Lily

Ajatusleikki

daniella

Vanhempi, tunnista kotisi vaaralliset äänet!

Kaikki, siis nekin, joilla ei ole lapsia, ovat kuulleet, ettei hiljaisuus lapsiperheessä yleensä tiedä hyvää. Hiljaisuus on merkki siitä, että jotain on pielessä tai ainakin ihan kohta on. Mutta ei se äänikään aina lupaa hyvää ja nyt aion paljastaa teille muutaman ehkä tavalliseltakin vaikuttavan äänen, jotka saattavat enteillä maailmanloppua, vähintään. Tämä postaus on erityisesti niille, jotka ehtivät jo tuudittautua siihen, että ainoastaan hiljaisuuteen pitää reagoida sähäkästi. 

1. Kirkuminen
Kirkuminen on usein aika tavanomainen tietynikäisen lapsen mielenilmaus. Joskus siihen liittyy iloa, toisinaan vain jonkin ällöttävän asian kokeminen jollakin aistilla, mutta useampilapsisessa perheessä nämä eivät ole listan kärkipäässä. Mikäli kirkuminen lähtee perheen 4-vuotiaasta, syynä mitä ilmeisemmin on isoveli. Tilanteeseen on syytä puuttua välittömästi. Jos syystä tai toisesta ei ehdi ajoissa paikalle, seurauksena on vähintään itkua (yhden tai molempien) tai pahimmillaan valtava painiottelu, jossa lentävät niin tavarat kuin sisaruksetkin. Ei kiva.

2. ”Duuuuuuuudsoniiiiiit!!!”
Jos jostain syystä kuulet kyseisen huudahduksen, juokse! Vai oletko joskus nähnyt Duudsonien tekevän jonkin turvallisen ja pienten lasten kokeiltavaksi sopivan tempun?

3. Hentoinen kilinä
Pieni kilkatus voi ehkä kuulostaa varsin viattomalta leikinääneltä. Mielesi ehkä tekee istua vielä hetki tai laittaa vielä ne yhdet sukat pyykkinarulle. Älä. Se kilinä kuuluu nimittäin vessasta, jossa 1-vuotias kaivelee vessaharjalla pönttöä. Juuri tätä varten olit ostanut sen vessaharjan, jonka varressa on tavallisessa käytössä ärsyttävä posliinia hankaava koristerinkula, mutta sillä aikaa kun sinä teet vielä sen yhden jutun, lattialla lainehtii pönttövesi ja vessaharja on matkalla suusta takaisin pönttöön. Myöhästyit. 

4. Iloiset leikinäänet
Kaverusten leikkiessä kikatus ja sopuisa keskustelu leikinkulusta on normaalia, mutta jos äänet kuuluvat sisaruksista, on syytä valpastua. Sopuisa leikki saattaa olla merkki kuumeesta tai jostain vakavammasta. Lapset tarvitsevat mahdollisesti lääkettä tai voi olla tarpeen hakeutua välittömästi lääkäriin. Joka tapauksessa tilanne on syytä tarkistaa pikimmiten ja tehdä alustava arvio hoidon tarpeesta. 

5. Pitkään jatkunut kikatus
Kohdan 4 läheinen serkku. Poikkeuksena, että vaaratilanne voi esiintyä myös kaverusten kesken. Etenkin, jos kikatus kuuluu piilosta, suljetun oven takaa tai vessasta. 

6. ”Oho”
Jos lapselta putoaa kynä lattialle, kaatuu torni tai hän laittaa legon väärään kohtaan, hän sanoo jotain aivan muuta tai ehkä mitään. Sen sijaan ”oho” kertoo jostain paljon isommasta. Kuten esimerkiksi lattialle tuhannen palasiksi hajonneesta maljakosta, vesivärimaalauksessa käytetyn vesiastian kaatumisesta lattialle tai koko hammastahnatuubin tyhjentämisestä hammaspesun yhteydessä. Myös ”hups” on mahdollinen. Lapsi saattaa reagoida näillä sanoin myös nähdessään jonkun lajitoverinsa  tekevän jotain vastaavaa. Lapsi voisi käyttää näitä sanoja esimerkiksi nähdessään 1-vuotiaan pikkuveljensä levittävän pöydälle unohtuneen aamupuuron jämät olohuoneen matolle tai kakan tursuavan saman pikkuveljen vaipasta vaalealle sohvalle.

7. Veden valuminen ja/tai läiskyminen
Erikoisen pitkäksi venyneet käsienpesut on syytä tarkistaa alkavan vesivahingon varalta. Myös mikäli lapsella/lapsilla ei ole tiedossa olevaa syytä olla veden ääressä, tarkista tilanne välittömästi. Puoli pulloa saippuaa lavuaarissa saattaa saada aikaan vaahtobileet, joita et aikonut järjestää tässä elämässä.

8. Kaikenlainen kilinä, kolina, raapiminen, vinkuminen, narahtelu, läsähdys, pamaus, humina jne.
Jos sinulla on omia lapsia tai jonkun toisen lapset kylässä, älä pidä mitään ääntä turvallisena. Jokainen ääni tai äänettömyys voi enteillä myrskyä. Lapsen maailma on rajaton ja jokainen idea on tehty kokeiltavaksi. Jos luulet voivasi hengähtää, älä. Kohta jossain tulvii, palaa tai joku vuotaa verta. 

+9. Tuoksut
Bonuksena vielä erikoisvinkki. Jos ääni ei tunnu epäilyttävältä, haista. Jos haistat sateisena lokakuun aamuna kodissasi aurinkorasvan, kannattaa napata rätti käteen ja etsiä ensin alkulähde. Kun 1-vuotias on tehty hyökkäyskyvyttömäksi, on aika pestä matot ja lattiat.

Onnea ja menestystä kaikille lasten kanssa toimiville!

 

– D

Avainsanat: , ,
Perhe Vanhemmuus
daniella

Luovuuden äärellä

Pedaopintojen alussa ohjaaja pyysi meitä miettimään ja jakamaan, missä haluaisimme olla parempia ja se sai siis olla ihan mitä tahansa maan ja taivaan välillä. Mietin kaikkia niitä lastenhuoneen lattialla legoja rakennellen vietettyjä tunteja ja kuinka vaikeaa minulle oli rakentaa ilman ohjeita muuta kuin erilaisia yksinkertaisia torneja tai talomaisia laatikoita. Siksi vastasin, että halusin olla luovempi.

Miellän äitini luovaksi ihmiseksi. Hän osasi piirtää, tehdä monenlaisia käsitöitä ja hän keksi kaikenlaista askarreltavaa. Hän oli ehdottomasti käsillä tekijä. Minäkin halusin. 

Minulla on ompelukone, jolla olen kaikenlaista tehnyt. Tai tekeillyt olisi kuvailevampi sana. Iloitsen lopputuloksista, mutta en saa siitä tekemisestä iloa. Vähän sama neulomisen kanssa, sitäkin väen vängällä olen halunnut opetella. ”Täytyyhän minun nyt käsitöitä tehdä”. Olen kyllä iloinen, että tietty perustaito minulla on, koska täytyyhän jonkun läheisen neuloa lapsille villasukkia, kun vanhimmasta sukupolvesta aika jättää. Ja rikkinäisiä vaatteita on kiva osata vähän paikkailla ennen kuin lähtevät vaatteiden hautausmaalle kierrätettäväksi. Mutta intohimoa ja kekseliäisyyttä minulla ei käsitöihin ole.

No piirtää en osaa. Osaamisella tarkoitan sitä, että en saa välitettyä ajatuksiani tai tunteitani piirtämällä paperille. Enkä kyllä tiedä, osaisinko tunnistettavasti piirtää kovinkaan montaa eläintä tai muuta asiaa, mikä taas luonnistui äidiltäni.

Musiikkiakin kokeilin. On kivaa, että pystyn nuoteista soittamaan pianolla jonkun verran, mutta ei sekään oikein kolahtanut. Runoja rustasin nuorempana, sitten alkoi hävettää ja päättelin, että runouskaan ei ole minun juttu. Se on liian vaikeaa.

Välistä luovutin, ajattelin, että minä olen looginen ja sillä tavalla konkreettinen, että en kerta kaikkiaan ole silloisen käsitykseni mukaan luova. En keksi nokkelia ratkaisuja arkisiin pulmiin, en osaa luoda visuaalista taidetta ja viimeistään toteutus tökkii. Minulla ei ollut kanavaa niille valtoimenaan velloville virtauksille. Siksi luulin, ettei minussa ole virtoja.

Olen kuitenkin aina rakastanut kirjoittamista. Erilaisia blogejakin olen kirjoitellut, mutta ne ovat kaikki kuivuneet kokoon. Ei ole ollut sopivaa tulokulmaa. Kaiken kaikkiaan en oikein ole tiennyt, miten voisin kirjoittaa, mitä voisin sanoillani tehdä.

Tämä blogi on nyt viisastunein silmin avattu ja sillä tavalla rakennettu, että tällä on jokin tavoite tai tehtävä. Haluan täällä jakaa asioita, jotka jollakin tavalla mietityttävät minua. Haluan harjoitella sanojen asettelua ja lauseiden muotoilua samalla, kun jäsennän monimutkaista mieltäni yksinkertaisempaan muotoon. Haluan vapauttaa levytilaa päästäni ja antaa tilaa luovuudelle. Vaikka varsinaista aihetta ei blogille ole, tämä ei ole sisustus-, muoti- tai perheblogikaan, mutta silti teema on jollain tavalla minulle itselleni selkeä. Se auttaa hahmottamaan, miten haluan kirjoittaa ja mistä, mutta ei silti liiaksi rajoita. Antaa rajat, mutta sopivasti tilaa.

Ja vaikka minussa toki on logiikka ja järki, minä olen kyllä ennen kaikkea tunneihminen, joka elää niin syvällä tunnekokemuksissaan, että joskus on vaikea toimia konkreettisessa maailmassa. 

Haluan kirjoittaa lisää kirjoittamisestani, mutta tällä erää asia jääköön tähän. Pää on nyt riittävän tyhjä, jotta sinne mahtuu unta. Mikäli pieni tuhiseva unikaverini sen minulle sallii.

 

– D

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Mieli