Miten kiireinen valjastaa kaaoksen eli KonMaritusta kotiäidittäin

Tämä siivous ja järjestely on kovasti pinnalla arjessani. Huomaan, että nyt olisi todella paljon inspiraatiota laittaa paikat järjestykseen. Minua kiinnostaa kovasti KonMari-ideologia, etenkin kun Marie Kondokin tuli äidiksi ja ymmärsi lapsiperheen realiteetit. Kondon ohje hoitaa epäjärjestys järjestykseen kerralla ja rytinällä sopisi hirveän hyvin luonteenlaadulleni, kaikkihetimullenyt, mutta sehän ei millään tasolla ole realistista.

Lapsiperheessä tällaisen projektin haasteet syntyvätkin siitä, että jatkuvasti syntyy uusia sotkupesäkkeitä ja yhden asian pitkäjänteiselle tekemiselle on hyvin vähän aikaa kerrallaan. Sekin vähä luultavasti täyttyy kaikenlaisista pikkukeskeytyksistä, kuten pyllynpyyhkimisestä, imetyksestä, riidan ratkaisemisesta jne. Sen lisäksi, että mistään ei tule valmista, hermot menee, kun ei näe edes niitä pieniä edistymisiä sen kaaoksen keskeltä.

Kertakaikkiaan projekti tuntuu hallitsemattoman isolta, kun tavoitteena on koko kodin helposti siivottava iloa tuottava järjestys. Jo pelkästään juhlia varten suoritettu perussiivous tuntuu mahdottomalta ylläpitää ja muutaman päivän päästä kodissamme vallitsee vanha tuttu kaaos.

Päätinkin, että siinä missä KonMarin ydin on mielestäni loistava, menetelmä ei sovi elämääni juuri nyt, eikä minun silti tarvitse luopua siistin kodin visiosta. Niinpä kehitin oman metodin. Jonka joku varmaan on jo keksinyt aiemmin, mutta minulle lamppu syttyi vasta nyt. 

Jonkun mielestä tämä voi kuulostaa huijaamiselta tai ongelman siirtelyltä, mutta minulle tämä on käytännöllinen ja lapsiperheessäkin helposti toteutettava keino ottaa kaaos haltuun ja katkaista kerrasta kierre, jossa tavara hallitseekin omistajaa.

Tärkeintä on siis hyväksyä kaaos ja epäjärjestys, mutta keskittää se niin, että kaaos ei valtaa ilmapiiriä. Tätä varten tarvitset tyhjiä laatikoita, yhden jokaista sotkuista aluetta kohti. Toivottavasti siis yksi riittää. Tähän laatikkoon keräät kaikki alueelle kuulumattomat tavarat. Siinä se. Jäljelle jääneet tavarat voi järjestellä tilaan sopivasti. Luultavasti jo ylimääräisten poistaminen lievittää tilannetta siinä määrin, että alueen järjestely ei enää vaadi suuria ponnisteluja tai tilasta riippuen järjestelyn voi hyvällä omatunnolla jättää tuonnemmaksi.

Toteutin juuri tämän keittiön yhdelle tasolle, joka kerää itselleen kaikenlaista rojua ja sen lisäksi, että se näyttää ahdistavan kamalalta, sotku myös vie keittiöstä kallisarvoista laskutilaa. Tässä lopputulos:

img_20170720_210304.jpg

Tuossa korissa siis kaikki, mitä tasolla oli, mutta ei kuulunut sille. Muki ja vesipullokaan eivät itseasiassa ole enää tasolla. Tämä sotkulla täytetty kori pitäisi tietysti myös joskus tyhjentää ja etsiä kaikelle oma paikkansa, mutta se ei ole huolenani juuri nyt. 

Saman voi toteuttaa muuallakin. Keittiön pöydältä lasten askartelut, kynät ja pelit viuh vaan laatikkoon. Olohuoneesta postikortit, kuitit, kirjat, lelut ja vaatteet viuh vaan laatikkoon. Laatikot on hyvä tyhjentää nopeasti ainakin niiden tavaroiden osalta, joilla on jo selkeä oma paikka, muuten koko omaisuus on äkkiä pahvilaatikossa. Mutta nyt siitä ei tarvitse ottaa paineita. Nyt voi oikeasti siivota vähän kerrallaan ja keskeyttääkin välillä ahdistumatta siitä, että siivottavaa tulee sillä aikaa vain lisää. Tämä on niin nopeaa, että lapsetkaan ei enää ehdi sotkuissaan edelle!

Jos ehdit jo ajatella, ettet sinä pysty kaiken muun keskellä pitämään kotia yllätysvieraiden kestävänä, tässä on ratkaisusi. Nyt kaaoksesta kunnon niskalenkki!

 

-D

Suhteet Sisustus Oma elämä Mieli

Sotkun yhtälö: y(ax-b)

No niin, tässä se tulee: olen ratkaissut sotkun yhtälön! Jotta ongelman voisi ratkaista, täytyy ymmärtää sen sisin. En olisi maisteri enkä mikään, jos en kotitöiden tehostamista suunnitellessa miettisi, mistä sotku ylipäätään saa edes alkunsa. Ihan oikeasti olen pysähtynyt miettimään, että miten olohuoneen nojatuoleilla voi olla taas kasa vaatteita, vaikka vasta eilen illalla järjestin kaikki paikalleen. Tai miksi tiskipöytä on taas räjähtänyt iltapäivällä, vaikka aamulla siivosin keittiön? Samalla olen hämmästellyt sotkun syntymisen nopeutta ja tullut siihen tulokseen, että sotkun syntymisnopeus on suoraan verrannollinen lasten yhteenlaskettuun liikkumisnopeuteen.

Mutta sotkun anatomia. Tai kutsukaamme sitä epäjärjestyksen anatomiaksi. Epäjärjestyshän muodostuu kolmesta asiasta tai pahimmassa tapauksessa (kuten minun tapauksessani) näiden kolmen yhdistelmästä. Monilla on yksinkertaisesti liikaa tavaraa. Silloin on ihan sama, kuinka hienosti järjestää tavarat, koska jos tavaraa on liikaa suhteessa käytettävään tilaan, lopputulos on toivoton. Kaapit pursuilevat ja tasot näyttävät epäsiisteiltä. Bonuksena itsellä menee hermot. Toinen melko yleinen ongelma lienee myös se, että kaikille tavaroille ei ehkä ole selkeää paikkaa. Silloin tavarat vaeltavat ympäriinsä ja ovat yleensä hukassa. Tämä ei välttämättä aiheuta suoranaista sotkua, mutta häiritsevää epäjärjestystä kylläkin. Tai mikä nyt ketäkin häiritsee, minua tämä ärsyttää. Kolmas ongelma on ehkä suurin kaikista ja se saa yksinäänkin aikaan valtavaa epäjärjestystä. Se on tietysti tavaroiden paikalleen viemättä jättäminen. Eli suomeksi sanottuna: et vie tavaroita paikalleen käytön jälkeen.

Siinäpä se. Epäjärjestyksen anatomia. Kaavana se taipuu näin:

y(ax – b)

ax ovat säilytystilan arvoja. on konkreettinen käytettävissä oleva säilytystila, joka kerrotaan tilankäytön tehokkuuskertoimella x. Tehokkuuskerroin voi saada minkä tahansa positiivisen arvon riippuen siitä, kuinka tehokkaasti hyödynnät käytettävissä olevan tilan. Säilytystilasta tietysti vähennetään tavaramäärä b. Koko komeus kerrotaan vielä tavaroiden paikalleen viemis -kertoimella y. Kertoimen nimi on sikäli harhaanjohtava, että se saa arvonsa sen mukaan, kuinka usein tavarat jäävät viemättä paikoilleen, mutta se vasta olisi ollut kömpelö nimi (tavaroiden paikalleen viemättä jättämis -kerroin). voi siis saada arvoja 0 ja 1 välillä, joka on prosentuaalinen osuus (jaettuna 100:lla) siitä, kuinka usein tavarat jätetään muualle kuin omalle paikalle.

Oman kotini epäjärjestyksen määrä näin nopeasti laskettuna on… hallitsematon kaaos. Ei tosin ollut laskinta käytössä, joten voi heittää muutamalla desimaalilla, mutta jota kuinkin hallitsemattoman kaaoksen verran on epäjärjestystä. Nyt kun epäjärjestys on pilkottu osiin, on aika selvää, mitä ainakin pitäisi tehdä. Tavaraa meillä on varmasti liikaa, ihan riippumatta säilytystilan määrästäkin. Ei kukaan tarvitse näin paljon tavaraa. Joten sitä ainakin pitäisi karsia. Tilankäyttö on myös vähän ontuvaa, mitä yritän ratkaista pikku hiljaa samalla kun karsin tavaraa. Suurin ongelma lienee kuitenkin tavaroiden ajelehtimaan jättäminen. Sen lisäksi, että tavaroita on joka paikassa, ne ovat myös aina hukassa. Jotenkin paradoksaalista, mutta totta. Pitäisi ryhdistäytyä siinä, että palauttaisi käyttämänsä tavaran sinne, mistä otti, riippumatta siitä, onko tavaralla varsinaisesti omaa paikkaa. Pysyisi kaaos ainakin jotenkin hallinnassa. Nytkin tuossa tuolin reunalla näyttää olevan kahdet farkut (minun). Miksen voinut vaan viedä niitä kaappiin?

Ensimmäiset askeleet ainaisen sotkun taltuttamiseksi on otettu. Tästä on suunta ainoastaan mihin tahansa. Mutta tavoitteena tietysti onnistuminen ja viihtyisämpi ympäristö. Kohti järjestystä!

 

-D

Koti Sisustus