Mielikuvien voima

Hämmentävä osa elämästä tapahtuu pään sisällä, ainakin minulla. Joskus toki toimin ihan suinpäin summamutikassa ilman, että olen uhrannut asialle ajatuksen tapaistakaan. Eikä missään nimessä edes joka kolmas ajatus johda mihinkään konkreettiseen toimintaan. Eli ajattelen sitä sun tätä ja toimin miten sattuu, noin niin kuin pähkinänkuoressa.

Mutta ajatuksella ja mielikuvilla on ihan valtava voima ihmiseen. Etenkin  siihen, miten kokee erilaiset tilanteet ja asiat. Jos hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, on huolellisesti ajateltu puoliksi maalissa. Öh. Kömpelöstä kielikuvasta onkin hyvä siirtyä konkreettisiin esimerkkeihin!

Kuvitelepa seuraava tilanne: on kuuma, sinulla on jano. Näet pöydällä lasin. Juuri nyt maistuisi kylmä ja raikas sitruunanmakuinen kivennäisvesi. Nostat lasin huulillesi ja valmistaudut siemaisemaan kulauksen pirskahtelevaa juomaa…hyi hitto! Lasissa olikin maitoa! Sinänsä maidossa ei ole mitään vikaa, mutta kun olet jo ohjelmoinut itsesi juomaan mitä tahansa muuta, ei maito kertakaikkiaan sovi suuhun mitenkään päin.

No entäs tämä klassikko: lapset ruokapöydässä. Lapsi katsoo ruokaa ja toteaa: hyi yök, en todellakaan syö! Siinä kohtaa on aivan samantekevää, mitä siinä lautasella on. Kun kaikenlaista soraa elämänsä aikana suuhunsa ilolla työntänyt lapsukainen on istuttanut päähänsä mielikuvan pahanmakuisesta ruoasta, pitäisi olla aikamoinen poppamies saadakseen maistiaisen jälkeen positiivinen kommentti pöperöstä. Poikkeus tietysti vahvistaa säännön, olen todistanut, mutta noin lähtökohtaisesti ruokailutilanteen etenemissuunta ratkeaa sillä hetkellä, kun lapsi näkee ruoan. Ja joskus jo aiemmin, päätös ruoan mausta kun saatetaan tehdä jo eri huoneessa edes näkemättä ruokaa. On ne aika veijareita!

Joku sisustussuunnittelija kertoi usein käyttävänsä keittiönkaapistoja muuallakin asunnossa ja asiakkaiden ihmettelevän tätä aluksi. Siis miksi? Kaappi kuin kaappi, eikö? Mutta kun mieleen on painettu tuotteelle tietty käyttökohde, sitä on vaikea mieltää muuksi. Jos keittiönkin kaappeja sanottaisiin vain kaapeiksi, tällaista ihmetystä tuskin syntyisi. Kaappi siellä, kaappi täällä. Out of the box -ajattelu on vaikeaa, koska mielikuvat ovat niin vahvoja.

Monet arkiset mielikuvat ohjaavat toimintaamme ja joissain tilanteissa ne helpottavat elämäämme; keittiönkaapit voi valita yhdestä määrätystä ryhmästä, eikä tarvitse kahlata läpi loputonta kaappien valtamerta. Tämän helppouden meiltä tietysti pilaavat nämä out of the box -ajattelijat. Omia mielikuvia on hyvä myös kyseenalaistaa aina välillä. Miettiä, olenko mielikuvieni orja vai voinko perustella toimintani myös muuten? Haluanko jatkossakin toimia näin, vai pitäisikö mielikuvaa muuttaa? 

Olkoon tämä tässä johdatukseksi yhteen lempiaiheistani, johon varmasti palataan vielä. Nyt kuitenkin hyvää yötä!

-D-