Mistä lisää tunteja vuorokauteen?
Kakan ja kihomatojen lisäksi äitinä mietin aika paljon aikaa ja mistä sitä saisi lisää. Oli niin kuvaavaa kuulla yhden äiti-toverin manaavan, kun ei ole aikaa lukea yhtä pientä kirjaa. Sinänsä ei vielä mitään kummallista, mutta kyseessä oli kirja, jossa olisi vinkkejä toimivampaan arkeen.
Minäkin usein tuskailen, niin täällä blogissa kuin sen ulkopuolellakin, siitä miten lapsiperheen arki on niin täyteen ahdettua, ettei aika tunnu kerta kaikkiaan riittävän. Tai jos aika riittääkin, niin voimat ei ja on pakko välillä (yleensä) valita se sohvalla makaaminen jonkun muun homman sijaan. Mistä ihmeestä niitä tunteja saisi lisää, että ehtisi hoitaa kodin, olla läsnä lapsille ja puolisolle, pitää yhteyttä ystäviin, harrastaa ja nukkua?
Minulla on pitkään ollut pakonomainen tarve kehitellä tapoja tehostaa ja yksinkertaistaa arkea. Toisaalta haluan päästä helpolla, mutta myös säästää aikaa kaikkeen kivempaan kuin vaikka siivoamiseen. Tämä kulkee näppärästi myös käsi kädessä toisen pakkomielteeni kanssa. Minulla nimittäin on voimavaroihini suhteutettuna todella omituinen tapa automaattisesti täyttää to do -listani yli äyräiden. Tarkoittaa siis sitä, että vaikka olen ylikuormittunut, yhden tehtävän hoidettuani keksin tilalle uuden harrastuksen tai projektin, vaikka järkevä ihminen nauttisi keventyneestä taakasta.
Sen verran olen itsestäni oppinut, että listat ja aikataulut auttavat minua jäsentämään ajatuksiani sekä hahmottamaan kokonaisuuksia ja lisäävät hallinnan tunnetta, mikä on omalle jaksamiselleni tärkeää. Asioiden listaaminen on ollut koko ajan myös lähtökohtana helpomman arjen tavoittelussani.
Jotain olen vähän keksinytkin. Niinkin pieneltä ja vähäpätöiseltä kuin tämä kuulostaakin, päätin esimerkiksi pestä pyykkiä ainoastaan viikonloppuisin. Pyykkiä on koko ajan korissa ja pyykinpeseminen on mielessä vähän koko ajan. Kun vihdoin tajusin rajata pyykinpesun tiettyyn ajankohtaan, lakkasin miettimästä niitä kaikkina muina päivinä. Jos ajatus meinaa hiipiä mieleeni keskiviikkona, totean vain että huihai, palataan asiaan parin päivän päästä.
Kyse ei ole pelkästään siitä, että säästyisi konkreettista aikaa, vaan myös aivokapasiteetin säästämistä jatkuvalta metatyökuormalta. Mielessäni pyörii koko ajan kymmeniä juoksevia asioita liittyen lasten tarvikehankintoihin, ruokalistoihin ym. Kun niitä saa hiukan rajattua, taakka kevenee. Saman voi tehdä melkeinpä mille vaan. Niidenkin asioiden kohdalla, jotka on tehtävä päivittäin, voi miettiä voisiko ne tehdä tiettyyn aikaan päivästä. Tyhjennänkö tiskikoneen aamuisin vai iltaisin? Minua tällainen auttaa, toisista liika suunnittelu ahdistaa tai tuntuu vain turhalta. Minulle se suo luvan olla ajattelematta asiaa kaikkina muina aikoina. Minulle kun ongelmana on keskittyä siihen poni- tai legoleikkiin edes pientä hetkeä, kun mietin, että oikeastaan ruokaa voisi jo vähän valmistella tai tässähän välissä voisi sittenkin tyhjentää tiskikoneen jne.
Koen, että arjessa on hirvittävä määrä pakollisia askareita, jotka valtaavat kaiken ajan. Edellä mainittujen pyykkien lisäksi, tiskit, ruokahuolto, tavaroiden järjestely, imurointi, keittiön moppaus ottavat oman yllättävänkin ison aikansa. Lisäksi lasken tähän lasten kanssa vietetyn ajan, koska vaikka myös ihan vilpittömästi haluan olla lasten kanssa, pidän sitä sillä tavalla tärkeänä asiana, että se ei saisi koskaan jäädä väliin siksi, ettei ehtinyt. Toisin sanoen joka päivän jokaiselle minuutille on tekemistä, vaikka mitään erityistä ei päivälle suunnittelisikaan.
Siksi on hirveän vaikea saada päiviin mahtumaan niitä asioita, joita haluaisi tehdä, mutta jotka eivät ole samalla tavalla välttämättömiä kuin puhtaat pikkarit. Mutta ne harrastuksetkin ovat oikeasti tosi tärkeitä. Ja ne pitää sinne tärkeiden asioiden listalle laittaa, jotta arki ei pyyhkäise niiden yli. On helpompi suunnitella päivä sen ympärille, että jää aikaa myös lenkille, kirjan lukemiselle tai pianon soittamiselle, kuin tyytyä katsomaan josko kaikelta muulta jäisi aikaa. Koska ei sitä jää.
Hassua, miten näin kirjallisestikin olen käsittämätön moottoriturpa. Asiaa tulee ja tulee, ja tuntuu olevan täysi mahdottomuus pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa sisällön puolesta. Eli tarina jatkuu toisessa postauksessa!
– D