Olisinpa tiennyt, että en ole huono

Mielestäni tämä kannustus-kampanja on yksi parhaista ikinä, koska olisin itse tarvinnut sellaista. En tiedä, osaavatko nuoret kuulla niitä, mutta ehkä joku jossain kuitenkin. Eihän yleensäkään neuvoja ymmärrä tai osaa ottaa aidosti vastaan, jos ei ole valmis niitä kuulemaan tai muuten niiden tarpeessa juuri silloin. Suurimmat viisaudet aukeavat vasta, kun ne ovat itselle ajankohtaisia.

Siitä huolimatta on mielestäni ihan huippua, että ihmiset jakavat näitä tarinoita. Eikä niiden tarvitse olla yksinoikeudella nuorille kohdennettuja. Niitä hetkiä tulee myöhemminkin, jolloin kaipaa rohkaisevia sanoja, jotain mihin tarttua kun pelkää, jotain mihin nojautua kun epäilyttää ja askel horjuu. Vaikka jokaisen on kuljettava oma polkunsa, oltava joskus pelosta sekaisin ja epäiltävä itseään, jotkut sanat voivat joskus jäädä mielen sopukoihin antamaan tukea ja turvaa.

Yksinäisyys on ollut todella vahvasti läsnä elämässäni niin kauan kuin muistan. Kasvoin ulkoapäin katsottuna hyvässä perheessä, oli kaksi tervettä ja tasapainoista aikuista, ruokaa oli aina kaapissa ja harrastaakin sai. Silti koen kasvaneeni tavallaan yksin. Monissa tärkeissä nivelkohdissa koen jääneeni yksin, en saanut sellaista tukea jota nyt uskon tarvinneeni. Ehkä olin liian itsepäinen, enkä kuunnellut tai sitten vain luotettiin, että kyllähän tuo nyt pärjää. 

Nyt ajattelen, että kunpa joku olisi kannustanut minua niissä asioissa, joista nautin ja joissa halusin kehittyä. Kunpa joku olisi ollut kiinnostunut intohimoistani. Kunpa joku olisi valanut minuun uskoa, että jos haluan jotain, voin sen saada. Kunpa joku olisi auttanut minua kuuntelemaan itseäni. Kunpa joku olisi pitänyt kädestä kiinni, kun en vielä ollut tarpeeksi rohkea. Kunpa joku olisi nähnyt päättäväiseltä näyttävän kuoren alla piileskelevän pelokkaan tytön, joka ei uskonut itseensä tipan vertaa. 

Olisinpa tiennyt, että löydän oman polkuni ja että se ei välttämättä ole se, mitä muut odottavat. Olisinpa tiennyt, että ”minä en osaa, minä en pysty, minusta ei ole” olivat vain tapoja kielellistää pelkoja ja epäilyksiä, eivät faktoja, joiden rajoissa minun pitäisi toimia. Olisinpa tiennyt, että minä pieni arka linnunpoikanen kasvan isoksi joutseneksi, jonka ei tarvitse piilotella itseään maailmalta.

– D