Kodin hoitaminen yksin on vanhanaikaista
Nyt ei ole luvassa sukupuolitasa-arvosta höpötystä, vaan ihan jostain muusta. Voi nimittäin olla, että perheen jaksamista ja yleistä hyvinvointia edistämään ei riitä erinäisten kodin toimintojen jakaminen yksistään perheen sisällä. Silloin on ihan aiheellista pohtia, voisiko joku muu hoitaa jonkin rutiinitehtävän ja näin vapauttaa perheen omia voimavaroja muuhun käyttöön.
Kun olin koululainen, meillä kävi jonkin aikaa siivooja muistaakseni joka toinen viikko. Se vähän nolotti ja hävetti minua. Pelkäsin, että muut ajattelisivat meidän pitävän itseämme bättre folkina ja omahyväisen rikkaina, kun maksoimme jollekin muulle työstä, jonka ”normaalit” ihmiset tekevät itse. Siivouspalveluiden ostaminen oli siihen aikaan harvinaista, enkä itse tuntenut muita, joilla olisi käynyt ulkopuolinen siivooja.
Nykyään oman kodin siivouksesta ulkopuoliselle maksaminen on jo yleisempää, mutta sen ympärillä on edelleen havaittavissa jännää puhetta. Osa toki on jo ihan sinut asian kanssa, mutta monet tuntuvat myös ns. yliperustelevan valintaansa. Ikäänkuin pitäisi olla ihan todella kiire ja todella rankkaa ja todella kaikkea, jotta olisi oikeutettu moiseen ylellisyyteen.
Huomaan itsekin soimaavani itseäni välillä siitä, että kyllähän kaikki äidit kautta aikain ennen minua ovat selvinneet kodin- ja lastenhoidosta. Olenko minä tosiaan niin huono ja laiska, että tarvitsen jonkun muun siivoamaan oman kotini? Ja se varmasti kaikuu monen muunkin takaraivossa. Kuuntelen välillä hengästyneenä mieheni isoäidin tarinoita heidän ruuhkavuosistaan. Ei ollut tiskikonetta tai muitakaan mukavuuksia. Koko elämä oli työntekoa ja lapset hoidettiin siinä sivussa. Silloin tunnen piston sydämessäni, mitä minäkin valitan siitä, että painan nappia ja kone pesee pyykkimme ja tiskimme.
Mutta kun se ei ole ollenkaan koko kuva. Maailma todella on muuttunut ja elämä sen mukana. Siinä missä moneen rutiinitoimintoon on tullut helpotuksia, niistä vapautunut aika on kuitenkin täyttynyt muilla asioilla. Ihmiset harrastavat ja koko perheen harrastukset ovat oma aikasyöppönsä, työurien monimuotoistumisesta puhumattakaan ja lasten kasvatuksesta tiedetään nykyään paljon enemmän, mistä seuraa luontevasti se, että kasvatukseen panostetaan ihan eri tavalla aikaa ja energiaa kuin ennen. Se että myös kotiäideillä on halutessaan paljon muitakin kuin kotiin ja lapsiin liittyviä aktiviteetteja on myös iso muutos. Ei ole mikään ihan pikku juttu esimerkiksi opiskella ja silti hoitaa lapset kotona. Ylipäätään itseen ja omaan henkiseen hyvinvointiin panostaminen on muuttanut koko elämän rakennetta.
Miksei siis antaisi jonkun muun hoitaa rutiininomaiset tehtävät ja keskittyisi itse niihin, joissa oma panos on eri tavalla merkittävää? Ruokaostokset voi ulkoistaa, ruoan saa myös monissa paikoissa tilattua lämpimänä kotiovelle asti, imuroinnistakin on ihan turha riidellä puolison ja lasten kanssa, kun voi antaa ulkopuolisen siivoojan hoitaa viikkosiivouksen. Itse voi sitten käydä luistelemassa perheen kanssa tai lukea muutaman luvun hyvää kirjaa.
Ei pidä syyllistyä siitä, miten joku muu on hoitanut asiansa nyt tai 60 vuotta sitten, vaan miettiä terveen itsekkäästi, mikä on minulle hyvä. Miksi ihmeessä kiduttaa itseään tekemällä asioita, joita ei ole pakko ja joita ei halua vain siksi, että edellisetkin sukupolvet tekivät? Miksi ihmeessä ihminen on keksinyt auton, kun hevosellakin pääsee? Rajansa toki kaikella, mutta ihan oikeasti, jos se sopii omaan budjettiin ja itseä ei voisi vähempää kiinnostaa lattian moppaaminen tai ikkunanpesu, anna jonkun muun tehdä se. Se joku saa sillä leipää omaan pöytäänsä ja sinun ei ole aina pakko sanoa lapsille ”äiti/isä ei ehdi nyt”.
– D