoman kallis siemen. Kaikella on puolensa, kaikesta hyvästä maksetaan, mikään paha ei tule ilman hyvityksiä.
Haluaisimmeko todella palata aikaan, jolloin mies hallitsi vaimoaan ja tämän omaisuutta täysin? Tai aikaan, jolloin lasten kasvatuksen peruskulmakivi oli pelko? Moni haaveilee ajasta, jolloin koulutus takasi työpaikan, oletettavasti kuitenkin koulutettuja olisi silloin myös vähemmän. Nyt sivistys ei ole harvojen ja valittujen etuoikeus, vaan se on jokaisen perusoikeus.
Maailma on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Suurin virhe on ajatella, että maailma muuttuu ja meidän on muututtava mukana. Jos ei itsellä enää riitä voimat ja energia, se voi toki olla niinkin. Lähtökohta kuitenkin on, että me muutamme maailmaa. Maailma ei keksinyt parantavia lääkkeitä, matemaattisia kaavoja tai vesirokkorokotetta. Ihminen keksi. Ja keksii edelleen. Suuria ajatuksia, pieniä ja isompia tekoja, yhä uudestaan ja uudestaan. Sen mukana tulee muutoksia ja maailma muuttuu. Koska ihminen muuttaa sitä. Tavoitteena eilistä parempi huomen.
– D