Mikä niissä kotitöissä ärsyttää?
Pakko itsekin ihan pysähtyä tämän asian äärelle, koska olen kuluneen vuoden aikana valittanut kotitöistä ihan megagiganttisen paljon. Miksi ne niin ärsyttää? Miksi toiset vaan saa tehtyä ne? Miksi itse piehtaroin ensin puoli tuntia kiukussani vai todetakseni, että kotitöille varattu aika menikin jo?
Tässä on se sama taso, jonka siisteyttä niin hehkutin täällä. Mitä hittoa taas tapahtui? Miksi en vaan saa laitettua asioita paikalleen? Miksi keittiön tasolla on keittiötavaroita, miksei edes niitä ole voinut laittaa kaappiin? En minä tiedä. Aina vain tapahtuu jotain, mikä vaatiikin välitöntä huomiota ja sitten ne muut asiat unohtuu. Tai täytyykin taas olla menossa jonnekin muualle.
Yksi aivan päivänselvä syy siihen, miksi koen kotityöt niin vastenmielisinä nyt on se liukuhihnamaisuus. Muistan saman tunteen niiltä ajoilta, kun opintojen ohessa olin töissä vaatekaupassa. Toisaalta työ oli ihan mukavaa, mutta kyllä tympi, että kun olit saanut siivottua jonkun osaston, hetken päästä se oli taas sotkuinen. Tai kun päivän kuorma oli hirveän paineen alla saatu purettua, huomenna se sama rumba olisi taas edessä. Ärsytti se täsmälleen samojen toimintojen toistaminen uudestaan ja uudestaan. Kuin pakkaisi liukuhihnalla sämpylöitä pussiin kahdeksan tuntia päivässä, jotta voi seuraavanakin päivänä tehdä sitä tismalleen samaa. Mieluiten vielä kauheassa kiireessä.
Samaa se on kotona. Pyykkiä pestään, kuivataan ja viikataan kaappiin jatkuvasti ja silti sitä on koko ajan tehtäväksi. Kun saa tiskikoneen pyöräytettyä ja tyhjennettyä, sillä välin onkin jo uusi koneellinen kertynyt tiskipöydälle. Kun vie ympäriinsä levitettyjä vaatteita pyykkikoriin/kaappiin, jotain muuta on jo levitetty. Kun on siivonnut keittiön ruokailun päätteeksi, onkin jo oikeastaan uuden sotkemisen, siis ruokailun, aika. Koko ajan sitä samaa, eikä mikään tule ikinä valmiiksi. Mitään kotityötä ei ikinä voi vetää yli to do -listalta.
Minunlaiselleni tuo on painajaismaista. Tykkään selvästi enemmän projektimaisesta työskentelystä. Siitä, että työt tulevat valmiiksi ja sitten voin aloittaa uuden projektin. Mielellään vähän edellistä erilaisemman. Ja sekin olisi ok, jos näitä liukuhihnahommia olisi jotenkin kohtuullisesti, mutta ei ole. Ne ei oikeasti lopu koskaan, ei edes hetkeksi. Jos joskus tuntuu siltä, olen luultavasti unohtanut puhtaat pyykit koneeseen. Näin käy aika usein.
Ärsyttävintä on se, että en voi vain olla tekemättä näitä asioita. Sehän olisikin kätevää: en vain enää pesisi pyykkiä tai tiskaisi. Lelut nakkaisin roskiin sitä mukaa, kun kohtaisin niitä. Kieltämättä käy joskus mielessä. Mutta onhan tähän nyt oltava joku ratkaisu! Kotitöiden muuttaminen projekteiksi?
Kaikki vinkit ovat tervetulleita!