Olin todella laiska siivoaja ennen lapsia. Siivosin ennemmin harvoin kunnolla kuin koko ajan vähän ja kylläpä ketutti sekin. No minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Nyt kotitöitä kyllä riittää ihan jatkuvalla syötöllä, vaikka koko ajan niitä tekisikin. Tai ehkä kaukaa viisas minä keräsikin voimia tätä varten. Paljouden lisäksi kotitöissä ärsyttääkin, että kun vihdoin saat tiskipöydän siivottua, niin käytännössä se on jo taas matkalla samaan sotkuisuuteen. Siivouksen, pyykinpesun jne. lopputuloksista ehtii nauttia aivan olemattoman vähän aikaa. Ja sitten aloitat taas niiden samojen asioiden tekemisen. 

Kolmannen lapsemme synnyttyä olen miettinyt tätä kotityö-asiaa todella paljon. Aikaa ja mahdollisuuksia kotitöille on tosi vähän, nyt kun taas on vauva talossa ja sen lisäksi olisi kaksi muutakin huomioitavaa. Olen yrittänyt keksiä, miten tehostaa kotitöiden tekemistä ja miten ylipäätään helpottaa arkista taakkaa.

Yksi suurimpia oivalluksia oli ymmärtää, että en ihan todella halua käyttää kaikkea valveillaoloaikaani kotitöihin. Minulle tärkeintä on olla lasten kanssa, touhuta ja olla läsnä. Siksi olen kotona. Vaikeaa se on joka tapauksessa, koska kaikkia kotitöitä ei voi jättää tekemättä ja niitä lapsia on edelleen kolme. Lapset ovat esimerkiksi tottuneet syömään päivittäin useamman kerran. Itsekin kyllä tykkään syömisestä. Ja perheelliset hoi, oletteko huomanneet, kuinka paljon ruokahuolto vie aikaa päivästä? No niinpä.

Illoista taas olen todennut, että ihan pakko pyhittää silloin itselle aikaa. Joka päivä. Minä en kerta kaikkiaan voi hyvin, jos päivän lapsille ja kodille omistautumisen jälkeen illallakin pitäisi jatkaa tekemättömiä kotitöitä (ja niitähän on aina) ja mahdollisesti olla läsnä vielä puolisolle. Sitten nukkumaan ja sama homma uudestaan. Ei sovi minulle alkuunkaan. Tarvitsen aikaa omille ajatuksille, kirjoittamiselle, telkkarin ääressä nollaamiselle tai mille vaan. Ihan vain minulle. Jos kodin raivaamiseen saa uppoamaan aikaa tolkuttomasti, näkisittepä pääni sisälle. Mieheni ei ymmärrä, että en todellakaan hukkaa aikaani, jos vain istun tai makaan mitään tekemättä. Pääni raksuttaa ja järjestää asioita mielekkäiksi kokonaisuuksiksi ja vapauttaa levytilaa. Tämä on ihan elintärkeää minulle.

Meinasin paljastaa sotkun yhtälön, mutta jätänkin sen toiseen kertaan. Nyt olikin tärkeää ensin puhdistaa pää ajatuksesta, että jonkin asteen sotku on pakko hyväksyä, jos mielin pitää järkeni. Siisti koti on tosi kiva juttu ja saan siitä paljon iloa. Väitän kuitenkin, että kodin siisteys ei ole se asia, mitä haluan lämmöllä muistella, kun tulevaisuudessa mietin näitä pikkulapsivuosia. Ja koska siinä missä joku muu voi valita toisin tai olla muuten vain pystyvämpi, minulla ei ole voimavaroja kaikkeen. Täten KonMaritankin kotityöt.

-D